Uutta vuotta odotellessa

Vuoden vaihtumista odotellessa olemme kahlanneet lenkkimme pellolla umpihangessa nauttien joka hetkestä. Ohessa muutama kuva. Valoa ei tunnu riittävän ja hetket ovat niin sinisiä. Pari salamalla räpsittyä kuvaakin eksyi joukkoon. Kamerani akku ei tykkää näistä pakkasista ja hyytyi jo näiden muutaman kuvan jälkeen. Tylsää!
Ensi yöksi on luvassa kuunpimennys ja kyllä onkin jo kaunis kuunloiste ulkona, sen hiipumisen seuraamisessa tämä ilta meneekin!

Hyvää Uutta vuotta kaikille!







.

Gigant leap!

Lunta lunta ja paljon iloa siitä! Oheisen näkymän jälkiä hieman aluksi ihmettelin: Onko jäljentekijä pudonnut taivaasta tai jopa loikannut gigantti loikan kellarin yli? Jousijalka Bowwea epäillään ;-)


Loikka

Joulun taikaa!

Joulu Nummelassa koiratätinä Annen ja Timon lomaillessa maapallon toisella puolella. Mikäs näin kauniin jouluisessa maisemassa on joulua viettäessä. Siskoni Helikin tuli koirineen tänne meidän seuraksi.


Illan valoja


Koiraperheen kynttilät

Viittä vajaa vuosi eli 11 kk

Hitto kun aika rientää; pian tuo pentu-pentu, hirviö-riiviö täyttää vuoden. Sen kunniaksi mennään tottistelmaan taas pommariin. Siitä iltasella lisää.

Tapahtuipa illalla:
Tottistellessa aina välillä hurme roiskuu rinnuksille... tänään vain yksi pieni törmäys ja kaksi pientä päätä löivät yhteen. Jotenkin huuleni jäi jonkin väliin, ei sentään tissi, niin kuin joskus muinoin Salkan hampaiden väliin, patukasta taistellessamme. Jaa, minäkö kömpelö?
Ja sitten ne tottistreenit. Samoilla kuvioilla mentiin kuin viimeksikin, paitsi häiriötä oli nyt enemmän. Pienillä askelilla edetään ja mukavaahan meillä taas oli. Täytyy taas kiemurrella uusia juttuja ilman häiriötä keskenään tuolla Talin huipulla lenkin lomassa.

Raunioilla

Kivvaaa, pääsimme raunioille taas treenaamaan, teemana umpikaivot. Tuuli oli taas mielivaltainen, puhalteli milloin mistäkin.
Eka maalimies piilotettiin lentokoneen raadon sisuksiin laatikkoon. Ilmaisu lähtee jo neidillä ainakin umppareilla varsin hereesti, silti ohjeistin mm:ä kehumaan ekasta äänestä.
Toinen piilo oli kaivo, jonka kansi hieman raollaan. Koira kävi tarkastamassa hajun kannen rakosesta ja peruutti haukkumaan tasaiselle maalle.
Kolmas oli sukelluvene (=umppari) kahdella aukolla. Bowwe sai hajun piilon päästä ja eka vinkaisu tuli siitä. Eläin kömpi piilon päälle toisen aukon suulle haukkumaan.

Ihan ookoo treenit, vähän se on sellaista juoksemista ja vanhojen piilojen tarkastamista vielä, mutta tänään en siihen juurikaan puuttunut.

Lopella

Täräytettiin tänään Lopelle Sonjan laumaa treffamaan, tavattiin Czarkin pitkästä aikaa. Hieman hoikassa kunnossa poika vielä on (pyrstön päällä olevat luut vielä näkyvissä), toivotaan, että saa enemmän lihaa luidensa päälle. Ja miksi ei saisi, Sonja on hyvä kokki ;-)!!! Parempi sinällään kuin liian paksussa kunnossa, etenkin kun on vielä kasvuiässä.
Hauska vempula se kyllä on: Teki tavatessamme kaikki kevätjuhlaliikkeet ja enemmänkin. Mukavasti asettui istu käskyn saatuaan.
Bowwe ja Czar kera Crackin viilettivät pitkin peltoa, vauhdikasta menoa ja liikettä oli kiva katsella. Näiden kanssa täytyy vaan olla tosi tarkkana, ettei mene persiilleen elikoiden kaasutellessa ohitse. Yhteiskuvia oli ihan mahdoton ottaa. :-(
Eskon ja Da-daan kanssa tanssin muutaman valssin, poski poskea vasten ja pusujakin sain. Ei huono reissu! Taisin muuten tanssia Tsekinkin kanssa... pusuteltiin tietysti!
Ohessa muutama Sonjan ottama kuva:


Bowwe pöydällä


Bowwe the scarface


Piti istua nätisti, mutta ilmaisi


Tanssiaskeleita ilmaisun lomassa


Tanssiaskeleita ilmaisun lomassa


Ei hitto, sehän istuu!!

...
Istui vain hetken...


Velipoika Czar "mahtailee" tarhassa oleville...


Söpöstelykuva Czarista

Pommaritottista

Ystävämme Marica soitteli eilen tarjoten mahdollisuutta keskiviikkoisin pommaritottikseen. Tokihan me otimme tarjouksen ilolla vastaan, sillä Bowwen kanssa ei juurikaan ole treenattu tottista muiden koirien kanssa. Viimeksi keväällä samaisessa pommarissa.
Ohjelmassa oli peruskontaktia häiriössä, seuraamista, perusasentoja, liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Naksu on varsin oiva apuväline noissa olosuhteissa: Jokaisesta omaehtoisesta kontaktista naksu ja palkka, pian muutkin koirat unohtuivat.
Bowwe pitää seuraamisessa hienosti paikkansa. Perusasennossa on vielä säädettävää, se ei ihan aina osu kohdilleen. Liikkeesta istumiset suht nopeita samoin maahanmenot. Tästä on hyvä jatkaa, meillä on koko talvi aikaa. ILOINEN!

Viikonlopun treenirytkäys vol.2

Sunnuntaina treenit tutussa paikassa Nummelassa, mutta sentään yksi uusi maalimies. Tuuli keskilinjan suuntaisesti vastainen. Kaksi ensimmäistä näkölähtönä etukulmiin, josta sivurajaa edeten noin 10-15 metriä. Vein Bowwen repuille tasaamaan ajatuksia, jotta maalimiehet ehtivät piiloihinsa.
Eka pisto oikealle, koira eteni maalimiehen hajuvanassa ei eturajaa pitkin. Helpohko nakki koiralle ja haukun virittelyä. Maalimies jäi paikoilleen edeten kolmanneksi mm:ksi.
Toinen vasemmalle reippaasti etukulmaan, josta (varmaankin) hajuvanassa hieno laatikkopisto tuoreelle maalimiehelle haukkumaan. Menin piilolle ja ohjeistin maalimiehen siirtymään umppariin sivurajaa pitkin.
Kolmas haettiin hajumielikuvalla. Lähetys ok. ja reipas eteneminen piilolle, muutama haukku.
Neljäs oli umpparissa, ei mikään suora pisto. Ehkä rata alkaa olla jo liian tuttu, sillä välillä tuntuu, että koira arpoo edelliskertojen piiloista. Noo, ei siihen maailma kaadu, täytyy taas seuraavalla kerralla mennä uuteen treenipaikkaan. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit molempina päivinä.

Viikonlopun treenirytkäys vol.1

Lauantaina uudessa metsässä tuulet kävivät kohtisuorasti vasemmalta keskilinjalle. Bowwelle tuplamielikuvat etukulmiin ja autoon odottamaan vuoroaan. Autolle mentäessä elukan ällistynyt ilme olisi ollut kuvan arvoinen: Mitä ihmettä, enkö pääsekkään hommiin!!!

Eka pisto tuulettomalle puolelle, suora ja lennokas eteneminen. Viritteli haukkuaankin tuoreella (uudella) maalimiehellä
Toinen tuulen puolelle, niin ikään lennokkaasti ja haukut päälle.
Kolmas ukkeli haettiin haisumielikuvalla. Piilo noin 10 metrin päässä keskilinjalta, joten kiersimme tuulen alle hajulle. Oikein komea lennokas pisto ja matkalla hajun saatuaan tiukka käännös hajun läheteelle. Maalimies oli hyvin kuusten alla piilossa, joten koira joutui paikallistamaan piiloa huolella.
Neljäs oli umpparissa vastatuulessa. Ajatuksenani oli lähetys suoraan haisuun, mutta töpeksin itse lähetyspaikan suhteen eli en ollut suoraan piilon kohdalla. Ekalla yrittämällä Bowwe kävi moikkaamassa keskilinjalla olevat maalimiehet. Toisella kerralla eteni kymmenen metriä ja kaarsi toiselle puolelle, tuli onneksi vislauksesta takaisin. Neljännellä lähetyksellä neiti uskoi, että etenemissuunta on se mihin läetetään. Työvoitto, koira sai hajun edettyään tarpeeksi syvälle. Iloinen haukkuisa löytö.

