Ensin oli ilo ja hetken kuluttua suuri suru. Elämä kuljetti meitä kurjan ja odottamattoman puolensa myllystä.
Laumamme uusin tulokas, tuliainen Ruotsista, working kelpie Mitchen's Fixi. Oi! En muistanut, miten suuren onnen tunteen voi pentukoira aiheuttaa, etenkin kun edellisen pennun elämä loppui liian varhain.
Vain 4 päivän kuluttua Hurulle tuli vatsalaukun/suolen kiertymä ja ehdittyämme yli tunnun ajomatkan jälkeen päivystykseen Hämeenlinnaan, Huru oli kipushokissa ja päätös leikkauksesta piti tehdä minuutissa. Ihan kamala tilanne, kipeä koira, jonka leikkaus ei välttämättä onnistu. Se oli viimeinen yhteinen matkamme. Rakas Huru. IKÄVÄ.
Elämä jatkuu ja kasvava pentu Fixi ja Sutu pitävät minut sen verran touhukkaana, ettei murhe nielaise ihan kokonaan. Tuntuu kuitenkin oudolta olla ilman isoa koiraa, sillä Viimeiset 26 vuotta kanssani on elänyt vähintään 1 beauceron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti