Kinkunsulatustreenit

Hyvin sulaa kinkku märällä pellolla kirmatessa. Itse kyllä liikuin kaloreita säästellen, Bowwe sen sijaan kaasutteli ekalla kerralla aika tavalla. Tämä on koiralle kyllä enemmän kuin tyypillistä. Pari ekaa kertaa menee liian vauhdin kanssa ja kolmannella kerralla on jo maltti ja äly mukana.  IMHO Kokeissa pitäisi myös olla lämmittelykierros ;-)

Bowwen kanssa tahkottiin pysähdyksiä ja rauhallista kuljetusta. Vikalla kerralla se oli kuulemma tylsän näköistä. Koira odotti jopa pysähdyskäskyä, jotta pääsi jatkamaan töitään. Tästä pähkimme treenin jälkeen, että Bolle on turha koettaa opettaa uutta asiaa ennen kuin turhat höyryt ovat haihtuneet ja kierrokset laskeneet economy-tasolle.

Hieno tapa viettää Tapsan-päivään. Kiitos Woollandiaan ja Tuijalle & Petelle, eikä sovi unohtaa mukavaa treeniporukkaa!

Hyvää Joulua!

Tänään on jo pidempi päivä kuin eilen, kohti kesää mennäään! Juhlitaan tämä joulu kuitenkin ensin!

Ruuvit siellä missä ne pitääkin olla...

Hurun polvessa siis. Tänään oli lopputarkki ja röntgen polvesta.
Ennen lääkäriä ja kuvia kävimme fyssarilla ja vesijuoksumatolla. Huru mennä lompsotteli  ihan samalla tavalla, välillä peitsaten, kuten viime perjantainakin. Saimme fyssarilta lisää jumppaohjeita kotiin ja luvan lisätä liikuntaa ja harjoitteita.

Pyysin, että jos yritettäisiin kuvata Huru rauhoittamatta. Luvassa oli hikinen sessio, jonka aikana saatiin otetuksi muutama hyvin epäselvä kuva ja yksi sellainen, josta ne tärkeät asiatkin saatiin todettua: Luutuminen oli edennyt hyvin. Metalli-implantit olivat hyvin paikoillaan. Käsin tunnusteltaessa ihon alaiset tikit tuntuivat vielä, jotka sulavat muutamassa viikossa.

Käynnissa liike on puhdas, mutta ravissa on vielä epäpuhtautta, sen vuoksi Hurunen syö gabapentiiniä (kauppanimeltään Neurotin) siihen saakka kunnes liikeet kaikissa askelajeissa ovat puhtaat.

Tässä Hurunen viime perjantaina Tuija treenattavana. 

Hurusen kuntoutus jatkuu

Maanataina vauhti oli ajoittain aikas ripeää, jotta koiran pitkä askel saatiin käyttöön. Toipilas oli tyytyväisen väsynyt illalla, sen kroppa onkin janonnut tekemistä.
Hurusen kuntoutuminen on edennyt vauhdilla, vaikka se on ollut pitkään toipilas. Kotiläksyinä olemme tehneet istu-seiso-harjoitteita 10 krt/sessio ja jumppakertoja taas pari kertaa päivässä.

Tänään oli Hurun toinen vesijumppa tälle viikolle EHYT:illä.Tänäänkin mentiin välillä reipaasti ja ekan kerran Huru oli hieman hengästynyt ja aavistuksen väsynyt treenin jälkeen. Altaaseen laitettiin terveelle puolelle kelluke, jotta koira "väistäisi" sitä ja käyttäisi leikattua puoltaan tasapuolisesti. Reippaan lenkin päätteeksi parin minuutin hitaampi jäähdyttely samalla kun vettä laskettiin pois.

Juteltiin Tuijan kanssa treenin jälkeen, että Hurun kuntoutumisesta olsi voinut tehdä videon. Ensin OCD leikkauksen jälkeinen lihasten vahvistuminen ja nyt tämä TTA-leikkauksen jälkeinen hieno edistyminen. Vesiterapian ja tässä tapauksessa vesijuoksumaton käyttö kuntoutuksessa edes auttaa toipumista ja ehkäisee terveen puolen ylirasittumista. Toki kotona tehtävät jumppaliikkeet ovat yhtä tärkeitä, mutta tuollaisen nuoren koiran patoutunutta energiaa ei sillä saa kulutettua.

Ennen lopputarkastusta ehdimme käydä 3 kertaa polskimassa, viimeinen kerta fyssarilla samana päivänä lopputarkin kanssa. Kotijumppa jatkuu kaiken aikaa ja Huru kokoaa jo varsin hyvin itsensä itsumisasentoon.

