torstai 27. lokakuuta 2011

Paimentamista vol.97

Maneesissa teemana kauniit ja ilmavat hakukaaret sekä täsmälliset pysähdykset.

Ekalla kierroksella Bo:n hakukaaret olivat huomattavasti laajemmat, en tiedä olinko itse jotenkin eri paikassa lähettäessäni koiraa kaarelle...? Päällekatsoja vaihtui kierrosten välillä, joten analyysi jää omien huoimioiden varaan. Sen olen toki aiemminkin huomannut miten paljon koira tulkitsee pieniä eleitä ja liikkeitä.
Käytin välillä pysähdyksissä taas maahan käskyä ja pelkkää stoppia kuljetuksissa. Stoppi ja seis olivat huomattavasti täsmälisemmät. Ehekti se maahanmenoon liittyvä aiempi paukuttaminen huhuilee vielä taustalla. Pitäsiköhän vaihtaa käsky, jotta saan siihen itsekin eri sävyn?!

Tänään(kin) hillitsin itseni karjumasta ja koetin käskyttää maltillisesti ja rauhallisesti. Tästä itselleni nyt aaltoja. ;-).

Toka kierros samoissa tunnelmissa ja välillä myös poispäin ajoa, nyt mukana myös naksu ja namit. Tästä seuraamuksena se, että Bo tarjoili uusia liikkeitä jos naksua ei jokaisesta tottelemisesta kuulunut. Eli taisi yrittää vähän liikaa. Ei se mitään, hyvissä tunnelmissa lopetimme treenit. Marikalta hyvä vinkki koiran ulos saamiseen: Elikko täytyy kutsua luokseen eikä koettaa saada sitä lopettamaan hommia silloin, kun se on tasapainossa, lauman toisella puolella.

Mielenkiintoisia keskusteluja tauolla paimenista ja "paimenista". Onneksi maailmaan mahtuu näitä "paimeniakin". Vähän sama juttu, kun olin Tervastuliajoissa (3 päivää/ kunakin pnä 50 km, me osallistuimme retkisarjaan) beussivaljakon kanssa. Oikeat vetokoirat (yli viisi koira) toki tykittivät minun kolmen koiran valjakon ohitse, mutta me väänsimme etappeja sen minkä jaksoimme: eka päivänä koko 50 kilsaa ja toisena ja kolmantena päivänä puolet vaadituista, kuitenkin yhteensä 100 kilsaa. Ei me kuviteltu silloinkaan osallistuvamme Iditarodiin , vaan treenasimme, jotta pääsimme nautimaan kauniista Kainuun luonnosta Venäjän rajan tuntumassa ja siitä kuinka koirat pystyvivät siihen ja nauttivat työnteosta. Sen reissun jälkeen perse ja reidet olivat enemmän turtana reen potkimisesta kuin ikinä.

En toki ole kunaan kuvitellutkaan, että beussi olisi bortsun vertainen paimen tai oikean vetokoiran kaltainen vetokoira, mutta kaikkea olemme yrittäneet tehdä omien kykyjemme mukaan ja antoisaa on ollut. Pakko mainita; Salka on kyllä ollut oiva VAPEPA:n riveissä toiminut koira. Ei valitellut luikuisia yökeikkoja ryteikössä, etsien kadonneita, ihan paras kaveri, aina valmiina, kun "etsintäreppu" kaivettiin esille!

Päivän actiontyyppi, Bowwe-hupakko, vinguttaa leluaan jaloissani takkatulen loimussa ilmeisen tyytyväisenä.
Ei ollut tämäkään huono päivä!
.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Anetten aksapäivä

Köröttelimme aamusella Halikkoon treenaamaan aksaa. Bowwe oli ratketa nahoistaan ja hömpötteli naama virneessä tullessaan treenihalliin.

Anette on nii-iin positiivinen kouluttaja, ettei mitään rajaa. Sissos miten paljon minä tössin ja silti Anette jaksoi olla kannustava ja innostava. Syli- ja takakäännöksiä hiplattiin, koira koitti selviytyä minun järjettömistä ohjauksistani. Hauskaa silti oli ja saatiin onnistumisiakin, ainakin silloin kun Anette näytti miten pitää ohjata ;-).

