perjantai 8. lokakuuta 2021

Jotain positiivistakin... Welcome Sutu

Kaiken tämän Pirren sairauden aiheuttaman murheen keskellä voi tapahtua yllättäviä ja ihaniakin asioita. 

Sutu (Kelmi Loitsu) on Kaisa Hilskan kasvatti ja haki parahultaisesti uutta kotia. Onneksi Kaisa siitä ystävällisesti minulle vinkkasi, tietäen tilanteeni Pirren sairauden kanssa.  Pari viikkoa asiaa mietin ihan itsekseni omassa päässäni ja meidän ekojen treffien jälkeen ajattelin, että näin täytyy tapahtua ja Utusta tulee meidän laumassa Sutu.

Onneksi Sutu oli elänyt noutajien keskellä, joten se osasi luovia koiralaumassa saman tien. Muita haasteita ei laumaantumisessa ole ollut kuin Pirren humalapäiset liian innokkaat leikkiyritykset. Huru suhtautuu tulokkaaseen kohteliaan etäältä, se kun on peace peace-heimolainen, lisäksi se tajusi Sutun olevan koira vasta viikon päästä, kun kuuli sen haukkuvat.


Kuva ekoilta treffeiltä Kuralan Kylämäestä.




Siinä hän pönöttää beussien keskellä kuin olisi aina meidän laumaan kuulunut.

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Pirren epilepsia

 Kesä on ollut osaltamme kerrassaan PASKA. Pirrellä todettiin idiopaattinen epilepsia. 

Pään mahdolliset epämuodostumat/kasvainsairaudet yms. varmistettiin magneettikuvin ja verestä tutkittiin kaikki mahdollinen, jotta saatiin poissuljettua muut mahdolliset kohtauksia aiheuttavat syyt. Siellä ei ollut mitään huomautettavaa, joten diagnoosi oli idiopaattien epilepsia.

Epilepisan ei pitäisi olla beussien tauti, vaikka onkin yleisin kaikkien koirarotujen neurologinen sairaus.
Lääkityksenä Barbivet ja kohtauslääkkeenä Keppra estämään Pirren ryppäyksittäin tulevat kohtaukset. Ne eivät pysyneet poissa ensimmäisellä annostuksella, nyt se on nostettu maksimiin eikä kohtaukset meinaa pysyä vieläkään pois. Mikäli tahti on jatkossakin sama, täytyy lääke vaihtaa.

Ahdistaa, huolettaa ja vasyttää. Kohtauksien jälkimainigit Keppra-lääkkeen vuoksi aiheuttaa selalista humalaisen toikkarointia, että meillä kaikilla on siinä kestämistä.

Koemielessä kaikki harrastukset saa nyt heittää romukoppaan. Paimennus on Pirren laji ja sitä toki jatketaan, mutta suurempia intressejä harjoitella ei ole, ainakaan nyt.


tiistai 1. kesäkuuta 2021

Pirren toukokuun paimennuskokeet

Tämäkin vuosi aloitettiin taivaallisella tuloksella eli PAIM1-T. liikaa vauhtia, liikaa intoa, liikaa ihan kaikkea. Seuraavana päivänä osattiin jotain jo paremmin EH:n verran. Kolmannessa ohjaaja päätti keskeyttää, sillä nyt on niin kovat ukaasit tuomareilla: Varoituksia tulee jo siitä, että koira lähtee palauttamaan lammasta laumaan. Tulkinnan vaikeusastetta lisää se, että puhutaan varoituksista ja huomautuksista tuomarista riippuen. Huoh.
Aika moneen on tämän miltei 10 vuoden paimennuskoeurani aikana saanut osallistuja taipua. Alkaa kohta jo väsyttää tämä koekaniinina olo. Tämä on niin peni laji, että osallistujalla ei käytännössä ole oikein minkäänlaisia oikeuksia ja kaikki koeohjeen tulkinnat on vaan nöyrästi otettava vastaan. Varsinaisia arvostelevia tuomareta on 5, joista yksi ei arvostele sellaisissa kokeissa, joihin itse osallistun.

Lisäksi minua kyllä hämmästyttää myös se, että tuomarit sallivat rataan tutustumisessa osallitujien arvosteluvariaatioiden lypsämisen ihan joka tehtävällä. Esikokeessa sen ymmärrän, mutta koeluokissa säännöt pitäisi olla selvät. Luutavasti se on kuitenkin osallistujan tapa hakea omalle tekemiselleen oikeutus. Ei kyllä missään muussa aiemmin harrastamassani lajissa sellaista suvaita.

 

Pirren koetulokset alkuvuodelle