Sunnuntaipäivän ratoksi hakumetsässä

Ajoimme radan erisuuntaan kuin aiemmin eli keskilinjamme kulki aikaisemman radan halki. Tuulet lievästi vasemmalta vastaiset, joten etukulmien hajut tulivat jo pellolle, josta hyppäsimme radalle. Hieman Bowwe oli ihmeissään uudesta tulokulmasta eikä ehkä mieltänyt meidän olevan poimimassa hajuja, silti nenu oli auki.
Eka maalimes oikealla umpparissa, jonne koira irtosikin, mutta ei maalille saakka. Kutsuin elikon uudelleen lähetykseen ja sillä kertaa eteni tarpeeksi syvälle. Hännän pyörimisestä pystyi helposti päättelemään maalin löytyneen. Neiti viritteli taas myös haukkuaan.
Toinen ukkeli oli myös umpparissa lievässä vastatuulessa. Koira irtosi etsiytyen tuulen alle (ei siis ihan siinä suunnassa mihin lähetin) ja umppariin sisälle, viritellen taas haukkua piilolla. Menin piilolle vieden palkat mennessäni.
Kolmas haettiin haisumielikuvalla tuulen alta. Lennokas pisto haisumielikuva paikkaan, josta iloinen löytö ja ääni mukana. Maalimies oli sadeviitan alla piilossa, jota Bowwe olikin häirinnyt hyppien päällä. Hyi hyi. Vein palkat mennessäni.
Jatkossa täytyy muistaa ohjeistaa maalimiehiä komentamaan koira suoraan maahan jos se sikailee piilolla.
Mukava ja taas erilainen treeni. Koiralle tuntui olevan oikein virkistävää vaihtelua ajaa rata välillä toiseen suuntaankin.

Lopuksi koko karvahousukööri pääsi revittelemään metsään.

Leenan metsässä akat hukassa

Aivan uusi metsä minulle ja koiralle. Hitsi miten omakin mielenkiinto nousee, kun joutuu pähkimään rataa ja lähetyspaikkoja. Tallattiin oikein erikoisleveä rata. Ilma oli kostea ja aika ajoin myös sateinen. Tuulet kävivät vienosti oikealta keskilinjalle.
Tein Bowwelle kolme mielikuvaa, joista kaksi ensimmäistä vein peräjälkeen, kolmas umppariin suora mielikuva ja viimeinen valmiina tuulettomalle puolelle.

Kaksi ensimmäistä olivat siis tuplamielikuvina. Ensimmäinen tuulen puolelle ja toinen myötätuuleen. Saatot menivät kuin pitääkin. Myötätuulen puolelle tuli onneksi ihan vahingossa enemmän nostatusta.
Eka nostettiin siis vastatuulesta ja sinne koira upposikin tapansa mukaan lennokkaasti. Suora palkka, menin piilolle vastaan.
Toinen myötätuuleen. Lähetyksen kanssa pitikin hiemaan säätää ja vasta kolmannella neiti eteni suoraan piilolle. Suora palkka.
Kolmas suora mielikuva vietiin umppariin erityiskaukaa kiertäen, jottei koira menisi saattoreittiä piilolle. Umpparilla ärsytysilmaisu, sen tiesinkin, että Bowwe haukkuu sen omatoimisesti. Kehut ekasta äänestä plus palkka ja ovi kiinni. Neiti jaksoi paukuttaa siihen saakka kun tulin piilolle.
Neljäs lähipiilona ja valmiiniina myötätuuleen. Ajatuksena, että koira saa myötäisestä tuulesta haisun edettyään tarpeeksi syvälle. Lähetyksen kanssa säätämistä: Koira meinasi kaartaa tallausjäljeltä takaisin keskilinjalle. Pari uusintalähetystä ja uskoihan neiti lopulta, että tarkoitus on edetä suoraan. Oikein hyvä loppupeleissä, kun edetessään sinne minne ohjataan, koira sai tuulen alta haisun. Iloinen.
Hyvä treeni molemmille ja sadekin oli oikeastaan virkistävää.
Treenien jälkeen lähdin ystäväni Outin muuttomuuliksi.

Jälkeä ja hakua

Olin taas koiratätsynä Nummelassa. Nautimme kaikki täysin siemauksin ranchin rauhasta ja avarista maisemista. Bowwe äkkäsi Anne ja Timon koirien vinkulelun ja jaksoi sitä vinguttaa omaksi ilokseen ja meidän muiden kiusaksi. Ulos koirille oli katettu peltojen herkut (=jäniksen pipanat), joita oli runsaasti tarjolla. Kiitos pupujussit!

Lauantai 14.11.2009
Pakkohan ne pellot oli muutenkin hyväkseen käyttää, joten väköstelin noin 100 metrin peltojäljen Bowwelle. Taisi se vanhentua ainakin puoli tuntia ja namit joka askeleella.
Tällä kertaa olin tarkempi tuulen suunnan kanssa ja tein jäljen myötätuuleen. Vaikka jälki pellolla olikin, vastoin normi paalulähetystä, tein noston lyhyellä janalla, jotta pääsin kehumaan jälkeen reagoimisesta. Neiti bongasi jäljen hyvin jatkaen alussa rauhallisesti. Hajulle päästyään Bo meinasi hieman kaasutella, mutta onneksi mun paino jarrutti menoa. Ei minun tarvinnut pitkään roikkua riimuissa, kun koira ymmärsi, että täällähän kannattaa olla tarkkana: ruokaa tarjolla ja joka askeleella. Jäljen jälkeen itseensä tyytyväinen ja sopivasti väsynyt Bowwe kiipesi lempipaikalleen kirjahyllyyn/tasolle tarkkailemaan luontoa. Ohessa pari onnetonta kännykuvaa aiheesta.


Huushollin paras paikka: Kirjahylly/-taso


Nökö

Sunnuntai 15.11.2009
Sunnuntaina olikin sitten hakutreenien vuoro. Edelliskertojen tuplamuistikuvien jälkeen päätin tänään ottaa haisumielikuvia suoralla lähetyksellä ja palkalla.
Eka: Tuuli vasemmalta keskilinjalle, joten siihen suuntaa haisua ei tarvinnut hakea maalimieheltä saakka, riitti noin viiden metrin sisäänmeno alueelle. Suora tyylikäs pisto ja rauhalliset kehut maalimieheltä, ettei Bo intoonnu pussailemaan. Menin piilolle, josta jatkoimme oikean myötätuulen puolelle.
Toka oli siis myötätuulen puolella hieman etukulmasta sivurajan suuntaisesti eteenpäin, jotta pääsin haisumielikuvalle etulinjaa pitkin. Myötätuulen vuoksi jouduimme menemään alueelta ulos tuulen alle. Reipas paluu keskilinjalle ja suora hyvä pisto haisupaikkaan, josta paikannus piilolle. Kävin hakemassa koiruuden ja palasimme keskilinjalle.
Kolmas oli taas vastatuulessa umpparissa. Tämän otin valmiina luottaen alamäen imuvoimaan ja selkeään vastatuuleen. Ei ihan yhtä lennokas lähtö pistolle kuin mielikuvilla, mutta hajulle päästyään vauhti taas kiihtyi. Umpparilla haukku tuli luonnostaan, menin piilolle.
Neljäs haisumielikuva löytyi oikealta takakulmasta taas myötätuulesta, joten menimme sivurajan yli tuulen alle. Pistossa ei ongelmia, Bo poimi hajun sieltä mistä sen sai, josta paikannus maalile. Maalimies toi koiran keskilinjalle kehuttavaksi. Meillä oli mukavaa!

Siivoaminen on mukavaa!

Ainakin Salkasta ja Bowwesta (kaksi muuta vain katselevat sujuvasti työskentelyäni)!
Vanha frouva, Salka, saa hilattua itsensä aina tielle (=tehnyt sitä aina) ja Bowwe jahtaa imuria ja moppia.

Taas tuli vahvistettua lausahdus: Vastustus lisää viettiä!
Bowwe on kuin vimmattu imurin suulakkeen kimpussa ja mitä enemmän sitä tönii tieltään pois sitä innokkaammin se iskee siihen kiinni. Mopin kanssa sama juttu. Hankala yhtälö, koska imuroiminen ja moppaaminen edellyttää suulakkeen ja mopin liikuttelemista ja mieluusti koko huushollin alalla.

Eipä tässä sinällään mitään hikeä nostattavaa ole, aikaa vaan palaa potenssiin 2. Onneksi ei ole kiire minnekkään tässä valmiissa maailmassa.
BTW. On sitten monipuolinen rotu siivouspuolella: Tiskitkin saavat esipesun pyytämättä.