Eikku oli Tuksu-tykin kanssa mukana. Tuborgilla ei vauhtia puutu. Tästä koissusta kuulemme vielä!!!

Bowwe kävi treffaamassa Tuksua ja Tuborg tarjosi välittömästi leikkiliikkeen ja sai vastineeksi myös vastaavanlaisen niiauksen. Kiitos seurasta Eikku ja Tuksu!
.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Messinki kiiltää

Uunin messinkiset luukut ja uunin etupelti olivat tosi tahmaisen näköisiä. Tod. näk. väärällä aineella puhdistettu. Tänään ostin Sampo-jauhetta ja hinkkasin luukut ja pellin uuteen uskoon. Ihan kaikkea kökköä en jaksanut hinkuttaa, ehkä huomenna sitten.
BTW nettipalstoilla ehdoteltiin ketsuppiakin moiseen hommaan. Juu-uu kokeilin sitäkin, mutta nuo mun luukut olivat niin paksussa töhnässä, ettei Felix jaksanut toimia.


Sampolla lähtee ja kiiltää. Huomenna jatketaan Cronspisenin kiillottamista!

torstai 20. lokakuuta 2011

Paimentamista vol.96

Edelliskerran korvattomuuden jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin treenata taas täsmällistä pysähdystä ja selkeitä käskyjä (juuri näitä).

Eka kierros pyöröaitauksesssa. Itselleni vaikein rasti ennakoivat käskyt. Koira ei vieläkään hakukaarelle lähetettäessä kuuntele, vaan valuu aina tasapainoon ja siitäkin muutaman Bowwen askeleen yli. Tässä on meille selkeä tehtävä ja treenattava asia. Kuitenkin osasin itse ajoittain, jopa pitäää suuni kiinni ylimääräisistä käskyistä.

Toka kierros avolaitumella. Jep, Bo-koira totteli, mutta sillä on liian pitkät jalat ja liian hidas ohjaaja. No, vitsi vitsi, toki totteleminen pitäisi tapahtua heti. Helpompi ymmärtää koiraa, kun käsittäää sen tarpeen kiertää lauma ja tuoda se ohjaajalle. Koissun päässä ei vaan ole sellaista ohjelmaa (=ei ole opetettu), vaan luontainen tapa kattaa lauma ajaa kaiken yli. Onhan tuota toki alusta saakka vahvstettukin.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Paimentamista vol.95

Olimme hyvissä ajoin paikalla ja "pääsimme" Bowwen kanssa hakemaan harjoituslampaat. No huh huh, melkoisen onnetonta räpellystä. Minä huutelin käskyinä mitä sattuu ja koira teki mitä sattuu. Saimme lauman muutaman kerran jopa lähelle harjoitusaitausta, mutta taas hommeli levisi ja lambit lähtivät livohkaan. Ja minä karjahtelin taas mitä sattuu. Bowwe onneksi alkoi jo väsyä edes takaisin juoksemiseen ja päätti totella.

Lopulta pikkujoukko päätyi oikeaan paikkaan, josta sitten blokkasimme aikuiset lambit pois. Kaikesta räpellyksestä huolimatta mahdottoman opettavainen treeni molemmille: minun tuhannet käskyt pitää saada aisoihin, ehkä koirankin olisi helpompi ymmärtää, mitä siltä halutaan.

Toka kierros aitauksessa täsmällisillä ja yksiselitteisillä käskyillä ilman turhaa höpötystä. Jep, Bowwen oli helpompi totella, palkan vein aina paikallaan olevalle koiralle. Hakukaarelle pysäytyskäskyn täytyy tulla ennakoidusti, ettei elikko hölkkää yli.

Joskus aikoinaan opettelin seuraamiskaavion ilman koiraa, mitenkähän tuota käskyttämistä pitäisi itsekseen opetella... mielikuvaharjoitteillako??!!
.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Eteisen paneelin sävy

Tänään heti aamusta maalasin eteisen entiset paneelit toiseen kertaan lopullisella sävyllään. Oheisessa kuvassa nyt myös jakolista maalattuna.



