keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Paimenessa

Kaiken muun hässäkän lomassa olemme Bowwen kanssa paimentaneet; pari kertaa Woollandiassa ja sunnuntaina kävimme ihan uudessa paikassa Katjan lambeja kokoamassa. Kiitos Katja mahdollisuudesta!

Treenit ovat olleet ihan perustreenejä ja vaihtelevuutta on koetettu pitää yllä. Miten saisin ohjelmoitua itseni lukemaan tilanteita paremmin... Bowwe pyrkii aina ja yhä uudelleen tasapainoon, jotta saisin sen pysähtymään johonkin muuhun paikkaan, minun täytyisi loikkia ja vaihtaa omaa paikkaani tai vähintään rintamasuuntaani.

Odottavan aika on pitkä


Kyllä aika mateleekin hitaasti, kun sen toivoisi kuluvan. HUOH!
Huru on melkoinen houdini noiden housujensa kanssa eikä Cothivet-suihke estä myöskään Hurua penkomasta haavaa.
Eilisen kauppareissun aikana neiti oli mypeltänyt haavaansa ja tikkilanka oli yritetty nakertaa irti. Eipä tässä muu auttanut kuin laittaa se pönttö päähän. Se ei ole Hurusta mitenkään kamala, mutta kulkiessaan ainakin vielä törmäilee sen kanssa. Törmäilköön, nyt omat hermot lepäävät, kun ei tarvitse kytätä koiraa. Miten kuvittelinkaan pystyväni estämään Hurun manööverit ilman sitä...

Ohessa kuva ennen Hurun askartelutuokiota. Ei se haava kyllä nytkään ole mitenkään kamalan näköinen, mutta ei ihan yhtä siisti.


Pönttöpää

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Toipilaan elämä on rankkaa

Pää veisi ja jalatkin jo kantavat, mutta hitaasti pitäisi jaksaa askeltaa ainakin 6 viikkoa. Toipumisen ohjeista sai sellaisen käsityksen, ettei koira välttämättä astu operoidulle jalalleen, vaan sitä täytyy erikseen kannustaa mikäli ei halua kävellä. Meillä tilanne on päin vastoin, kaikki neljä jalkaa käytössä ja koko koira jo täydessä tikissä hillumiseen.

Toipilasaika tulee olemaan haastavaa ja taatusti teen sille vähintään kolme jälkeä per päivä, jotta se saa purettua energiaansa hallitusti. Nyt toivoisi ajan kuluvan nopeasti!

Huomenna otetaan potilaasta kuvia!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hurusen tähystys

Tänään Hurun polvi tähystettiin. Ell:n esihaastattelussa ja tutkimuksessa tunnelma oli positiivinen ja ennusteeksi luvattiin ennemmin  hyvää kuin huonoa.

Lääkäri soitti sovitun mukaan operaation tehtyään puolen päivän jälkeen. "Tähystyksessä todettu keskinkertainen inflammaatio koko nivelessä ja noin 7 x 10 mm laajalla aluella painautunut rusto. Kuoppa putsattu verestävään luuhun asti ja nivel huuhdeltu".

Tästä alkaa 6 viikon kuntoutus. Hihnalenkkejä ja Cartophen lääkitys sekä omegarasvahappoja plus esim. Seraquinia lisäravinteena. Ennuste paranemiseen on hyvä, puolen vuoden päästä Hurun pitäisi kyetä samoihin toimiin kuin ennenkin. Aika siis näyttää miten neiti toipuu, mutta meidän hoitava lääkäri ei Hurun vaivan nähdessään tuominnut sen elämää, vaan uskoi sen toipuvan varsin hyvin ennalleen. Jokainen polven OCD ei siis ole saman kaltainen, Hurun kasvuhäiriö ei ollut pahimmasta päästä. VALTAVAN ILOINEN SIITÄ! Vaikein rasti tulevaisuudessa on pitää tuo villivarsa aloillaan.

Potilas oli iltaan saakka huonovointinen ja varsin sekaisin opiaateista, mutta söi hetki sitten lohturuokana maksalaatikkoa valtavalla ruokahalulla. Nyt tytteli makaa serkkuni vieressä sulatellen herkkuja.

Toinen ilon aihe on se, että koirallani on vakuutus, sillä tähystysleikkaus koirille on yhtä arvokas kuin ihmisille. Jäähän tuosta kaikesta toki muutama satanen itsellekin maksettavaksi, silti yksi vaativa leikkaus voi maksaa saman verran kuin 10 vuoden vakuutusmaksut.


