Sytytimme Holikille kynttilän!

Kirkas tähtitaivas, jokin tuikkivista tähtösistä on Holikin.
Kaksi vuotta on kulunut hönön poismenosta: tavallaan iäsisyys, toisaalta kuin eilinen päivä! Ikävä.

Holikkia muistellessa

Tänään on kulunut vuosi Holikin poismenosta ja vuoden takainen ahdistus on hiipinyt taas iholle. Iloisten yhteisten aikojen muisteleminen auttaa. Tässä teillekin vanhoja kuvia Hönöstä.


Tässä Holikki vuonna 2004 Keljun kanssa


Holikin perusasento


Ikävä!
.

Holik 7.10.2001 - 12.1.2011

Rakas hönö on nyt kivuton ja matkallaan tähdeksi taivaalle.
Kuvan taustalla soiva Anna Puun biisi soi radiossa, kun saavuimme lääkärin pihaan. Tuo laulu palaa ikuisisksi ajoiksi mieleeni.



Holik SINÄ olit MINÄ!

Holik teki itselleen enkelin

Holikin aamun ensimmäinen toimi ulkona oli lumienkelin piehtaroiminen. Tavoilleen uskollinen, oli kunto mikä tahansa.

Yö meni rauhallisesti käsi tassussa ja päät samalla tyynyllä, lisäksi Raiputti nukkui pylly Holikin pyllyä vasten. Ruoka sille ei liiemmin enää maistunut, metukka ja naudan maha olivat ainoat herkut, mitkä enää maistuivat.

Holik viimeisellä matkallaan

Ensiksi KIITOS teille kaikille myötäeläjilleni ja olkapäilleni, tukenne tässä hetkessä on ollut korvaamatonta.

Holikin ohutneulanäyte pernasta tutkittiin jo tänään ja sain siitä soiton päivällä. Diagnoosi "varmistui" imukudoskasvaimeksi (tämä todennäköisempi) tai multippeli myeloomaksi. Molemmissa on omistajan kannalta ikävitä se, että niiden oireiltua on jo liian myöhäistä, pahakasvain on levinnyt jo kaikkialle kehoon. Ennustekin on molemmissa huono, joten Holik aloitti pitkän matkansa palaamalla turvalliseen kotiin tuttujen luokse saattohoitoon, ennen huomista viimeistä palvelustani ystävälleni.

EKK:n teholla Holik on saanut kipujen lievitykseen yms. muuhun hoitoon aimo annoksen lääkkeitä: kortisoni, doksisykliini-antibiootti, aspiriini veritulppien estoon ja mahansuojalääkityksen plus opiaatteja viimeisen matkan kivuttomuteen.

Tässä viimeisiä kuvia tänään omasta rakkaasta hönö-heikki-holikista.


Väsynyt matkalainen


Luotettavin mies elämässäni ikinä

Voi Holik rassua

Pakko taas kirjoitella, jotta saa omaa mieltään jäsenneltyä.

Hematokriittiarvo oli tänään 13 yöllisen verensiirron jälkeen ja on pysynyt siinä. Tämän päiväisten EKK:n tutkimusten (=vastaonteloultra) jälkeen saimme hieman lisätietoa oireiden syihin. Pernassa ja maksassa on kuitenkin sen laajuisia muutoksia, ettei leikkaushoito koiraa pelasta. Tosin, ei Holikkia voisi nyt edes leikata, koska se on niin heikossa kunnossa. Tänään otetaan vielä ohutneulanäyte pernasta, jotta saadaan varmuus diagnoosiin.

Menen illalla katsomaan Holikkia ja mahdollisesti tuon sen kotiin tyttöjä hyvästelemään ja nukkumaan pää samalla tyynyllä kanssani, viimeisen kerran. Itkettää.

Voi Holik, voi Holik

Pakko kirjoittaa, ei tule uni silmään...
Tulin just EKKL:ta ja yksin. Holik jäi sinne tehohoitoon vakavan anemian vuoksi. Holikin hematokriitti oli 10, kun normi on 35-36 ja verensiirron raja on 15. Verinäytettä otettaessa lattialle roiskahtanut veri oli kuin mehukattia.

Ei ole meidän ukkelilla hyvä olla. Raskain mielin sen sinne jätin, mutta muutakaan en kyennyt tänään vielä päättämään. Holikin kunto romahti kahden viimeisen päivän aikana niin, ettei se jaksanut 50 metriä pidempiä lenkkejä. Syödä se on kyllä jaksanut ja ruoka on maistunut hyvin.

Lähettäneen lääkärin ottamissa kuvissa saatikka ultrassa ei näkynyt sisuskaluissa mitään hälyyttävää, sydänkin pamppaili vahvasti. Silti koira on niin huonossa kunnossa, ettei sille heti voi tehdä mitään suurempia tutkimuksia. Verensiirto asap. tänään yöllä. Ei taida Holik saada itse luovuttamaansa verta ja luulen, että maksamme sen laskussamme samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Ennuste ei silti ole mikään valtavan hyvä jos kyseessä on alustavasti epäilty sekundäärinen immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia. Yleensä em. anemia on nuorten narttujen sairaus eikä Holikin oireet kyllä suoranaisesti viittaa siihen, mutta ehkä huomenna ollaan viisaampia. Voi tätä tuskaa...

Holik 9 vee

"Pieni" ja näppärä Holik täyttää tänään 9 vuotta.
Holikin motto: "Jos ei älyllä, niin tunteella ja voimalla!"


Pusi pusi

Holikin kulkuset vol.2...