Paneelin profiili ei ole ihan oma suosikkini, mutta on se mielestäni paremman näköinen näin maalattuna.
.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Maalausta ja pihan kopsuttelua

Heti aamusta elikot pihalle, että sain maalattua eteisen paneelit ja jakolistat. Läträttyäni toisen pohjamaalikerroksen änkesin pihalle haravoimaan. Levittelin pressun haravoidulle alueelle ja kaavin sen jälkeen lehdet suoraan pressulle.

Nyt muuten hartiat valittaa ja kupeetkin ovat herkkänä haravan väännöstä. Illan hämärtyessä maalasin paneelit oikealla sävyllä ekan kerran. Hieman pelottaa, nauraako aamu illan töille, ts. tuliko hutiloitua. Jakolistojen maalaus ainakin onnistui. Huomenna lisää maalia pintaan ja listojen sahuuta... huh hirvittää jo etukäteen. Nooh, eiköhän sekin jollain tavalla onnistu.

torstai 13. lokakuuta 2011

Paimentamista vol.94

Jippii, jippii! Tänään onnistuttiin meidän tasolle oikein hyvin!

Treenit meni samalla kaavalla kuin edellinenkin, eli eka kierros poispäin ajoa pyöröaitauksessa. Edelliskerrasta poiketen eläin kuunteli paremmin, paitsi lauman jättäminen treenin jälkeen oli taas yhtä vaikeaa.

Toka kierroksella menimme avolaitumelle muina naisina tarpeeksi kaukana taas haettavasta laumasta. Ohjaaja hönö sekoitti suunnat ja ohjasi koiraa vasempaan, vaikka oikea olisi ollut se suunta. Huutelin liikkuvalle koiralle vasempaa ja niinpä se leikkasi linjan, kun oli menossa ensin oikealta ihan kuin oli ajatuskin. Tyhmä minä!!! Pari kertaa koira tuli laumalta luokseni ikään kuin kysyen, että mitä, saanko tosiaan mennä. Tänään koetin ennakoida pysäytyksessä tasapainoon. Koira pysähtyikin, mutta tuli kurkistelemaan lauman laidalle seuraavaa siirtoa. Kannustin koiraa vaan likuttamaan laumaa. Toi sitten villakeriä semmoisella haipakalla, että lauma katkesi ja osa jäi jälleen joukosta. Onneksi Bowwe kai jo ymmärtää, että kaikki on saatava mukaan. Ehkä se pian tajuaa myös sen, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Eikä tässä vielä kaikki, uskokaa tai älkää, saimme suoritettua poispäin ajoa myös avolaitumella. Nyt, kun koiralle on annettu vähän "löysiä" ts. se on joutunut pähkyröimaan itse tilanteita, se kuunteleekin paremmin ja ilmiselvästi yrittää parhaansa tehden yhteistyötä kanssani. Arvaatte, että oli mahtista kehua koiraa täydestä sydämestä.

Ettei olisi ollut ihan täydellistä, treenien lopuksi Bo suoritti omatoimimatkailua: Karkasi pyöröaitaukseen kasaamaan laumaa, eikä tullut kutsusta pois. Marikan neuvosta lähdin vaan lampsimaan pois. Parkkeerasin itseni auton taakse piiloon ja vislasin, totteli sentään. Tuolla elikolla on aina joku jekku takataskussa.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Paimentamista vol.93

Eka kierros poispäin ajoa. Elikko oli varsin lennokkaalla tuulella aluksi ja ehti hyvin monta kertaa tehdä myös omiaan. Rauhoittui loppua kohden myös kuuntelemaan ja saimme muutamia hyviäkin pätkiä aikaiseksi. Aitauksesta koiraa ei meinannut saada ulos millään.

Toka kierros avolaitumella isomman lauman kanssa. Aatoksena oli antaa koiralle mahdollisuus ilman eri käskyä hakea lauma kauempaa. Kuljimme laumaan nähden sivusuunnassa niin, että koiralle tuli selkeä hakukaari oikealle. Sinnehän se lähtikin saatuaan luvan. Minä olin käskyineni taas myöhässä ja koira heti kaarella liian pitkälle. Käskytettyäni koiraa oikeisiin suuntiin ja pysähtymään lampaat tiivistyivät tiukkaan kasaan. En mennyt lähemmäksi laumaa, vaan liikuin samalla etäisyydellä laumaa ympäri kannustaen koiraa. Hetken ährättyään lambeilla Bowwe tajusi itsekin, että jotain tarttis tehdä, jotta elikot saisi liikuteltua luokseni. Bowwen tekniikalla lauma jakautui kahtia ja samalla varmaan koiran mielikin. Kuulin jopa raksutuksen, kun se pähkyröi, miten voisi jättää toisen lauman hakeakseen loput lambit.