Mieluisia vieraita

Rallattelukaveri Yeff pumpsahti tänään kyläsille. Säntäsimme oitis golfkentälle lenkille. Talin golfkenttä on puistoaluetta, joka on ulkoilijoiden käytössä golfkauden päätyttyä. Ihana paikka!
Kentän bunkkerit saivat aivan uuden muodon, no ainakin melkein. Jostain syystä useimmat koirat pitävät niitä velodroomeinaan ja kaahaavat reunoilla hakien lisää vauhtia. Muutama oja ja lätäkkökin tuli tutkittua.
Iloiset nappisilmät rallattelivat 1,5 tuntia golfkentällä. Meillä riitti Tanjan kanssa katseltavaa ja väisteltävää: Tuppaavat ohittelemaan varsin läheltä nämä ranskalaiset paimenet.
Kuvia, no ei ole. Ilma oli sumuinen ja kohteiden vauhti liikaa mun 6 vuotta vanhalle digille tai ehkä paremmin mun keski-ikäiselle huomiokyvylleni.
Olipa taas mukava tavata Tanja ja Yeff! Bowwestakin oli niin rattoisa tuokio, että neiti juoksee vielä unissaankin.

Sunnuntaihommia metsässä

Bowwe oli tallomassa aluetta ja samalla päästelemässä höyryjä. Homman jälkeen B:lle näytettiin etukulmiin menevät maalimiehet ja sen jälkeen autoon odottelemaan. Keli oli varsin tuuleton ja kivan kuiva pakkaskeli.

Eka maalimies syvällä etukulmassa. Hieman oikealle kaartuva lähtö, mutta B korjasi suunnan itse edetessään. Suora palkka ja maltilliset kehut. Saatoimme tämän maalimiehen kolmanneksi.
Toinen pisto etukulmaan. Kaarroksia ja tallausjäljenlle lähtöjä. Oikaisi suuntaa "väärä suunta" kehoituksesta. Upposi lopulta miltei etukulmaan saakka, mutta ei maalimiehelle saakka. Neiti oli mielestään siis tutkinut etukulman ja otti ritolat omatoimisesti kolmanneksi tarkoittamalleni maalimiehelle. Ei muuten tullut takaisin, vaikka kuinka huusin (ja kiroilin), tavallaan iloinen kun ei totellut ;-). "Hieno" omatoiminen suora pisto. Eipäs siinä muu auttanut kuin lyllertää piilolle. Bo tulikin jo vastaan maalimiehen kanssa. Palasimme siis takaisin etukulmaan.
Kolmas (piti olla toka). Saattelin eturajaa pitkin koiraa syvemmälle ja upposihan neiti tarpeeksi syvälle saadakseen hajun.

Kaikesta huolimatta hauska treeni koiralle. Täytyy vaan itse pitää mielessä kuinka noita siirtyviä maalimiehiä jatkossa ottaa. Ehkä haisumielikuva ennen lähetystä voisi kuitenkin olla varmenpi kuin siirtyvä mielikuva.

Reikiä...

Tällaisen lauman kanssa reikiä tulee välillä myös omistajalle.
Toisinaan muorit joutuvat törmäyskurssile keskenään ja välillä Holikin kanssa, siksi erotuomaria kaivataan.
Meillä ei kukaan selvittele välejään ilman, että minä menen väliin. Useimmiten siihen riittää pelkkä PERRR-KE-LEEE, tänään ei. Erotellessani tessuja, Salkan hampaat päätyivät käsivarteeni. Aika järkyttävä voima on vanhan muorinkin leuoissa. Yhdellä reiällä selvittiin, mutta kaiken kaikkiaan nämä tilanteet ovat hankalia, kun koiria on neljä ja jokainen haluaa osallistua rähinään, pentukin. Nyt häpeävät kukin sijoillaan, onneksi siihen riittää jo Perr-Kele.
Yöksi tilanne on paree olla ohi (ja onkin), sillä nukumme kaikki makkarissa.
Rajallisen tilan vuoksi mummot viettävät ajan jolloin en itse ole paikalla makkarissa, jotta Bowwen ei aiheuttaisi ylimääräistä jännitettä keekoilullaan. Tämä on arkipäivää näissä olosuhteissa ja sen kanssa eletään. Lisäneliöt eivät olisi pahitteeksi. Uusi koti on ollut hakusessa jo aika tovin. Löytyis jo.

Pimeätreenit raunioilla

Vauhdin alasajo raunioilla jatkui tänäänkin. Nostelimme hajut taluttimessa, jotta neiti ei olisi mennyt laukalle ja toisekseen alueelta loikki jänö-jussinen juuri ennen treenejämme. En millään muodoin halua neidin bongaavan/ajavan riistaa treeneissä, jotta ei oppisi huonoille tavoille. Tuulta ei ollut juurikaan, mutta tarpeeksi kuitenkin hajun nostoon.
Eka maalimies oli avoimen luukkupiilon perällä pimeän käytävän päässä. Kaarsimme piilon päälle, jonne hajut nousivat. Selvä reaktio hajuun, josta kehu ja vapautus etsimään. Reipas eteneminen pimeään putkeen ja iloinen löytö suoralla palkalla.
Toinen kasan päällä oleva kaivo (=ärsytysumppari). Siirtyessämme piilolle taluttimessa Bowwe nuuskutti ja koetti löytää hajuja mennessään. Tarkasteli pari vanhaa tuttua piiloa. Hajun alle tultaessa reaktiosta kehut ja rauhoitus lähetykseen. Pikkuhiljaa pentu malttaa jo odottaa lähetyskäskyä ilman, että pidän pannasta kiinni. Löydöstä suora palkka ja hirrrmuiset kehut.
Ilmaisua treenattiin erikseen treenien jälkeen ja komennushaukku irtoaa helposti.
Bowwe nousee kovasti iloisista kehuista ja siinä tunnemyrskyssään mosauttelee pusuja. Täytyy ohjeistaa tulevaisuudessa maalimiehiä kehumaan koiraa mieluummin matalalla ja rauhoittavalla äänellä, jotta ei ihan lentoon nousisi innostukissaan koko koira.
Hyvä oli myös huomata, että pimeälläkin koiran toimintakyky säilyy, tosin pimeä ei ole ollut yhdellekään omalle beauceronille koskaan mikään ongelma. Hommia on tehty, vaikka säkkipimeässä maan alla.

Miltei kuutamotreenit

Vaikka aloittelimme jo kello 16:00 ja pienellä porukalla (=4 hlöä), niin meinasi mennä kuutamotreeneiksi. Tuulet hieman viistosti keskilinjan myötäisesti, joten ajattelinpa vaihteeksi ottaa haisumielikuvia, nostaen kaksi hajua peräjälkeen.
Ensimmäinen oli todella selkeä reaktio. Toinen ei ihan yhtä selkeä, meidän olisi pitänyt mennä sivurajan yli, jotta haju olisi ollut koiralle selvempi (näkyi myöhemmin pistossa).

Eka pisto: Mahtavan lennokas ja suora eteneminen, äärimmäisen iloinen löytö ja ihanan osaava maalimies, joka osasi hillitä/komentaa koiraa olemaan nätisti piilolla. Varmaan se edellinen yhteinen tapaaminen ja silmäkulmavamma olivat Suskia opettaneet. ;-)

Toinen haisumielikuva ei mennytkään ihan putkeen (reaktio/haisu ei ollutkaan kyllin vahva), sillä tallausjälki imaisi B:n, mitä se etenikin koko radan mitan. Maalimies oli kallion takana, joten en voinut nähdä koiran työskentelyä saatika kuulla, sillä oli ohjeistanut palkkaamaan B:n suoraan. Tästä syystä menin piilolle, ei koiraa, kysyin mm:ltä oliko koira siellä käynyt. EI. Palasin keskilinjaa kohti ja löytyihän se pyryharakkakin. Oli kuulemma palannut keskilinjalle ihmetellen missä minä olen. Lähetin koiran uudelleen lähempää piiloa ja nyt upposi tarpeeksi pitkälle. Näistä kaarroksista johtuen veimme saman mm:n sivurajaa pitkin kolmanneksi akkeliksi.

Kolmas pisto oli hyvä, suora ja innokas, niin no, ainahan pistot ovat olleet innokkaita. Siitä olen erityisen iloinen, moottoria löytyy työskentelyyn, järki tulee sitten "joskus" hommiin mukaan.
Hyvä treeni! Mukavaa, kun olemme päässeet eri paikkoihin treenaamaan, jotta koira oikeasti joutuu kuutioimaan tilanteet aina uudelleen. Huippumaalimiehiä ei sovi unohtaa, kiitos kaikille. Tästä on hyvä jatkaa!

Täytyy sanoa, että juuri tuosta rajattomasta liikunnan ilosta pidän tässsä rodussa. Ihana katsella, kun B:t nauttivat saadessaan revitellä, lisäksi hakuhommissa saavat käyttää fysiikkaansa ja aivojaan/nenäänsä. Nyt jaloissani makaa tyytyväinen ja mukavasti väsynyt koira. Sanoisin, miltei täydellistä.

Tuplamielikuvia

Tällä kertaa maalimiehiä oli mukavasti, joten siirtyvänä ei tarvinnut viedä kuin toinen. Palkkaus suoraan heti löydöstä.