Hurun lonkat ja kyynärät

Nyt ne vihdoista viimein on lausuttu.
Lonkat A/A ja kyynärät 0/0 aivan kuten kuvannut lääkäri (Tetti Joutsen) arvioikin, vaikka minä niiden kuvien vinoutta arvostelinkin. ;-). Kai tuosta täytyy olla iloinen ja olenkin.

Vielä kaksi viikkoa tätä totaali hyppy/riekkumiskieltoa jäljellä tuon polven osalta. Toivotaan, että sen luutuminen on edennyt yhtä positiivisissa merkeissä. Tänään mennään fyssarille ja vesijuoksuun, jotta saadaan lihaksia neidille reisiin.

Paimenessa

Eilen ja tänään kävimme paimenessa Bowwen kanssa. Eilinen oli pitkästä aikaa melkoisen onneton esitys, mutta tänään oli enemmän koirallakin ajatus mukana.


Mahtavaa, että kelit sallivat treenit pellolla, saatiin monta hyvää treenitilannetta aikaiseksi. Palattiin vaistoilusta hallittuun kuljetukseen ja stoppeihin. Mukavat treenit kivassa seurassa!

Huru polskimassa

Huru pääsi tälle viikolle toisen kerran polskimaan ja voi sitä kiemurtelun määrää, kun elikko huomasi Tuijan. Koira esitteli sen 100 kevätjuhlaliikettä eivätkä kaikki olleet suinkaan sallittuja. Se ei vaan mahda itselleen mitään.
Tällä kertaa Huru melkein sukelsi juoksumatolle eikä se meinannut malttaa odotella altaan täyttöä, vaan tamppasi malttamattomana paikallaan. Treeni meni hyvin, vaikkakin lopussa Huru vaihtoi askellajinsa peitsiin.

Huru fyssarilla

Vihdoista viimein pääsimme vesijumppaan. Huru oli onnesta soikeana, kun huomasi, että karautamme EHYTin pihaan. Fyssari Heidi Manninen kopeloi ja tarkasti Hurun ennen vesijumppaa. Etukäteen oli jo tiedossa, että kopelointi voi olla haastavaa. Huru yllätti iloisesti, vaikka ei kyljelleen suostunutkaan menemään.
Vesijumppa oli puolestaan varsin mukavaa. Vettä oli polvinivelen korkeudelle ja vauhtina 3,7 km/h, mikä oli varsin sopiva. Huru harppoi hienosti tasaisella askeleella koko 15 minuuttia.

Saimme kotiläksyksi tehdä nivelen taivutuksia ja lihasjummpana istu-seiso harjoitteita. Talutinlenkkien pituutta ei ole syytä vielä lisätä.

Nämä jumpat ovat kuin kevät pitkän pimeän talven jälkeen, niin tärkeitä muutoksia toipilasarkeen, ainakin omistajalle.

2 viikkoa leikkauksesta, kontrollikäynti ja tikit pois

Niin vain 2 viikkoa hujahti, vaikka tiukkaa on tehnyt. Koiralla ei ole ollut mitään hätää, mutta omistajan hermot on riekaleina. Yksi liikkuva osa saadaan tänään jättää pois, nimittäin pönttö, kun tikit rapsittiin pois. Aivan mahtavaa.

Hurusen liikuntaa on pakko rajoittaa ja keksin pyyhettä paremman rajoittimen, nimittäin omat rikki menneet legginsit. Ne on helppo sitaista mahan alitse ja lahkeista kiinni. Joustaa hyvin ja pysyy paremmin käsisissä kuin paksu pyyhe. Lääkäri oli hieman huolestuneen näköinen, kun näki viritelmän, luuli sitä aluksi kävelytueksi. Ilme suli hymyyn, kun kerroin sen olevan jarru.

Lääkärin arvio: Huru liikkuu hyvin. Liikkeesä polvi ei vielä oikene. Suositellaan ajan varaamista fysioterapeutille kuntoutusohjelman suunnitteluun.
Lääkkeeksi Huru sain Cartrophen-injektiosarjan ja lisäksi nivelravinteita. 4 viikon päästä kontrolli ja röntgen, siihen asti liikuntaa rauhallisesti kytkettynä.

Ai niin, unohtus vallan. Haava oli niin näteillä ristipsitoilla ommeltu ja parantunut valtavan hyvin.

Paimennettukin on

Kyllä me olemme säännöllisesti Bowwen kanssa käyneet myös paimenessa, on vaan jäänyt kommentoimatta.

