Etäilemässä mökkitunnelmissa ja iltaisin paimenessa

 Vihdoinkin toteutui pitkäaikainen haaveeni ja sain hankittua varavirtalähteen ja kannettavan aurinkokenno-hässäkän. Se mahdollisti etätyöskentelyn mökillä ilman aggregaatin valtavaa mölyä ja hajua. Kermana kakun päällä alle 10 km päässä oleva paimennuspaikka, jossa päästiin pieni askel eteenpäin. Emme pystyneet täysin jatkamaan edellisä harkkoja, mutta sovellettiin treeni paikkaan sopivaksi.  Iloinen.

Uudelleen ohjelmointia, Sutu 2.0

Miltei jokainen osaa osoitella koirien/ohjaajien virheet paimennuksessa, mutta harva osaa kaivella sen juurisyyn, miksi virheitä tapahtuu.
Koiran ollessa jo perimältään vilkas eikä hermorakenteestakaan ihan täysiä pisteitä voi antaa, lisäksi tähän yhdistettynä erinäisiä ehkä vähän liian vaativia paimennuskoulutuksia, tulos on Sutu nyt. Voi olla että uudelleen ohjelmointi ei tuota haluttua tulosta, mutta ainakin aion sitä yrttää.
Sutun haasteena on ollut mielestäni koko ajan sen hoslo mielentila, josta juontuu aika moni vireheellinen asia sen toiminnassa. Hermoja ei kouluttamalla lisää saa, mutta niiden hallintaan saattaa löytyä keinoja, jos epäkesko ohjaaja lisäksi onnistuisi itsensä ohjelmonnissa.

Osallistuttiin Sutun kanssa Kurton Kristiinan vetämään 2 päiväiseen paimennuskoulutukseen Mäntyharjulla, jonka aikana pyrimme pääsemään koiran pään sisään ja viemään paineen oikealla tavalla läpi. Aiemmin Sutu ei luopunut lampaista vaan juoksi painetta kauemmas flänkillä, sohotti ja kiihdytti samalla itseään. Nyt koira liinassa ja koko touhu pyöröaitauksessa. Hyvistä ohjeista huolimatta en itse oikein onnistunut aluksi tehtävässä, lopulta Kristiina näytti miten pienillä liikkeillä koiraa saa ohjattua.

Toisen päivän viimeisellä treenikerralla koiran olemuksessa tapahtui muutos ja se pystyi hetkittäin keskittymään sohlottamatta. Heikkoa valoa tunnelin päässä. Vaikeampi rasti on taas omien tapojen muuttaminen, ne heiluvat kädet...Huoh.

Itse päätin, etten treenaa mitään muuta ennen kuin tämä asia on neuvoteltu Sutun kanssa loppuun, treeneihin tarvitaan pyörö, hyvin liikkuvat lampaat ja rauhallinen ympäristö.

Josefin Aspin ohjauksessa Posiolla

 Olihan matka ajella paimennuskoulutukseen, mutta kyllä kannatti. Paikka (Harjulan tila) ihan super, treenikaverit myös mahtavat ja kouluttaja Josefin Asp todella mutkaton ja osaava ihminen. 

Keskityttiin Sutun mielentilaan, koluttaja seurasi meidän lauman lähestymistä ja hänenkin mielestä ne useat stopit, joita teen hallitakseni Sutua, vaan nostattavat koiraa. Sutu osaa olla rauhassa eläineten lähesyydessä, kunhan kukaan muu koira ei liikuttele eläimiä.

Saimme treenattua molempina päivinä ihan tarpeeksi ja aika ajoin saimme ihan säädyllistäkin toimintaa aikaan. Sutu tarvitsee vielä tukea eläinten lähellä eli päänkääntöjä ohjaajan läheisyydessä ja itseluottamusta ja kokemusta ajon aikaiseen asemaansa suhteessa eläimiin.

Yövyin vanhempieni mökillä ja tässä aamunäymät. Sutu kellui taa slaineilla kuin korkki konsanaan.

Paimennusta kerrakseen

Mikä loman aloitus!!!
Tiistaina ja keskiviikkona 6.-7.8, ruotsalaisen, Sven Sognevikin paimennusopissa: Pirrelle alkeita ja ihan aluksi oikeastaan tehtiin NHATin osat, kuten ne mielestäni ohjeen mukaan pitäisi tehdäkin, eli lampaat pienessä pyörössä ja ohjaaja koiran kanssa taluttimessa aitausta ympäri. Sen jälkeen ohjaaja aitauksen lampaiden kanssa sisälle. koira jäi ulos ja sen jälkeen katsottiin pennun kiinnostus. Olihan sitä ja samalla valitettavasti ennätti moikata hyppyloikalla kouluttajaakin.
Treenit tehtiin liinassa, sillä Pirrellä on tällä hetkellä enemmän vauhtia kuin ajatusta, siis  pysähtymisiä samalla ja kulma-ajoa liinassa.
Bortsujen koulutuksen seuraaminen on myös valtavan antoisaa.

Torstaina ja perjantaina  8.-9.8. Lynn Leachin opissa Sanna Laine-Evansin tilalla. Sieltä saatiin kyllä koko vuodeksi eväitä koulutukseen. Kun sitä on pohjimmiltaan kaiketi niin laiska, ettei jaksa itse keksiä uusia harjoitteita samalle asialle, niin nyt on taas repussa muutama uusi tapa.
Lynn Leachin ajatukset paimennuksesta ovat hyvin saman suuntaisia kuin muillakin käymillänin kouluttajilla eikähän siihen oikein voi mitään uutta keksiäkään. Kaikkiin paimentaviin rotuihin sopii lopulta samat lainalaisuudet, mutta se kuinka asiat saa opetettua eri roduille onkin se juttu.
Kaiken paimennusopin lisäksi Pirrelle esiteltiin jo elämisen rajoja. Olen jotenkin pitänyt Pirreä vielä niin pienenä pentuna, joten kaapin paikkaa ei oltu vielä lopullisesti sen kanssa neuvoteltu. Nyt sekin tuli tehtyä Lynnin toimesta ja voi miten hyvään saumaan se tulikaan. Pirre oli kyllä aika sinnikäs eikä ihan heti luovuttanut, käytti kaikki mahdolliset pentu-pentu keinot, mutta eipä auttanut. Nyt on reunaehdot selvillä ja tästä on hyvä jatkaa sen kanssa baby-steps.
Huru pääsi myös kiemurtelemaan yhden osallistujan koiran sairastuttua. Aa että. Kylläpä tiedän mitä senkin kanssa treenaan huomenna.
Kaiken kaikkiaan siis hyvin paimennuspainotteinen viikko. Valtavan antoisaa ja mukavaa!

Pirre ja päiden kääntö

Neuvottelua Hurun kanssa.