Kaksi ensimmäistä vietiin peräjälkeen. Ensimmäisen hyvän, suoran, innokkaan piston ja löydön jälkeen otin uuden maalimiehen piilolle, josta saattelimme sen kolmanneksi maalimieheksi.

Toinen maalimies (ekana viety) eteni jättöpaikasta (n. 8 metriä ennen) piiloonsa etukulmaan. Bowwe selkeästi teki kaarroksen jättöpaikassa ja kiemurteli laajoja kaarroksia sen jälkeen. Parin kutsun jälkeen palasi luokseni uusintä lähetykseen, tällä kertaa eteni perille saakka. Saattelimme maalimiehen neljänneksi akkeliksi ja palasimme keskilinjalle viistosti (ei hyvä).
Lähetys kolmannelle lähti ihan ok., mutta muutaman metrin jälkeen Bowwe singahti viimeiselle akkelille vastakkaiselle puolelle. Liian hyvä muistikuva ;-).

Viimeinen lähetys meinasi mennä kaarteluksi. Kutsuin koiran takaisin uuteen lähetykseen, josta se irtosikin hyvin ja löysi palkkansa.

Hyvä treeni ja mukava pikkuinen maalimiehen taimi, Ella, antoi koirille välillä muutakin ajateltavaa. Selkeästi ainakin Bowwelle se toimi hyvin ajatuksen katkaisijana.

Hämärän hyssyä hakumetsässä

Valoisa aika alkaa olla kortilla arki-iltatreeneille, silti metsään mentiin.
Mielkuvia Bowwelle; kaksi ensimmäistä vein peräjälkeen reiluun 50 metriin.
Ensimmäisenä nostettiin ekana viety tuulettoman puolen maakuoppapiilo. Ensin Bowwe meni tallausjälkeä tehdeen kaarroksen palaten lähetyslinjaan ja upoten omatoimisesti sivurajalle ja sieltä piilolle. Maalimies saatettiin kolmanneksi maalimieheksi.
Toinen maalimies oli siis tuulen puolella. Bowwe päättikin nostaa ensin 3. maalimiehen. Täytyy olla tarkkana mistä kohtaa mielikuvalle lähettää, sillä selkeästi muisti on sidonnainen mielikuvan paluureitistä.
Kolmas pisto tehtiin sitten vasempaan etukulman maakuoppaan. Tämän piti olla toinen pisto. Löydön jälkeen maalimies saatettiin vasempaan takakulmaan.
Neljännellä lähetyspaikkani ei (taaskaan) ollut piilon kohdalla. Bowwe eteni ensin keskilinjalla n. 6 metriä ja haloo kehoituksestani teki 90 asteen käännöksen piilon kohdalla ja upposi hienosti viimeiselle piilolle.
Opettavainen treeni itselle. Maasto oli ihanan avointa ja koirat nauttivat työskentelystä. Mukavaa katseltavaa!

Tietoturvaa?

Datasta kannattaa otta varmuuskopiot ja säilyttää ne asianmukaisesti. Meidän huushollin tietoturvapäällikkö, Bowwe, sen tietää. Ohessa leväperäisesti säilytetty turvapäällikön tarkastuksen jäljiltä löydetty muistitikku.


Ei kai sinne mitään tärkeää ollut tallennettu... Palauttaminen nyt ei ainakaan onnistu!

Korson raunioradalla

Jesh, saatiinpas Bowwen vauhti alas uudessa paikassa. Kaikki 4 piiloa olivat palkkikasoissa, yksi niistä kaivossa palkkien keskellä.Treenin teemana olikin kasoilla kulkeminen.

Ensimmäiselle piilolle mentäessä meinasi neiti mennä taas vähän laukalle (lue: juoksi pari laajaa ympyryää). Rauhoittui työskentelyyn parin kehoituksen jälkeen. Maalimies oli palkkien alla niin, että koiran täytyi kulkea kasalla päästäkseen lähelle palkkaa. Jopas pitikin Bowwen keskittyä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Haukkukin irtosi, tosin vasta palkkauksen lopussa.
Toinen piilo oli palkkien keskellä oleva kaivo ja matka piilolle kulki palkkien seassa. Haju painui aidan viereen, josta neiti kävi sen poimimassa. Nyt haukku tuli miltei välittömästi.
Kolmas maalimies oli varsin motivoiva: Aikansa palkkien päällä voimisteltuaan Bowwe löysi rakosen, josta sai kontaktin maalimieheen. Palkkauksen aikana 4. maalimies meni piiloonsa.
Neljännen olisin toivonut löytyvän kasan päällisen kautta, mutta B. kiersi kasaa niin, että löytö tuli suuaukon kautta. Jumppatuokio kasalla jäi harmillisen lyhyeksi. Taas haukuttiin palkkaa.

Summa summarun uusi ympäristö ja palkkien päällä keekoilu rauhoitti B:n työskentelyä, joten paikallistaminen kävi rauhallisemmin ja pienemmin kaarroksin. Oikein hyvä treeni, itiö oli treenin jälkeen mukavasti väsynyt. En tiedä kumpi pentua enemmän väsytti: Pyöräilykenkieni uudelleen muokkaus vai treenit.

Viikonlopun treenirytkäys

Perjantaina saimme raunioille pikkutreenit. Hajujen paikannusta ja ritiläportaita. Saatiinpas itiön vauhtia vähän alas.

Tänään niin ikään pikkuiset hakutreenikset aamutuimaan.
Bowwelle eka mielikuvana ja autoon miettimään toisen koiran suorituksen ajaksi. Hyvin säilyi muistissa reilusti kallion alle jätetty maalimies.
Toinen vietiin ensimmäisen jälkeen mielikuvana ja lähetys samantien. Innokasta, vähän liiankin innokasta työskentelyä maalimiehellä. Iloinen kehu innoitti Bowwen antamaan pusun, tällä kertaa hampaat edellä suoraan mm:n silmäkulmaan. Moisesta pususta koira oli saanut välittömän moitteen ja istuikin sen jälkeen nätisti. Neiti vietiin taas autoon odottelemaan.
Kolmas maalimies oli ajatus ottaa haisumielikuvalla, mutta päätinpä kuitenkin lähettää suoraan. Akkeli löytyi erikoisen piston jälkeen. Ei tule pentu pois, vaikka kuinka huutaisi. Ei sinällään mikään paha asia. Jokaisella piilolla B. ilmaisi löydön ja pysyi maalimiehellä siihen saakka kunnes olin lyllertänyt paikalle.

Kotimatkalla kävimme Talinhuipulla tottistelemassa ja leikkimässä. Meillä oli oikein kivaa keskenämme.

BC F-pennut 9 kk

Ekasi onneva kaikille sisaruksille!
Aika kuluu kuin siivillä: Vastahan nuo iiskotit olivat pieniä palleroita.

Pitihän tuo kasvaminen jotenkin todentaakin, joten kävimme toissa päivänä "neuvolassa" elikkäs elukkalekurin vaa'assa ja korkeusmittauksessa. Iivana painoi 27.7 kg ja oli 62 cm korkea, ei siis mikään ihan alamittainen kirppu sentään. Ihan pentu vielä, juoksuja ei tarvinne odotella hetikään. Jos mummoonsa tulee, niin vielä puoli vuotta neitinä.

Tuplamielikuvia sivurajalle

Tänään mielikuvia vietiinkiin kaksi kerrallaan ja kolmaskin oli ekan maalimiehen saatto sivurajalla. Näin Bowwelle tuli jokaisen maalimiehen kohdalla tuplamielikuva. Aiemmalla kerralla Bowwen ollessa nuorempi tämä ei toiminut.

Eka vauhdikas ja suora pisto (ei muistellut toista mielikuvaa). Komennushaukkua ja maalimiehellä jumppaaamiista oli kuulemma tapahtunut. Menin piilolle ja saatoimme maalimiehen kolmanneksi maalimieheksi.
Keskilinjalle palatessamme metsässä kulki karjalankarhukoira isäntineen. Tässä kohtaa ajattelin Bowwen unohtavan toisen mielikuvansa. Onneksi ei.

Toinen maalimies oli hyvässä muistissa ja pisto suora ja lennokas. Komennushaukkua mennessäni piilolle.

Kolmas akkeli oli siis sivurajalla saatettu. Osaava maalimies päätteli hienosti edellisen jumppatuokion vuoksi, ettei anna koiralle edes mahdollisuutta jumpata päällään ja istui siten, ettei koira pääse kosketuksiin, piilottaen vielä kasvonsa. Tästä seurasi välitön komennushaukku. Oikein hieno oivallus Annalta. Tänks tuhannesti.
Voisi sanoa, että täydellinen treeni ainakin näin ohjaajan kannalta. Kai se tuo poreileva Bowwekin siitä sai jotain kokemuksia. Oli ainakin iloinen oma itsensä treenin jälkeen.

Hönö-Heikki-Holik 8 v

Tämä kattilapääkin on jo 8 vuotta!


