Sutukin on urakkatyöläinen sielultaan ja sopeuttaminen tavalliseen työn rytmiin on vaatinut hieman hioutumista meiltä molemmilta. Onneksi se rodunomaisesti tajuaa helposti halutun tavan, kunhan ohjaaja ennättää merkata juuri sen oikean tavan. Se, jos mikä on haasteellista täti-ihmiselle.
Treenikertoja on ollut 1-2- kertaa viikossa ja kyllä sitä kehitystä tapahtuu näinkin, tosin hitaammin kuin päivittäin treenaisi, selvä se. Keväään kuluessa olemme saaneet kumpaisenkin paimennusvisiot vähän paremmin sopimaan yhteen ja luottoa alkaa kertyä.
Parastahan tässä kuitenkin on se, että Sutu on mitä mainioin lauman/perheen jäsen, arki se on mikä eniten merkitsee.
maanantai 16. toukokuuta 2022
Sutun paimennuksista
Tunnisteet:
Paimennuskokeet,
Sutu,
Sutu_paimenessa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)