Stoppitreenien lomassa olemme palanneet hieman alkujuurille ja vaistokuljetuksiin sekä lauman nostoihin kauempaan. Itse asiassa palasimme vaistokuljetuksiin, koska huomasimme, ettei Bowwe enää lue/kata laumaa samalla tavalla kuin ennen. Pamautteli lauman läpi ja muutenkin huseerasi malttamattomasti. Käskytin sitä pysähtymään hakukaarelle pitkällä vislauksella sillä seuraamuksella, että Bowwe tuli aina tasapainosta yli kurkkimaan ja samalla pysäytti lampaat. Kiersi lauman eikä saanut koko laumaa enää kunnolla liikkeelle. Minä jatkoin vislaamista, jotta se olisi pysähtynyt ja koira tuli nätisti luokse... Niin käytänhän minä tuota pitkää vislausta arkielämässä myös luoksetuloon.

Nooh, tästä jatkoimme suuren lauman nostoilla ilman käskytystä. Jos koira ei malttanut kattaa laumaa kokonaan, se lähetettiin uudelleen hakuun. Lopulta se on oivaltanut, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Tänään oli meidän viimeinen vakitreeni tänä vuonna ja sen kunniaksi onneksi ehdimme ensimmäisen kierroksen ottaa pellolla. Matkaa oli ehkä 50-60 metriä, laumassa yli 20 lammasta. Lähetin koiran oikealta tietäen, että se leikkaa halukaaren kiertäen vasemmalle. No ei sitä vasrinaisesti kaareksi voi sanoa, muuten kuin siellä lopussa. Bowwe sai nostaa lauman omatoimisesti ja nostikin hyvin. Vauhtia oli tuonnnissa "inan" liikaa, mutta se malttoi tuoda koko lauman loppuun asti. Valtavan iloinen.

Kolikolla on tietenkin toinenkin puoli - Bowwea ei meinaa saada lampailta pois. Vielä muutama viikko sitten sen sai mukaansa lampailta uuteen lähetyspaikkaan. Ei enää. No ehkä sen saisi pysymään paikallaan jos toinen koira nostaa lauman ja vie omalle ohjaajalleen.

Kaiken kaikkiaan valtavan positiivinen loppusyksy.

6 päivää TTA-leikkauksesta

Koirat ovat ihmeellisiä elpyjiä. Nyt kun suurimmat lääkehöyryt ovat haihtuneet kipulaastarin poiston jälkeen, menohaluja on entiseen tapaan. Koira on ihan mahdoton pidelttävä, ilman pyyhettä nivusissa, lenkeistä ei tulisi mitään tai siis koira loikkisi ja vetäisi kuin vimmattu. Tulehduslipulääkkeen määrää on myös vähennetty eikä sitä tarvitse antaa enää kuin tarvittaessa. Ajattelin pitää kuurin päällä yhtä kauan kuin antibioottikuuriki kestää eli tikkien poistoon saakka.

Liikuntaa lisätään asteittain, jotta lihaskunto saadaan pidettyä yllä ja kasvatettua hiljakseen entiselleen. Eka viikko pelkkää pissa-kakkalenkkiä, kestoltaan max. 10 minuuttia kerrallaan.

 Luutumiseen kuluvat 6 viikkoa ovat käytännössä kunnon ylläpitoa ja liikeratojen "avaamista". Hurun liikettä on itse tosi hankala arvioida, kun se kulkee niin lähellä tuon pyyheviritelmän vuoksi, mutta jalka on ihan aktiivisessa käytössä. Raajojen venyttelyn taakse päin koira hoitaa itse, mutta takareiden venytyksiin tarvitaan hieman ohjaustani.

Hissun kissun edetään. Löysin tällaisen artikkelin koiran kuntoutuksesta TTA-leikkauksen jälkeen ja tässä yleistä tarinaa ristisiteen repeämästä.

Näillä mennään.

Yksi pieni karkureissu ja kolmella jalalla sisälle

Tässä tarinaa menneeltä kuulta:
Jep jep, ei mitään hyviä uutisia Hurusen tilasta. Elikko karkasi oven raosta puhelinasentajia tutkailemaan ja siinä samassa kaasutteli märällä ruohikolla. Sisälle se tuli kolmijalkaisena. Jälleen ensin rimadyliä pari päivää, mutta valitettavasti vaivassa ei havaittu helpotusta. Räihälle olisi saanut ajan vasta joulukuulle, mutta onneksi Tetti Joutsenella oli aikaa tutkia polvi aiemmin.