Pienenä pentuna Tsekeissä


Uudessa kodissaan 4 kk


Tyypillinen asento vielä nykyäänkin. ISÄNTÄ


Ikioma kattilapää

Hunajaisin huulin sokeroiduin suin....

... aivan kuten laulussakin sanotaan, tahtoivat koirani minua tervehtiä kotiin tullessani.
Äly ja Väläys, tässä tapauksessa Bowwe ja Holik, olivat askarrelleet hunajatuubin kanssa. Jokainen voi mielikuvitella mitä siitä seuraa. Varmastikin makeita hetkiä tylsänä keskipäivän hetkenä, mutta myös lukuisa määrä hunjatippoja ympäri huushollia; tarttui mukavasti sukat lattiaan. Hunajanaamiostakin on merkkejä tessujen turkeissa...ts. tahmaisia plänttejä siellä täällä koiria (enemmistö Bowwessa). Nyt minulla on kaksi tooodella makeaa koiraa! Eittämättä tyytyväisiä itseensä, koskapa olivat jättäneet hampaansa jäljet lisäksi muutamaan keittiön teräaseeseen (meillä siihen kuuluu myös kirves).
Vieläkin naurattaa Holikin keekoilu kotiin tullessani. Bowwe ei vielä osaa edes hävetä. Kyllä sekin aikanaan oppii ;-).

Kosteat hakutreenit

Syysmyrsky jylläsi edellisenä yönä ja sateen rippeet ropottelivat niskaamme märässä metsässä. Näin voi käydä, mutta tessuja se ei onneksi haitannut eikä kyllä meitä kaksijalkaisiakaan: Metsä oli täynnä suppiksia, joita oli ihan pakko poimia aina tilanteen tullen.
Tuulesta ei ollut havaintoa, sadekin painoi hajut alas. Haastavaa, mutta mukavaa!

Bowwelle mielikuvina kaksi ensimmäistä. Eka maalimies siirtyvänä kolmanneksi, oli siis valmis. Ratakin oli ainakin tarpeeksi syvä.
Mielikuvat menivät hienosti, valmiskin ok, parin saattolähetyksen jälkeen Bowwe irtosi tarpeeksi syvälle ja suoraan. Onneksi pentu kestää hyvin uusinta lähetykset ja toivottavasti ottaa myös opikseen.

Treenien jälkeen saimme hirvenluita ja kaatoryöpettä. Koirilla oli peijaiset kotosalla. Kiitosta Annelle ja Timolle!

Hakua puhurissa, töllin katsastusta ja pentu-pentuja

Jestas mikä tuuli, mutta mahtava hakumetsä. Rata tehtiin niin, että koiran piti vasemapaan etukulmaan (vastatuuleen) mennessä ylittää sorakuoppa.
Bowwelle se oli ekana ja mielikuva alueen ulkopuolelta vietynä. Maalimies eteni jättöpaikasta sivulinjaa ja piiloutu pressun alle. Hienosti neiti ylitti sorakuopan ja jatkoi matkaansa hajun lähteelle. Yhä edelleen B pentumaisesti vielä etsii hajua vauhdilla. Onneksi neiti on sinnikko eikä luovuta helposti, vaan jatkaa etsimistä. Iloinen löytö ja pari komennushaukkua.
Toinen maalimies haettiin hajumielikuvalla myötätuulesta maakuopasta pressun alta. Suhteellisen tyylikäs pisto, vaikka ohittikin piilon vasemmalta ja joutui työskentelemään taakse hajun lähteelle.
Kolmas vastatuuleen valmiina. Ei mikään viivasuora pisto, mutta pitkä ja sinnikäs etsiminen maakuopaaan pressun alle piiloutuneen maalimiehen löytämiseksi. Muutama komennushaukku. Hieno treeni.

Treenien jälkeen ajelin vielä katsastamaan yhden mieleniintoisen talon tai paremminkin sen tontin. Sieltä Lopelle muutamaa Bowwen sisarusta katsomaan: Nemo(Ace), Bowwe, Luca(Czar), Friday ja Grego kirmasivat pitkin pihoja. Olipas hauskaa katseltavaa!

Lelut ja muut viihdykkeet

Välillä sitä tulee ostaneeksi tessuilleen leluja, tyyliin tämä varmasti on kuuminta hottia. Samaan aikaan pentua kiinnostaa vain pyykkinarulta varastetut vaatteet... tai sitten suht. kallis kameralaukku (oli tänään silputtu hyväksi vara-akkujen ja muistikorttien kera).

Entinen hyvä kameralaukku

Toinen mieleen painunut herkku oli n. 20 kartonkikerrätykseen tarkoitettua kanamunakennon jäännettä pitkin lattioita. Tiedän, Holik oli tuossa hommassa auttanut.
Lisäksi Bowwe on yhä edelleen sitä mieltä, että Saksa on pa..ka maa: Lidl'in kangaskassi oli vain 10 tuntia taloudessamme... ehjänä.

Nooo... Salka ja Holik ovat aiemmin olleet myös puuhakkaita pentuja (ja aikuisia). Raiputti on ollut taas ihan älyttömän kiltti. Ei parane valittaa, kodissa on vielä kaikki seinät pystyssä.

Pikkuneidistä vielä: Bowwe on huoleton ja estoton plikka, hyppii ihmisiä vasten pusun toivossa. Joskus saa joskus ei (vähän niinko emäntänsäkin). Bowwen (ja minun) tunnari on pakko olla: "Don't worry, be happy".

Bobby McFerrin - Don't Worry Be Happy

Ra-ra raunioilla

Epätavallisen tyyntä, hyvä ilma tarkennusharjoitukseen. Bowwe liikkuu turhankin lennokaasti tutuksi käyneellä radalla. Tämän vuoksi kaksi ensimmäistä piiloa olivat aivan uusia Bowwelle.
Eka liukumäen (=tuttu piilo) lähellä kaapissa, jonka ovi oli hieman raollaan. Bowwe sai hajun jo radalle tultuamme. Pentu oletti, että maalimies oli liukumäessä, sen verraan monta kertaa se nousi sen päälle. Haju kaapista nousi rakennuksen seinää pitkin ylös. Paikannus oli työlästä ja Bowwella meni siihen aika tovi. Siirryin taas itse kaarroksella piiloa lähemmäs. Maalimies kehui neuvostani koiraa piilon nuuskutuksesta, tästä pentu sai vahvistuksen hajulleen. Haukkui piiloa/hajua jo toki kauempaakin.
Toinen piilo oli metallikannellinen kaivo. Kävimme hakemassa hajumielikuvan tiilikasan päältä. Myös tämän piilon kanssa B joutui työskentelemään koko rahan edestä. Neiti rakastaa juoksemista vähän turhan paljon. Siinä vauhdissa tarkentaminen on aavistuksen hankalaa. Hyvä, että se ei saanut palkkaa juoksemisesta löytämällä viimeistä maalimiestä, vaan joutui olemaan järjestelmällinen. Taas maalimies kehui heti koiraa ekasta nuuhkusta. Haukku irtosi jo spontaanisti.
Kolmas piilo oli avopiilo mökin alla rinteessä. Hajun saadakseen koiran piti hakea se piilon alapuolelta. Ennen löytöä neiti kävi tarkastamassa edellisille koirille olleet piilot. Ei huono asia sekään. Avopiilo ei innoita Bowwea niin herkästi haukkuun kuin umpparit.
Hyvä harjoitus.

Minitreenit

Pikku pikku porukalla hakumetsässä. Aivan uusi paikka meille kaikille, mistä johtuen alueen tallaus oli hieman haastavaa. Toinen puoli (ryteikköinen) jäi tallatessa tosi lyhyeksi, noin 35 metriä ja toisella puolelle (avoin) syvyyttä tuli reilu 70 metriä. Tallaajia oli tasan kaksi, joilla ei uudessa metsässä ollut juurikaan suuntavaistoa. Suppikset "häiritsivät" ainakin minun tutkaani ;-).
Bowwelle kolme mielikuvaa: Kaksi ryteikköpuolelle ja yksi syvälle avoimeen etukulmaan.
Näyttää siltä, että Bowwe nousee mielikuvista aika tavalla. Jatkossa täytynee tehdä niin, että B menee välillä autoon miettimään mielikuvaa.
Tällä kertaa viritteli haukkua kaikilla kolmella piilolla ilman apuja. Pistot kaikille suoria. Paikannusta pentu tekee vielä liian vauhdikkaasti ja suurilla kaarroksilla, johtuen kaiketi liian tuoreesta mielikuvasta ja nuoruuden innosta. Oikein hyvä ja motivoiva treeni kaikkiaan.