Yritin saada koiran mukaani, jotta olisimme voineet treenata hakukaarta uudelleen, mutta eipä kuulo ollut kohdillaan. Lähdin juoksemaan laumasta poispäin ja silloin Bowwekin tuli mukaan. Näköjään oma rintamasuunta on hyvin tärkeä ohje koiralle mihin suuntaan se lambeille lähtee. Jos seison kohtisuorassa, menee koirakin helposti laumaa päin, jos taas olen sivuttain laumaan nähden koira ottaa siitä suunnan mihin lähtee ja kiertää näin helpommin lauman taakse. Häätyy muistaa seuraavaa kertaa ajatellen.

Hyvät treenit raekuurosta huolimatta.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Aksailua ja muuta...

Ekaksi se muuta: Kävin ostelemassa taas listoja, huomenna maalataan Koiramäkeen uutta ilmettä. Häätyy tehdä se yläkerrassa, jotteivat koirat pääse sotkemaan maalaustulosta.

Aksaa Saarentaassa Mallan ollessa "talonmiehenä", kotoväen ollessa Affenanmaalla paimennuskisoissa.

Bowwen kanssa treenattiin niitä vähemmälle jääneitä esteitä, elikkäs keppejä ja keinulautaa. Kepeissä enempi oman liikkeen oikeaa tapaa, kiitos Malla vinkeistä. Keinulaudassa, Bo tahtoo tehdä omiaan: Hyppii laudalle sivusta ja samoin välillä tulee pois mistä sattuu. Onnistuneeseen suoritteeseen taas homma lopetettiin.

Kaiken lopuksi treenattiin yhteistottista. Bo on kyllä nii-iin mukava, kun ei haasta ketään, tekee hommia, keskittyy tekemiseen eikä haasta ikuna muita saatikka minua. Ei se nyt maailman miellytämishaluisin ole, mutta onneksi Salka on opettanut minut toimimaan sellaistenkin elikoiden kanssa. Yhtä kaikki, Bo:n kanssa voi treenata missä vaan, ei ota paineita saatikka häiriöitä kunhan palkkaus on kohdillaan.
Seuraavaksi palkkauksen mielikuva siirretään kentän laidalle. Vasempaan käänöksiä on myös treenattava, ehketi jumppapallolla. Bo ei osaa liikutella pyrstöään samoin kuin mummonsa Raiputti.

Treenien lopuksi menimme lukemaan tiettyjen lambien korvamekkejä. Lambilaumassa mukana muutama pökkivä pässi. Mallan Matti kroatin ego riitti niidenkin pysäyttämiseen. Meitin ihmisten silmät harottivat sen verran, että numerot tarkastettiin leipätarjoilun avulla.
.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kattolistat paikallaan

Tänään väkerrettiin kattolistoja. Ohessa pari kuvaa eteisestä.


Kattolistat paikallaan...


Tästä löytyy sisäkulmaa ja ulkokulmaa. Onneksi siskolla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Eteinen uusiksi

Sisko tuli talkoolaiseksi ja toi mukanaan uniikkipinnoitteiset sisustuslevyt. Pinta on kuin alcantaraa.

Vielä puuttuvat listat ja paneelin maalaus, sävyksi välitsen ehketi hieman vihertävän harmaan.

Njah, eteisestä tuli niin viihtyisä, että siirrämme olkkarin kalusteet kohta sinne. Vielä puuttuvat listat ja paneloinnin uudelleen maalaus, mutta tässä hieman maistiaisia tästä vaiheesta. Verner Panton palgiaattivalaisin pääsee nyt nii-iin-iiin oikeuksiinsa. Eteinen on kuin lämmin syli!


Koiratalkoolaiset linssiluteina taustalla verkon takana.