Raunioilla talvitauon jälkeen

Ensin otettiin kaikille koirille yksi ketteryysteline.
Bowwe ei ole aiemmin tikkailla keekoillut senpä vuoksi me treenasimme sitä. Koira oli kyllä koko ajan menossa hakemaan hajuja, suoritti kuitenkin tikkaat, silti lopuksi palkkasi itseään juoksemalla raunioille. Ekalla kerralla innokas koira mosahti muutaman puolan jälkeen nivusistaan tikkaiden päälle, neuvokas ja nopea avustaja heivasi koiran nopeasti yli. Uudestaan tikkaille, Bowwe ei niitä pahalla muistanut vaan jatkoi omalla vahdikkaalla tyylillään. Takajalat hakeutuivat jo kuin luonnostaan oikeille askelmille vuoroaskelin, vauhtia vain oli liikaa. Uusinta ja hallitumpi kiipeäminen ja kulku sekä pysäytys viimeiselle askelmalle ja nosto pois. Oikein hyvä ekakertalaiselle.

Tuulet olivat taas itäväylältä raunioille. Piilot suunniteltiin niin, että koirat voivat saada lähetyssuunnasta poikkituuleen hajun.

Mitä teki pompula? Sinkosi ekalla piilolla ihan eri suuntaan kun lähetin. Nysväsi jotain aiempien treenikertojen palkkauspaikkaa, tuli lopulta vislatessa kohti ja sai hajun piilosta. Maalimiehille oli kerrottu mahdollisesta sikailusta piilolla eli maahan käsky ja palkkaus haukusta. Oikein iloinen yllätys oli, että haukku lähti hienosti avopiilollakin eikä koira jätä maalimiestä tullessani piilolle - odottaa loppunamia, joka sille aina pentuna säästettiin.

Toinen ja kolmas piilo meni suunnilleen samalla tavalla; laajoja kaarroksia hajun perässä. Itse piilot olivat puoliumppareita, joten haukku lähti hienosti eikä sikailuakaan havaittu, vaan koira ilmaisi maaten. Viimeiseen piiloon tosin änkesi sisälle maalimiehen seuraksi.

Bowwelle paras palkka on itse työskentely, sitä ei loppuleikit kiinnosta. Keekoilee kyllä mielellään kehuttavana, mutta mitkään lelut eivät sitä saa syttymään, mieluummin sen menisi uudelleen töihin.

Seuraavalla kerralla otetaan hajumielikuvilla, jotta saadaan ohjattavuutta entiseen malliin.
.

Huittulan kylän karvakorva(t)

Kuvaterveisiä taannoiselta kyläreissultamme Huittulan kylään Valkeakoskelle. Suviharjussa oli väliaikaisesti kaksi karvakorvaa, muutoin harjua emännöi Inekri.

Koirat tykkäävät toistensa seurasta ja muistivat edelliset yhteiset leikkinsä ja jatkoivat raparallia kuin siskot konsanaan!

Ensiksi esittäytyy ehoisa "emäntämme" Inksu-Inke-Inkeri the kukkulan kuningatar. Kuvaaja Linssinä toimi Juuliska Jokinen eli copyrightit myös näihin kuviin.


Inksu-Inke-Inkeri, Huittulan alkuasukas

Tytöt jaksoivat kaasutella sydämiensä kyllyydestä ympäri pihoja, välillä puhalsivat paikallaan ja raparalli jatkui.


Täysin lavastettu tilanne (namin voimaa)

Löysivät ne vähäiset jäljellä olevat lumikasat, jotta pääsivät välillä viilentelemään (syömään lunta).


Onko lumi parempaa, kun sitä on vähän? Näyttää olevan!

Kiitos Juuliska kuvista ja oikein mukavasta seurasta myös äitykkä-Jaanalle!
.

Paimentamista vol.5

Eilinen "raatotreeni" tuotti tulosta. Saapuminen aitauksellekin oli jo hillittyä (Bowweksi). Koira teki työtään hyvin keskittyneesti (aina kun ei syönyt lampaan pipanoita, erityisesti yksi läjä pysäytti koiran joka ohituksessa kunnes se oli saanut syötyä sen kokonaan).