Ei tuulta

Miltei tuuleton metsä, nälkäinen koira sienestysreissun jäljiltä. Kaksi mielikuvaa ja yksi valmis.
Mielikuvat sivurajalle saakka, maalimiehet vietiin alueen ulkopuolelta, lähetys etulinjaa pitkin. Suorat määrätietoiset pistot.
Ensimmäisellä maalimiehellä (siirtyvä) Bowwe viritteli jo komennushakkua saapuessani piilolle. Toin koiran kytkettynä keskilinjalle (koiralla hurja veto päällä).
Toinen mm vietiin myös alueen ulkopuolelta. Vauhdikas suora pisto, paikannusta sivulinjalla ja ilonen löytö. Maalimies toi koiran keskilinjalle. Nälkäinen tessu kuunteli jopa minua lihapullan voimalla.
Siirryimme keskilinjaa eteenpäin kolmannen maalimihehen lähetystä ajatellen. Eka pisto oli hieman tynkä, joten kutsuin koiran takaisin. Nyt upposi sivurajalle saakka, mutta ei edennyt tarpeeksi sitä pitkin löytääkseen mm:n. Teki pitkään töitä, selkeästi hajuvanassa, itse siirryin keskilinjaa eteenpäin. Koira palasi kehujen saattelemana luokseni. Uudelleen lähetys, ei mikään maailman suorin, mutta upposi lähemmäs takakulmaa, josta iloinen löytö.
Mukava ja toivottavasti motivoiva treeni. Keskilinjalla Bowwen äänivaroja avattiin. Lihapullaa tarttee komentaa ;-).
Itselläni ihanat fiilikset "suppissaaliista".

Inkeri, maa friiend

Inkeri lapinkoira, ihanainen pentu-pentu, Bowwen hyvä ystävä ja painikaveri.

Kuvien copyright Juuliska Jokinen








Loppupönötys

Kenen soffa...

...Veteraanin...


Muut väsityköön, mummo relaa...

Piiitkästä aikaa raunioilla

Miltei kuukauden tauko eikä ne tuulet siellä raunioilla tyynny mihinkään. Hurja puhuri itäväylältä.
Meitä oli sopivan pieni joukko (3 koirakkoa), että päätimme ottaa kaksi kierrosta.

Ensimmäinen kierros:
Eka piilo hyvässä jemmassa palkin alla. Koira lähestyi piiloa poikkituuleen. Voimakas tuuli painoi hajun rinteeseen, josta koira sen ensin poimikin. Ilonen löytö.
Toinen piilo, luukkupiilo, oli uusi Bowwelle. Tuulet levittivät hajuja laajalle. Hyvä harjoitus tarkentamiseen, jonka plikka tekikin jo suht. rauhallisesti. Umppareilla koiraa vielä kehutaan tarkennuksesta.

Toinen kierros:
Eka piilo kasan päällä oleva kaivo (ärsytysumppari). Tuulen alapuolelta kasalle on hieman hankalampi kiivetä ja tässä kohtaa Bowwe päästi ekan turhauma äänen, josta kehu. Lähestyin itse piiloa ohjaten omalla kulkusuunnallani koiraa etsimään uutta reittiä kasan päälle. Sinne kansi auki ja kehut. Kansi kiinni ja ääntä peliin, jotta palkan saisi. Tällä välin toinen maalimies kömpi piiloonsa.
Toka piilo oli maanpälliskaivo. Lähestyimme sitä kaarroksin, koira poimi hajun kaukaa tuulen alta ja tarkensi määrätietoisesti piilolle, josta haukkku irtosi jo ensimmäisen kehun jälkeen. Mukava piilo.

Nyt kun rauniot alkavat olla jo tuttu paikka on Bowwen vauhti lisääntynyt ja tämän vuoksi kaarrokset laajentuneet. Seuraavalla kerralla voisikin tehdä taas tarkennusharjoitusta, jotta vauhti laskisi sopivammaksi raunioille.

Olipahan taas mukavaa treenata etenkin, kun mukana oli ihan pikku pikku Mimmi-hoffipentunen. Pikkuisten reaktiot ovat niin ihania seurata.

Back to basics

Jep. Hakumetsässä palattiin takaisin perusharjoitteisiin.
Uusi mukava vaihteleva metsä ja Bowwelle kolme mielikuvaa. Tuulesta ei tällä kertaa ollut avuksi.
Jokaisella piilolla maalimies eteni mielikuvapaikan jälkeen sivurajan suuntaisesti vielä piiloonsa, niinpä neiti joutui tekemään paikannuksen määränpäässään. Menin jokaiselle piilolle.

Eka avopiilo kallion kolossa, suht suora hyvä pisto. Suora palkka.
Toka piilo pressun alla. Pentu joutui kovasti paikallistamaan maalimeistä, tekee sen vielä varsin laajoin kaarroksin. Suora palkka.
Kolmas avopiilo. Avasi jo äänijänteitään komennellen nopeampaa palkkausta.

Oikein onnistunut treeni ja näitä mielikuvia on tarkoitus jatkaa, vaihdellen toki vaativuutta.

BC F-pennut 8 kk

Onnesta olkoon sisaruksille. 8 kuukautta tapissa.
Tämä meidän pikkuhirviö elää todellista murkkuikää. Protestoi komentelua jos milläkin tavalla. Tukkapöllyn aiheutti sänkyyni pissaaminen. Kyllä osaa olla pirulaisella ovela ilme lorottaessaan ilkikurissaan sisälle. Koettelee koettelee, mutta ei hylkää!
On se silti kiva ko mikä!

Piilo!

Taas ukot hukassa.
Bowwelle 2 valmista tuulen puolelle, näkölähtö tuulettomalle. Kovasti paljon itsenäistä kiemurtelua.
Nyt en enää muista missä kohtaa neiti teki omatoimisia keskilinjan ylityksiä, mutta teki kuitenkin.
Näkölähtö löytö OK.
Tuulen puolen pistot lyhyehköjä. Saattelin syvemmälle: Osu ja uppos. Suora palkka.
Täytynee palata taas mielikuviin, koska penneli ei vielä ole ihan sisäistänyt syvälle etenemistä ellei nenässä ole hajua. Mielikuviin palataan jo huomenna.

Vantaan kaikkien rotujen näyttely

Tuomarina Jan de Gids. Ilmoitettu 3 koiraa: Salka, Aisa (Salkan&Holikin laps) sekä Bowwe pentuluokkaan. Lähtökohtana järkyttävän pieni kehä ja kaatosade.

Bowwe keekoilin ensimmäisenä kaatosateessa. Tervehti tuomarin tapojensa mukaan hyppyloikalla. Eihän tuo elohiiri kauaa paikallaan poseeraile, mutta näköjään tarpeeksi kauan, jotta tuomari ennätti lausua siitä seuraavaa (näköjään ajatus on katkennut monessa kohtaa, kun toistoa arvostelussa tuntuu olevan):

8 month old nice puppy. Well constructed. Nice typical feminine head. Dark eyes. Well set on ears. Good teeth. Rather well contsructed. Good body for her age. Very nice coat. Good tail. Staright legs. I'd like to see the bone little more heavy. Good coat. Moves according to age.
PEK1 KP ROP

Seuraavaksi esiintyi Aisa saaden ERI:n.

Ja sitten meidän ikinuori Salka, josta tuomari tykkäsi silmin nähden. Frouva osaa kuin osaakin esiintyä arvolleen sopivalla tavalla. Näin sen tulkitsi tuomari:
Beautiful typical bitch harlequin. Nice feminine head. Well set on ears. Middle brown eyes. Teeth ok. for her age 11 half years. Well constructed. Beautiful bone. Good coat and tail. Moves rather well and is in a perfect condition.
VET ERI VEK1 PN1 SERT ROP VET ROP

Eli Salka sijoitettiin nartuissa tyttärensä edelle. AALTOJA molemmille! Bowwelle voltti!
Tuomarille toinen, oli todella miellyttävä ihminen.

Loppupäiväksi ajelin katselemaan Beauceronien jalostustarkastusta. Aavistuksen ihmeellisiä tulkintoja luonteiden osalta, mutta kaiketi tuomari osasi asiansa.

Erikoisnäyttelyssä... juhlaaaa!

Erikoisnäyttelyssä Kirkkonummella, tuomarina Madamme Jeannine Anjoran. Mukana miltei 100 koiraa. Mahtava paikka tutkailla rotua!
Pentujen ROP oli Bowwen siskoplikka Black Carambas Fortunate Friday. Bowwea ei sitten sijoitettu puuttuvan kannuskyynnen vuoksi. Keekoiltiin kyllä (yritettiin käyttäytyä).