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Koiranpentu sairastaa

Hurusen oikean takajalan ontuma ei mennyt tulehduskipulääkkeellä ohi. Tänään nivelet tukittiin uudestaan käsin koplaamalla sekä lisäksi kuvamaalla. Lääkärin sanoin " käsitutkimuksessa Huru oli hyvin energinen", siksi rauhoitusta peliin ja röntgeniin. Ekaksi lonkat, jotka olivat hyvin kauniit ja siistit. Polvien kuvista, jopa minä kykenenin näkemään oikean polven nivelnesteen määrän, vettä polvessa.

Ortopedi Tetti Joutsen suositteli tilaamaan polven tähystysajan Jan Räihälle Espoon eläinsairaalaan, sillä Kuninkaantien eläinklinikalla ei ole tähstykseen tarvittavia laitteita.

Soittelin heti Mallalle, joka työskentelee em. klinikalla kysellen onko Jan Räihä vielä lomallaan. Onneksi guru on palannut juuri lomaltaan, mutta ikävämpi uutinen oli se, että leikkausjono on kuukauden mittainen. Ytsävällinen ajanvaraus tiedusteli suoraan lääkäriltä mahdollista aikaa ja saimme sen onneksemme jo 26.7.2013. Ihan parhautta, lomasuunnitelmat eivät mene ihan uusiksi ja pääsemme mökille uimaan.

Summa summarum, ihan perseestä, jos Tettin epäilemä polvinivelen OCD on todella paha.
Tettin sanoin, kun kyseessä on kasvuhäiriö en olisi vaivaa voinut estää, liikunnalla ja liikkumisella ei ole ko.vaivan kanssa tekemistä vaan perimä ja nopeakasvuisuus. Googlettelin vielä aihetta ja kyllä useammassa maallikon artikkelissa vaivojen syyksi löytyi jos jonkin moista syytä.

Olen ruokkinut kaikki 5 koiraani ihan samalla tavalla pentuaikana eikä liikuntakaan ole poikennut. Jos ruokinnassa ja muussa ympäristössä olisi syy, niin kaikilla koirillani olisi pitänyt olla jossakin nivelessä OCD.

Jotain hyvääkin, lonkkia ei tarvitse ihan heti kuvailla ja koiraa rasittaa rauhoituksilla.

Nyt Hurunen on aikas huonovointinen rauhoituksesta ja istuksii portailla hengitellen raikasta ilmaa... Klinikalla se oli ennen rauhoitusta ihan oma Ran-tan-plan-itsensä: syöksyi kaikkien ihmisten jalkoihin ja tarjosi välittömästi napaansa rapsutettavaksi.

Ainnis, unohtus vallan mainita, ettei em. vaiva ole kyllä koiran puuhastelua haitannut, samalla tavalla se tekee ulkosalla tuhojaan kuin ennenkin: 15 metrin puutarhaletku on lyhennetty Hurun mielen mukaiseksi. Ei muuten naurata yhtään. ;-)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Aisan kuvaterveiset

Aisan sisarusparvi täytti kuun lopussa 10 vuotta. Muutama sankari on valitettavasti siirtynyt jo tähdeksi taivaalle. Onnea kaikille vielä tässä elämässä kirmaaville!

Ohessa Aisan kuvaterveiset, voiko enempää näyttää äidiltään?


Aisa

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kalastelun alkeita paimenessa

Verkko viritettiin taas pellolle, vaikka Kimmo pellon laidalta ehdottelikin virvelin käyttöä kalastukseen. ;-)

Tänään Bowwelle oli hieman muutosta harjoitukseen, koska neiti ei millään malta pysähtyä hakukaarelta lauman taakse. Siksi lähdin tallustelemaan laumaa kohti ja sen läpi Bowwen eteen vaatimaan sitä pysähdystä. Tuija huomautti, ettei minun tarvitse heti heilua kuin heinämies, vaan rauhallinen kulku koiraa kohti ja säikäytys vasta lähellä. Uskokaa tai älkää koira hiljensi kulkuaan.

Toiselle kierrokselle lauma oli palannut suojaansa pellon laitaan. Yritin lähettää koiraa sinne, mutta ei se osaa katsoa saatikka hakea niin kaukaa. Noh, nätisti se sai lampaat suojasta ulos, mutta kun se ei pentele pysähdy sinne taakse. Aikansa pyörittyään lähestyin laumaa, jonka jälkeen se lähti liikkumaan luokseni. Odottelen Bowwen omaa oivallusta tuohon lauman nostoon. Tiedän, ei kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa...


Näillä säädöillä mennään jatkossakin. Lauman tuominen ja siirtäminen on mukavaa vaihtelua hakukaarien harjoitteluun. Lisäksi nyt kun koiralle on annettu hieman haasteelisempia tehtäviä se paskan syöntikin on vähentynyt minimiin.