Eka kierros aloitettiin siitä mihin eilen jäätiin, eli noutokaaren opettamisella. Koira jätetään paikalle makuuseen, josta sen on tarkoitus kiertää mahdollismman laajalla kaarella lammaslauman taakse, ei siis rynnäten suoraan lauman kylkeen, vaan kohtisuorasti ohjaaja kohti lauman takaa. Paimensauvalla painetta luoden koiralle opetetaan etäisyyden merkitys kunnes koira on oikeassa paikassa se käsketään maahan. Suuntakäskyt liitetään ohjaukseen mahdollisimman pian mukaan.
Tosissaan eilinen raatotreeni näkyi ja tuntui ohjaajasta varsin mukavalta: elukka meni maahan kun käskettiin, välillä toki vielä piti hieman muistuttaa sauvalla osoittaen, mutta muuten ok. Marika muistutti minulle oikeasta paikasta koiraan ja lammaslaumaan nähden, jotta koira oikeasti ymmärtäisi mitä pitää tehdä. Näiden kaarosten ja maahankäskyjen lomassa otettiin koiralle vapauttavampaa kuljetusta, jotta homma ei olisi pelkkää kometamista.

Odottaessamme toisen kierroksen vuoroamme Bowwe oli hyvin rauhallinen (Bowweksi), kierrokset nousivat ainoastaan silloin, kun lukkoon menneelle koiralle lampaat siirrettiin pois aitauksesta. Lambien loittoneminen nostatti viettiä, mikä ei sinällään mikään huono asia ole, täytyyhän paimenen ollakin huolissaan jos lauma kaikkoa. Hyvä kun framilla aitauksessa olevat lambit eivät enää nostata niin paljon. Bowwe ottaa muiden koirien maahan-käskytkin tosissaan. Kirppu sai siis jumpata aika tavalla, keksi kyllä itselleen muutakin puuhaa... kaiveli savimaata, että roiskui.

Toinen rundi jatkui enempi minun treenaamisellani: noutokaaren paineistuksessa katse pois koirasta, suuntaan mihin sen pitäisi liikkua. Miten loogista. Itse huomasin, että Bowwelle hyvä sana merkkaa "liikkeen" loppumista ja kehurapsujen hakemista eli kehut rauhallisesti tyyliin jatka vaan hienosti... Tosi mukavat fiilikset ja jättikumarrus Marikalle ja Kimmolle ja mukavalle ennakkoluulottomalle treeniporukalle!!!

Paimentamista vol.4

Hallintatreenit eli Bowwen riekkuminen sai loppua. Tänään siis pistettiin kova kovaa vasten ja se oli Bowwe joka taipui. Huomenna tänään opitut sitteen testataan, kun ajelen Somerolle taas lambilaan.

Ekalla rundilla väännettiin Marikan kanssa yhdessä Bowwe ruotuun. Onneksi pellolla oli nyt aitaus, niin pääsimme "ahdistamaan" tottelemattoman koiran paikalleen. Saimme lopulta rauhallisen kuljetuksen ilman säntäilyä aikaiseksi ja sitten tauolle. Bowwekin ymmärsi, ettei töitä tehdä siten kuin se haluaa vaan kuten minä sitä ohjaan.
Toista kierrosta odotellessa teimme naksun avulla maahan treenejä paimensauvalla ohjaten. Oikein hyvä tapa, siinäpä koira joutui odottelemaan rauhassa toista kierrosta ja samalla katsomaan muiden treenejä. Viime kertaan verrattuna Bowwe oli huomattavasti hillitympi jo odottaessaan.
Toinen kierros oli odotetusti jo rauhallisempi, mutta pitipä neidin vielä yrittää, josta näpsy ja pysäytys. Käskin koiran ekalla kierroksella istumaan, kun maahanmeno tuntui olevan ylivoimaista. Tokalla kertaa koira tarjosi istumisen sijasta itse muutaman kerran maahan menoa. Oikein hyvä. Käskyt upposivat, jopa niin hyvin, että neitiä oli vaikea saada sieltä enää ylös ajoon.
Sikamukavaa, että mukana oli taas Tanja ja Yeff sekä Sonja Eskon ja Ugon kanssa. Yeffille samanlainen onnistunut hallintatreeni ja Sonjan pojat kerrassaaan lupaavia, etenkin äitin Esko ;-).

Sonja kuvasi toista rundiamme Tässä muutama todiste perille menneestä opista ja paimenen savisesta takista (kävin sitten taas kaupassa tuon näköisenä. Olisikohan minussa jo ainesta maajusille morsian-sarjaan...)!


Käsky


Nätisti maassa


Lauma liikkuu hyväll vireellä.


Ja nyt jo paimentakin naurattaa...