Keekoilua (kannattaa laittaa mustat vaatteet päälle :-). ei näy taasunjäljet, ei)


Fridayn ruusukkeet

Pikkujalon kasvatit, Raiputin narttupennut Butte (Pikkujalon Bellybuster) ja Riemu (Pikkujalon Bluff) saivat molemmat ERI:n, mutta eivät sijoittuneet narttukehässä.
Paras oli vasta tulossa: Raiputin uroslaps, Retu (Pikkujalon Bottom Pair) esitettiin käyttöluokassa, saaden ERI:n. Lopulta Retu oli PU1 ja ROP kehässä VSP. Mielenkiintoista oli, ettei avoimenluokan uroksista yksikään kisannut parhaan uroksen paikasta, vaikka olivat tietenkin ERI:n saaneetkin.
Tuomari sijoitti nartun lopulta ROP:ksi liikkeessä kauniimmin kannetun hännän vuoksi


Retu, Elisa ja tuomari

Eikä tässä vielä kaikki: Salkan ja Holikin laps, Beuty, esiintyi mallikkaasti ollen PN3. Hiuskarvan varassa oli, ettei narttujeni jälkeläiset olisi kisanneet ROP kehässä.
Kiva päivä! Olen älyttömän iloinen ja onnellinen menestyneiden puolesta!

IKIOMAT Sankarit...

Ovat luovuttaneet miltei 5 litraa verta. Käyntikertoja Salkalla, Railla ja Holikilla on yhteensä 10!!!
Koiralta otetaan sama määrä verta kuin ihmiseltä eli 450 ml. Onneksi kaikkien koirieni verityyppi on ollut sopiva luovuttajakoiralle. Bowwen tyyppiä ei vielä toki ole edes tutkittu, se on niin kääpiö vielä ;-), harmillisesti vanhukset ovat luovuttajiksi jo yli-ikäisiä. Eläinten/koirien veripankista enemmän tietoa löytyy EKK:n sivuilta.
Nämä muistot luovutuksista löysin "siivotessani".


Muistot nipussa

Haku mestoilla

Kolme maalimiestä joista kaksi valmista tuulen puolella ja tuulettomalle hajumielikuva. Tuuli puhalteli keskilinjalle vasemmalta.

Ekasta maalimiehestä Bowwe sai hajun jo keskilinjalle. Suht suora pisto. Piilo oli kallion päällä etukulmasta hieman eteenpäin. Viritteli taas haukkua kun eväs tuli hitaasti. Lyllersin piilolle, mutta maalimies toi suunnitellusti koiran pois.

Toinen maalimies hajuttomalla puolella noin 25 metrissä. Hajut kävimme poimimassa sivurajalta. Koira eteni taas suoraan mielikuvapaikkaan josta haisu toi sen piilolle. Koira tuotiin keskilinjalle.

Kolmas meni jo laukalle. Pari tynkää vahinkotyhjää pistoa tuulen puolelle. Hölmösti kuvittelin, että neiti ymmärtäisi tehdä laatikon. Juu, eihän se sitä vielä toki osaa. Pistojen välillä B teki myös tuulettomalle puolelle omatoimisesti piston :-/. Noiden muutaman lyhyen piston ja Bowwen keekoilun jälkeen osuimme keskilinjalla hajulle. Pisto ei ollut suora, vaan viistosti alueella kulkeva polku imaisi taas koiran. No, polkua pitkin kulkemalla B sai maalimiehestä hajun. Ei siis ihan huono. Viritteli tälläkin piilolla haukkua.

Täytynee jatkossa ottaa piilojen välillä tessu kiinni, jotta ei tartte kalastella sitä keskilinjalla. Hallinta ei ole vielä kohdillaan. Kaikesta huolimatta B hakee iloisesti ja innokkaasti ja noita ominaisuuksia en tahdo hukata liian aikaisella "painostamisella" sotilaalliseen kuriin.

Täällä paukkuu muuten kuin sodassa: Ilotulituksen SM-kisat läikkyvät taivaan rannassa ja meteli on sen mukainen.

Usvaa putkeen

Bowwe oli tallaamassa aluetta ja samalla päästelemässä ylimääräisiä höyryjä. Urakan lopuksi pentu näki edelliskerran tapaan maalimiesten menevän etukulmia kohti. Tällä kertaa vein Bowwen autoon miettimään mielikuvaa toisen koiran suorituksen ajaksi.

Koira bongasi tuulen puolen maalimiehen heti keskilinjalle tultuamme, päätin kuitenkin lähettää sen tuulettomalle puolelle. Upposi hienosti ja suoraan, maalimies oli ihan etukulmassa olevassa ojassa. Koiran olisi pitänyt edetä alueen ulkopuolelle ojan yli pellolle saadakseen haju. B. palasi keskilinjalle ja tapojensa mukaan omatoimisesti keskilinjan yli tuulen puolen maalimiehelle, joka puolestaan ei ollut etukulmassa, vaan kallion rinteen alla. Iloinen löytö ja "valitettava" palkka omatoimisuudesta, noo pääasia, että intoa riittää.

Tuulettomalle puolelle sain lähettää B:n monta kertaa ja lopulta saattelin sen suht lähelle etukulmaa, jonka jälkeen se ymmärsi ylittää ojan saadakseen haisun. Piiloa ennen kulkeva tienpohja imaisi koiran lähetyksissä monta kertaa ennen maalimiestä.

Kolmannen maalimiehen ohjeistin, poiketen alkuperäisestä suunnitelmasta, menemään tuulen puolelle. Harmillisesti mm ei mennyt sivurajalle saakka, mutta ei siitä saa syttää kuin itseään, jos ei älyä antaa kunnon ohjeita. Näin sitä oppii itsekin aina uutta.

Tervakoski KV, noloja tilanteita

Tervaksoken KV-näytelmiin riennettiin aamusella Bo Skalinin arvioitaviksi. Salka elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä ever ja Bowwe ekassa oikeassa näyttelyssä pentuluokassa. Ajelimme Lopelle hakemaan Foppish Enzon aka Tacon kyytin, kun Sonjalla oli hieman logistiikka ongelmia. Sonjan klaanista oli mukana myös Crac ja Friday.
Olimme paikalla hyvissä ajoin ja harjoittelimme ennen näyttelyn alkua kehässä. Kaikki meni aikas hyvin, jopa Bowwella. Sonjan tytär, Vanessa, harjoitteli Salkan kanssa. Muori kulki tosi nätisti lapsen kanssa. Ihana vanhus!

Sitten itse näyttelyyn: Aloitetaanpas näistä pennuista kun tulivat näytelmissäkin ekana.
Taco uroksena ensin. Pentu käyttäytyi todella hienosti ekassa näyttelyssään, vaikka omistajat eivät olleetkaan paikalla. Taco sai ERI:in ja KP:n. Ihana luonne kerta kaikkiaan.
Sitten tytöt. Oh oh oh, en tiennyt kehääna astuessani mitä tuleman piti, muutoin olisin ottanut, vaikka ryypyn!!

Asetuimme rinnakkain Sonjan kanssa tuomaria varten. Ensin Bowwe, joka hyppäsi tavoillensa uskollisena tuomaria päin yrittäen mosauttaa pusun. Tuomarin tervehdittyä molemmat pennut siirtyivät liikeosioon... siis joo, minulla oli sateen varalta takki päällä, oikein huono. Olisi pitänyt Sonjan neuvosta ottaa se pois päältä, sillä Bowwe roikkui hihassa, loikki, repi numerolappua ja keekoili oikein urakalla. Tässä kohtaa ajattelin, että ei tämä enää huonommin voisi mennä. Hahha hha hhaaa... En oikein edes muista missä kohtaa Bowwe sai pujoteltua itsensä ketjukaulaimesta irti, mutta niin kävi. Saatiinko koira helposti kiinni, ei! Juoksiko Bowwe useammassa kehässä, kyllä. Viimein Bowwe kurvasi tarpeeksi lähelle Sonjaa, jotta se saatiin taas kiinni. Lopulta pönötettiin kuitenkin pentuluokan narttukehässä ja tukevasti kiinni. Höpsö oli pentuluokan PN1, mutta KP:tä tuomari ei sentään antanut, ymmärrettävää.
Sitten seurasi uroskehä... minulla käsisssäni Friday ja Bowwe ja kuinkas ollankaan tämä yksi Houdini pääsi TAAS irti. Kirmasi samat kehät naama virneessä... noloa. Tällä kertaa perässä oli talutinkin. Saatiin se taas kiinni... noloa!

Pentuluokan PN1. Bowwen arvostelua tässä:
Trevlight temperamet men behöver lite ring träning. Kan rör sig rigktigt bra mellan hopp. Bra vänklad, lite kort kors. Bra bett. Väl kroppad. Mycket lovande.


Kuka missä, mitä...



Kerrankin paikallaan...

Salka sai laatuarvostelussa VET EH ollen VEK1. Tässä ihan eka oikea arvostelu 11.5 vuotiaasta mummosta:
Bra längd på huvud lite grov i skallen. Lite slarviga öron. I god kondition. Bra hals, korreckta vänklar. Kunde vara lite högre på sina ben. Rör sig bra men med lite kort steg.


Pönötystä...


Vai laiskat korvat...


Mummon muikkuilme

Näyttelyreissusta yleensä:
ROP koirana maahantuomani Unkan des Fugues de Saint Alban, hieno tessu!
Näköjään aina kun Bowwe karkaa, niin meitin porukka eksyy autoillansa. Tänään ajettiin pururadalla poislähtiessämme... Onneksi meillä on autoissa hyvät maasto-ominaisuudet...