Toipuminen etenee niin kuin pitääkin, ainoastaan kipulääke, CANIDRYL 100 mg, ei sopinut Holikille. Valmiste aiheutti tyypillisen reaktion eli oksentelua ja ruokahaluttomuutta. Pahoinvointi haittasi jo koiran lepäämistä, joten se jätettiin kokonaan pois. Nyt napsitaan vain antibiootit loppuun.
Niskan tikit estävät kovan kaulurin käytön, joten Holikilla on kaulassaan Buff kauluri suojana niskan haavalle mahdolliselta ja todennäköiselta kapsuttelulta. Lisäksi virittelin housut pojan jalkaan haarushaavan suojaksi, mutta herra ei pitänyt mun stailauksesta ja riipi pöksyt jalastaan jo postilaatikolla käyntini aikana. Nyt suihkitaan Cothivet'tiä haaruksiin, en tiedä estääkö se haavan nuolemista, sillä aina välillä olen aistivani Holikin hengityksestä saman yrttisen tuoksun ;-).

Ulkona killuttimien puute ei näy vielä mitenkään saatika leikkaushaavojen mahdollinen kipeys. Pissat nuuskitaan tosi tarkkaan ja lumienkeleitä tehdään noin joka 3. metri jäälle päästyämme.

Holikin kulkuset...

... jäivät tänään lääkärin pöydälle samalla, kun ärhäkkä talirauhanen poistettiin.
Potilas alkaa olla jo tolkuissaan, kun makupalatkin maistuvat ja herra tuli lisäksi makkarista peiton alta tänne olkkariin muiden seuraksi. Mussu parka, on varmaan kipeä olo, onneksi saimme mukaan myös kipulääkettä. Suuri kiitos Holikin leikanneelle ja hoitaneelle lääkäri Hannalle!!!

Ell Hannan huomio: Holikilla on todella paksu nahka, normi skalpilla ei iho/leikkausjälki auennut, vaan se piti saksia auki. Kyllä se sitä olikin, muistutti sian nahkaa (voin todistaa, sillä olin leikkauksessa mukana).
Niskasta poistetun talirauhasen poistojälki on varmaankin kipeämpi, koska poistokohtaa jouduttiin kursimaan kasaan poistetulta alueelta. Toivottavasti molempien haavojen paraneminen menee ok. Kaulapantaa ei voi 2 viikkoon käyttää, saapas nähdä miten herra reagoi huskyvaljaisiin: ryntääkö veto päällä pitkin mantuja. Vetäminen on näes ehdollistunut varsin vahvasti noihin vermeisiin ;-)

Hönö-Heikki-Holik 8 v

Tämä kattilapääkin on jo 8 vuotta!


Pienenä pentuna Tsekeissä


Uudessa kodissaan 4 kk


Tyypillinen asento vielä nykyäänkin. ISÄNTÄ


Ikioma kattilapää

Hunajaisin huulin sokeroiduin suin....

... aivan kuten laulussakin sanotaan, tahtoivat koirani minua tervehtiä kotiin tullessani.
Äly ja Väläys, tässä tapauksessa Bowwe ja Holik, olivat askarrelleet hunajatuubin kanssa. Jokainen voi mielikuvitella mitä siitä seuraa. Varmastikin makeita hetkiä tylsänä keskipäivän hetkenä, mutta myös lukuisa määrä hunjatippoja ympäri huushollia; tarttui mukavasti sukat lattiaan. Hunajanaamiostakin on merkkejä tessujen turkeissa...ts. tahmaisia plänttejä siellä täällä koiria (enemmistö Bowwessa). Nyt minulla on kaksi tooodella makeaa koiraa! Eittämättä tyytyväisiä itseensä, koskapa olivat jättäneet hampaansa jäljet lisäksi muutamaan keittiön teräaseeseen (meillä siihen kuuluu myös kirves).
Vieläkin naurattaa Holikin keekoilu kotiin tullessani. Bowwe ei vielä osaa edes hävetä. Kyllä sekin aikanaan oppii ;-).

IKIOMAT Sankarit...

Ovat luovuttaneet miltei 5 litraa verta. Käyntikertoja Salkalla, Railla ja Holikilla on yhteensä 10!!!
Koiralta otetaan sama määrä verta kuin ihmiseltä eli 450 ml. Onneksi kaikkien koirieni verityyppi on ollut sopiva luovuttajakoiralle. Bowwen tyyppiä ei vielä toki ole edes tutkittu, se on niin kääpiö vielä ;-), harmillisesti vanhukset ovat luovuttajiksi jo yli-ikäisiä. Eläinten/koirien veripankista enemmän tietoa löytyy EKK:n sivuilta.
Nämä muistot luovutuksista löysin "siivotessani".


Muistot nipussa

Hönöt metsässä....

Sadetta odotellessa ajelimme metsälenkille. Ihana utuinen sää ja täysin rutikuiva metsä. Ei ihan heti tullut mieleen pistää tupakaksi.
Holik oli kuvatessa jossain kaivamassa vettä janoonsa. Epätoivoinen teko, jokainen kiven kolo oli kuivunut! Gari Grandi tuli apuun vasta autolla, onneksi oli iso kanisteri vettä mukana.
Paluumatkalla tessut olivat tarpeeksi väsyneitä kuvattavaksi (kännykamera).


Mummokoira ja Bowwe kivellä... B. vain hetken!


Tytöt!

Holikin uusintakuvien tulos

Holik kuvattiin uudelleen lonkiltaan joskus vuonna 2005. Kuvia en silloin lähettänyt K-liittoon, mutta nyt savun hälvettyä ajattelin, että empä minä siinä mitään häviä.
Tulivat samana eli D/B:nä takaisin.
Mitäpä noista kirjaimista, koira on yhä edelleen terve kuin pukki ja ihan yhtä hönö.

Hönö-Heikki-Holik

Holik tykkää niin pentusista. Mielestäni aikas onnellisen näköinen

Holik iskä pennujen kera vuonna 2003.