Salkamuori näytelmissä, Sysmä Rn

Tuomarina Sysmän ryhmänäyttelyssä oli vaihdoksen jälkeen Leena Danker, oikein miellyttävä ihminen.
Tässä tuomarin lausumaa Salkasta:
12,5 år feminin tik, som visar sig med stolthet och glädje. Väl (jotain?) huvud, härligt utryck. Välvinklad. Bra rygg och kors. Fina ben och tassar. Korrekta sporrar. Rör sig med långa högvinmande? steg och härlig attityd.
VET EH VEK1
Muori esiintyi hyvällä asenteella, vaikka grillauspaikalta makkarantuoksut veivätkin huomion aika ajoin ;-).

Sonjan Batsku oli ROP ja Merjan Nemo voitti luokkansa saaden ERI:n ja oli lopulta PU2. Onnea molemmille ja kiitokset mukavasta seurasta!!!
.

Paimentamista vol.3

Tänään oli todella jännittävä päivä (Kiitos Tanja etukäteisvaroituksesta): paimennustreeni pidettiin pellolla, jossa ei ollut aitausta. Eipä ole pitkään aikaan niin paljon jännittänyt. Onneksi lampaat ovat tottuneet koiriin ja ovat hyvin vahvasti ihmisen perään... silti jännitti, niin että hiki tuli.

Eka rundi: Bowwe piti paremmin etäisyyttä kuin maneesissa, kunnioitti jopa paimensauvaa. Kuljetus lampolasta pois päin meni paremmin ja koira osasi ottaa paikkansa lauman takana pitäen sen hyvin koossa. Palatessamme lampolaan päin lambeille tuli kiire kavereidensa luokse ja lauma kipitti ohiteseni. Tästä seurasi, että Bowwe alkoi kiertää laumaa yrittäen hidastaa sen menoa. Tässä kohtaa olisi ollut hyvä jos koira olisi kuunnellut käskyjäni ja käynyt maahan hidastaen/kääntäen lauman. No, siinä vietissä se ei vielä kykene sanallisia käskyjä toteuttamaan. Selvä treenin paikka.

Toisella kierroksella teimme käännökset ja muut ohjaukset kauempana lampolasta eli määränpäässämme. Ei hassumpaa, koira haki laumasta jälkeen jääneet tai lampolaan päin pyrkivät takaisin luokseni. Nuo tilanteet pelottivat erityisesti, sillä koira oli kaukana minusta ja omillaan. Missään tapauksessa en halua, että koira puree taikka näykkii lampaita. Bowwe kuunteli kuitenkin murisemiani varoitusääniä ja piti lambeihin kohtuullisen etäisyyden.

Paimennuksen lopettaminen oli työlästä ja oma hommansa, kun elukka ei vielä osaa etäkäskyjä, joten se kalastettiin kiinni ;-) Tässäpä läksyä seuraavaksi viikoksi.

Täytyy sanoa, että kyllä Marikalla ja Kimmolla on suuri luotto meihin osaamattomiin paimeniin ja tarkka silmä koirien suhteen, kun uskaltavat päästää meidät kahdestaan lampaidensa kanssa kauas itsestään. Aika voittaja fiilis.

Ai niin, meinasi unohtua: Pelto oli "hieman" kostea ja savinen ja me sen myöden myös sen näköisiä. Saa mielikuvitella, kuinka muutama kaupassa ollut ihminen tuijotteli naamassani ollutta savea ja saappaiden varsien jättämää selvää savirajaa housuissani.

Hakumetsässä... hieman laukalla taas

Reilun parin kuukauden tauon jälkeen taas hakumetsässä. Ja voe helevettiläinen laukalla taas. Ohjattavuus hanurista, paaljon itsenäistä työskentelyä ja lähetykset omalta osaltani jopa ihan perisiistä! Yhden asian Bowwe muisti hyvin: se osaa mennä tuulen alle hakemaan hajua!!!

Eka maalimies oli etulinjalla olleen puunrungon takana. Viistosti kaatunut puu ohjasi koiran pois hajulta kaartamaan vasemmalle ja sieltä keskilinjaa kohden. Paska tuuri (=huono suunnittelu) koira sai seuraavsta piilosta ensin hajun ja sen jälkeen ääniärsykkeen. Tuli vielä kutsusta luokse, mutta uudelleen lähetyksessä meni tietenkin sinne mistä hajun oli saanut eli vastakkaiselle puolelle keskilinjan lähipiiloon. Täysin eri suuntä mihin lähetettiin.. prr..le.
Jälkeenpäin viisastellen, olisi pitänyt pyytää maalimiestä tulemaan piilosta pois, jotta elikolle olisi tullut selväksi, että metsässä työskennellään siten kun ohjataan.
Sitten se ekan piilon kolmas lähetys: Nyt neiti meni etulinjan yli tuulen alle hakien hajun, tästä olen tosi iloinen - elukka osaa tehdä päätelmiä metsässä tuulen mukaan. Menin piilolle ja huomasin, että onpahan taas unohtunut kaunis käytös piilolla. Täytyy taas pyytää maalimiehiä käskemään elukka maahan heti kun se tulee piilolle.
Kolmas oli umpparissa ja senkin lähetys oli ihan hanurista, vaikka neiti menikin hajun alle ja ilmaisi umpparin hienosti. Menin piilolle ja haukku jatkui. Hyvä.