Poju TVA, 26. heinäkuuta 2009

Herranen aika, tämä on jäänyt uutisoimatta. Kesälömani aikana Salkan ja Holikin pentu, Poju ja ohjaajanaan Tanja, tokoilivat tottelevaisuusvalioksi tuloksella EVL1 273, tuomarina HARRI LASI.
Tanjan blogissa kuvia ja tarkempi kuvaus kokeesta.

Kyllä tarttee olla taas ylpeä teistä! Juopastaan maljat jahka seuraavan kerran nähdään!

Hakuilua kesälomatauon jälkeen

Bowwelle oli luvassa tänään mielikuvia uudella tapaa. Neiti näki kaksi maalimiestä lähtevän etuilinjaa pitkin metsään huudellen mielikuvasanaa "missä". Tämän jälkeen vein neidin pois, jotta lopullinen sijoituspaikka ei olisi ollut neidin tiedossa.

Eka maalimies meni tuulen puolelle kallion harjanteen päälle sivurajalle saakka. Mielikuvasanan kuullessaan Bowwe oli jo vahvasti menossa kohti etukulmaa. Maalimies palkkasi koira suoraan hitaasti, jotta ehdin paikalle. Sama maalimies siirtyi sivulinjaa pitkin 3. maalimieheksi.

Toinen maalimies oli tuulettomalla puolella ja noin 25 metrissä. Koira lähti hienosti suoraan bongaten vauhdissa matkalla olleen maalimiehen. Suorapalkka hitaasti syötellen, jotta ohjaaja ehti lyllertää paikalle ottaakseen koiran hallintaan. Matka keskilinjalle menikin ihan mallikkaasti nami nenässä, mutta sen jälkeen B. päätti tehdä omia koukeroitaan. Tulihan se sieltä hetken päästä huudeltuani.

Kolmas maalimies haettiin haisumielikuvalla tuulen puolelta. Lähetyksen jälkeen Bowwe etenee hyvin tuulen ja hajun alle paikallistakseen etsittävän. Eihän pistot loppupäästä mitään viivasuoria sen vuoksi ole, mutta mielestäni se ei ole suuri virhe. Korjaantuu pennun kerätessään kokemusta. Antoisa treeni.

Nenä maahan

Marica tuli hoffipoikiensa kanssa aamutuimaan tallomaan jälkeä pellolle. Hienosti Diesel jaksoi keskittyä, vaikka Raiputti oli merkkaillut seutua juoksupissoillaan, ei kuitenkaan onneksi jälkipeltoa. Nuoren herran meno oli rauhallista ja tasaista.
Bowwelle tein aika lyhyen jäljen, tällä kertaa askeleet enemmän peräjälkeen. Ollakseen vilkas tyttö, B. kykenee keskittymään hienosti hommaansa. Vauhti oli sopiva eikä Bowwea häirinnyt, vaikka Marica peesasi jäljenajoa.
Lopuksi D ja B pääsivät kaasuttelemaan metsään.

Jälkeä pennulle pellolla..

Väköstelin tänään ekan oikean jäljen Bowwelle. En voinut vastustaa, kun täällä Nummelan ranchilla noita jälkipeltoja löytyy. Pari makkararuutua neidille on aiemmin tehty ja siltä pohjalta uskalsin tampata jäljen pellolle.
Tuuli oli ihan hallistematon: jäljen tekohetkellä hieno myötäinen ja ajohetkellä tuuli pyöri kuin väkkärä. Olosuhteista huolimatta jälki ajettiin varsin intensiiviseti. Valjastin Bowwen kahdella taluttimella molempien etujalkojen alitse... helpompi hallita innokasta koiraa jäljellä.
Kyllä kyllä, haisut pomittiin myös maasta, pientä pyörimistä alussa, mutta kokonaisuudessaan varsin kelvolinen ensimmäinen jälki. Huomena uusiksi.

Nummelassa taas koiratätinä

IHANAA!
Voiko ihminen onnellisemmaksi tulla nähdssään koiriensa nauttivan avarasta peltomaisemasta täysin rinnoin. Ei voi.
Holik on ollut Raiputin juoksujen vuoksi täällä hoidossa jo viikon, siitä huolimatta lenkkien jäkeen suuntaa hoitolaan eikä edes yritä tulla talolle Raiputin hajujen perään. Herra osaa kyllä ulvoa tosi mallikkaasti, varsinkin kun joku muu hoitolasta pääsee lenkille.
Biitti on saanut toimia Holikin seuraneitinä lenkeillä. Muutoin täpäkkä neiti ei saa Holikista itselleen painikaveria, sillä Holik ei kertakaikkiaan halua riitaa... yrittää laiskanpulskeasti välillä ottaa Biittiä kiinni. Juu ei saa, ainakaan kiperissä kurveissa. Pitkällä matkalla H. saa koneeensa käyntiin ja saavuttaa saman matkavauhdin kuin B.
Iloisia koiria, vaikka B:llä ei olekaan leikkikaverian lempiurosta, Doylea. Doyle kisaa Virossa Baltian voittaja näytelmissä.

Muutama otos koirien paratiisista!


Clematis-jackmanii kärhö Annen patiolla


Bowwe ja mummo taustalla


Salka vahtii Bowwen varastamaa hansikasta, B. pönöttää taustalla


Mummo-koira Rai

Lopella, Orimattilassa ja raunioilla

Hurautettiin Bowwen kanssa Lopelle Sonjan laumaa tervehtimään. Lähdimme miltei saman tien perille päästyämme Orimattilaan heppasia katsomaan. Esko-paha pääsi Bowwen kanssa mukaan. Bemarin tavaratilaverkko ei ole tehty beauceronin pitäväksi, onneksi Bowwe noudatti kahden tassun sääntöä ja pysytteli ajon ajan takatilassa (myöhemmin kyllä luikeretli karkuun ja suoraan talliin meidän perässä). Esko-paha oli kevythäkissä takapenkillä. Perillä Bowwea kiinnosti hirmuisesti heposet, etenkin pieni paksu poni olisi ollut sen mielestä oiva leikkikaveri. Paksu poni halusi myös tehdä tuttavuutta Bowween, siinä tilanteessa B otti viisaasti pari taka-askelta.

Palattuamme Lopelle kuusi beussia kirmasi taloa ympäri vailla ällin häivää. Sonja yritti selitellä, että ei ne yleensä näin kauaa juokse, muka Bowwe villitsi ne... ;-) Niin justiinsa. Hienosti niillä meni ja kaikilla tuntui olevan mukavaa, etenkin kissanruokavarkailla (=Bowwe ja Friday).

Sonjan uusimmat lauman jäsenet, Da-daa ja Esko-paha, olivat vallan ihastuttavia tuttavuuksia. Onneksi Esko kiusasi vain harlekiinejä, sen verran napakasti se oli kintereissä ja poskissa kiinni!!! Esko muistuttaa todellakin Bowwea, siis totta kai IHANA! Da-daa on puolestaan todella selväpäinen neiti, ollakseen 9 kk ja uudessa kodissa. HIENO tyttö!


Esko-paha uimasilla

Lopelta riensimme raunioharkkoihin.
Loman ja treenitauon jälkeen Bowwelle oli ajatuksena piilottaa ukkelit ärsytysumppareihin. Meidän vuorolla sade yltyi, joten tuulet tyyntyvät. Ei sinällään haitannut, tarvittiin vaan tiukemmat lähestymiset piilolle.
Eka piilo oli keskustunneli (kahdella sisäänkäynnillä), joka yllättäen oli hieman vaikea. Tuulen alapuolen suuaukko oli peitetty, jota en valitettavasti huomannut ajoissa, jotta olisin saanut pressun poistettua hajujen edestä. Noo, neiti joutui tekemään paljon hommia tämän piilon kanssa. Meni sisään tunneliin tuulen yläpuolelta ja oli ollut vallan hämmästynyt törmätessään ihmiseen ilman hajua. Poistettuani pressun neiti upposi tunneliin ja maalimiehelle toisesta tunnelista. Tätä kautta se ei ollut läheskään niin kummallinen. Neiti merkkasi hajun myös pilon yläpuolelta, oikein hyvä!

Toinen piilo oli hiekkalaatiossa, jonka kansi oli kutsuvasti raollaan. Ohjeistin maalimiehiä kehumaan koiraa heti kun kuulivat sen nuuhkuttavan piilolla. Vahvisti hienosti haukkua.

Kolmas akkeli oli lentokoneen sisällä laatikossa. Haisun saatuaan Bowwe meni viime kertaiseen piiloon (=liukumäki) jatkaen kuitenkin tarkennusta päätyen oikeaan paikkaan. Koira kuulemma liikkuu niin hiljaa, ettei maalimies älynnyt kehua sitä tarkennuksesta. Loppujen lopuksi pentu omatoimisesti palasi hajun lähteelle ja viritteli haukun, josta kehu! Hyvä treeni, iloinen.