Doh, täytyy taas palata alkujuurille ja koettaa tehdä rata tuulen mukaan tjmsp. Tuhannet kiitokset treenikavereille ja tsiljoonasti rapsuja Annan ihanalle pentu-pennulle!!!

Rokotuksilla ja tottistelua pommarissa

Tänään ajelimme Käpälämäkeen rokotuksille. Elukkalekuri on Bowwelle yhtä mieluinen paikka kuin Salkallekin. Kumpainenkin menee sinne vetäen namin toivossa ja sen mielikuvan luomiseen on riittänyt pari ekaa käyntikertaa.
Tullessa neiti tietenkin punnattiin ja vaaka näytti lukemiksi 28,5 kg. Lääkärin tarkissa mm. kuunneltiin sydän, joka kuulemma lyö urheilijamaisen rauhallisesti ja vahvasti, kaikki muukin oli kohdillaan.

Iltasella pyörähdimme tottistelemaan pommariin juoksutauon jälkeen. Bowwe oli hieman väsynyt rokotuksistaan, mutta saimme tehtyä pakolliset malttitreenit ja jättävät liikkeet.
Toivottavasti tuo Talinkenttä kuivaa pian, jotta pääsemme sinne lenkkien yhteydessä ottamaan myös esteitä.

Paimentamista vol.2

Toinen kerta ja Bowwe veti kuin hinaaja maneesiin lampaiden luokse. Koira oli siis vielä innokkaampi kuin viimeksi, jos vain mahdollista. Itse sain ohjeeksi käyttäytyä rauhallisesti, koska koira on niin vauhdikas. No joo veikkaan, että minun on vaikeampi rauhoittua kuin koiran ;-)

Eka kierros oli muistuttelua edellisestä. Bowwe heittäytyi välillä jopa liian tuttavalliseksi lampaiden kanssa, josta sitä muistutettiin sauvalla. (Saisi se muistaa hieman paremmin näpsyt nokalleen.) Hienosäädöt esim. oikeasta etäisyydestä eivät ole vielä auenneet Bowwelle, kun se ei tiedä mitä siltä halutaan, venkoilee se välillä pentumaisesti.

Toisella kierroksella minä pyörin karusellissa keskellä: Bowwe pyöritteli koko laumaa, eikä taaskaan muistanut mitä saattaa tapahtua, jos tulee liian lähelle. Aikani pörrättyä keskellä ympyrää jotenkin älysin alkaa liikkua oikein. Hitto minähän melkein laukkasin takaperin. Saatiin lopulta muutama onnistunutkin suoritus.

Mukavaa oli, etenkin kun Tanja & Yeff ja Eija & Reiska olivat myös mukana. Melenkiintoista katsella näiden kolmenkin erityyppistä työskentelyä, muista roduista puhumatakaan.
Ohessa Eijan kuvaamat näytteet ja lisää Eijan albumissa:
Kuvien Copyright Eija Haarala

Yeffillä oli huima kiertovauhti ja kiihkeälle koiralle hyvä etäisyys lambeihin


Reiska on todellinen herrasmies ja paimennus onnistuu lähempääkin


"Paimennusballeriina"
.

Mökillä lumen keskellä...

Jeps, loma möksällä "kärsitty". Aivan kerta kaikkisen ihana reissu, vaikka säät ei ihan joka päivänä olleetkaan aurinkoiset. Hyvä syy käpertyä soffaan ja nauttia hyvästä lukemisesta. Lopulta ilmat lämpenivät ja lumet sulivat silmissä viikon aikana, koiratkin pääsivät/kykenivät kirmailla pitkin tonttia. Loman alussa upottavaa lunta oli minun töpösäärieni äärirajoille eli haaruksiin saakka. Kyseinen seikka tuli varsin hyvin huomioitua polkiessani polkuja saunalle ja ulkohuussiin...työlästä!

Ensimmäistäkään kuvaa reissusta ei ole, syyllinen on Bowwe (=hajotti mun digikameran).