Tutkittaessa polvi oli sen verran arka, ettei sitä saatu taaskaan tutkittua ilman rauhoitusta. Ja nyt siinä havaittiin selkeä positiivinen vetolaatikkoliike. Jos aiemmin syyskuussa ei vielä ollut eturistiside poikki niin nyt oli. Polvi ja muut nivelet kuvattiin muiden vaivojen poissulkemiseksi.
Lisäksi polvi huuhdeltiin ja nivelneste tutkittiin, mutta poikkeavia soluja ei havaittu. Mukaan saimme antibiooottikuurin ja uusi aika viikon päähän seuraavalle maanantaille TTA-leikkaukseen. Siinä sääriluun etureunaa siirretään eteen (sääriluu sahataan halki), jolloin etummaiseen ristisiteeseen kohdistunut voima kuomoutuu patellajänteen voimalla. 6 viikon kuluttua välin luutuminen tarkastetaan kontrollikuvilla.

Tällainen viritelmä

Polvi leikattiin maanataina ja mitään poikkeavaa ei potilaskertomuksessa mainita. Jäi sinne polveen vielä jotain tervettä eli nivelkierukat ja nivelpinnat.
Potilas köpitteli autosta omin jaloin kotiin. Kannattelin pyyhkeellä mahan alta kuitenkin portaissa, ettei koira pääsisi ponnistamaan leikatulla jalallaan. Tuo pyyhe mahan alla osoittautui muutenkin oivaksi ohjuriksi ja jarruksi ulkona kulkiessa, joten sen kanssa koira ulkoilee ja käy tarpeillaan. Lääkitys sillä taitaa olla enemmän kuin kohdillaan, sen verran "pihalla" se ajoittain on. Kipulaastrin teho lakkaa 3 päivän päästä torstaina ja samalla Rimadylin annostusta pienennetään plus Tramalia se saa tarvittaessa.

Polven OCD:n ja nivelsiteiden rispaantumisen yhteydestä  on maailmalla useampikin olettamus tutkimuksissa esitetty. OCD  (ja mahdolliset muut häiriöt nivelessä) muuttaa nivelnesteen ph:ta siten, että esim. ristisiteet rispaantuvat, eivätkä kestä normaalia rasitusta. Hiljaa uskallan siis toivoa, ettei toisen polven ristiside ainakaan samasta syystä ripsahda. Niin no, kaikki on tässä elämässä mahdollista, onhan se jo Hurun osalta nähty.

Kipeää koiraa ei ole mukavaa katsella, etenkään, kun sille ei voi kertoa, että kipu lakkaa aikanaan jne.. Kyllä minäkin olisin tarvinnut jonkin lääkityksen...
Onneksi minulla on valtavan kokoinen lentoboksi, jossa Hurusen on hyvä elpyä eikä sen tarvitse säntäillä muiden koirien mukana ja toipuminen saa jatkua rauhassa. Huru taitaa vielä tykätä pesästään.
Meidän ensimmäinen etappi on tikkien poisto ja vesijumpan alku.

Lopuksi ne viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Hieman eri tapa kuvata kuin Pellellä. Toivottavasti kuvat kelpaavat Kennelliitolle. Lähtivät Tetin arviolla A/A ja kynärät 0/0.
Tämän polviepisodin jälkeen lonkkien kirjain ei ole ollenkaan tärkeä, kunhan nivelrikkoa ei ole (ja eihän sitä ollut). Jos lonkat ja kyynärät tulevat samoina tai vähintään C/C ja 1/1, niin onhan Huru PEVISA:n mukaan ihan jalostuskelpoinen. Tosi pätevä jalostusohjain, valitettavasti kaikki mikä ei näy virallisena, ei myöskääm estä kasvattajia käyttämästä koiriaan jalostukseen. Ihan perseestä mielestäni, sillä kyllä koiran sairastaminen ja hoitaminen on vaan iso juttu omistajalle - rahallisesti ja henkisesti. OCD (kaikkien nivelien)vaivaa ei  kukaan lääkäri selittele liikunnan tai sohvalta hyppimisen seuraamuksena. Perimässä on olemassa valitettavasti alttius siihen...

Tässä kuvassa näkee niin sevästi oikean jalan lihakisen vähyyden.

Hurunsen kuntoutus

Kuntoutus alkoi jälleen lähtöpisteestä eli vesiurheilu suuremmilla avuilla kuin koskaan aikaisemmin. Hurunen yritti peitsata käynnissä, mitä se ei ole aikaisemmin vesiterapiassa tehnyt. Tuija sai käynnin kohdilleen pienellä tuuppauksella Hurun peppuun.

Lihakset pitäisi saada parempaan formuun jalasta, siksi vesijumppa ja rauhalliset talutinlenkit jatkuvat. Lääkärin kanssa sovimme, että Hurusen polvinivel mahdollisesti huuhdellaan ja testataan mahdollisten tulehdusnesteiden varalta. Muutoinhan se ei parane ikinä ellei tulehdusta saada parannettua.

Stopeissa edistymistä

Kaksi paimennuskertaa lisää stoppien uudelleen ohjelmoimista. Eilen se "huipentui" Bowwen ihka ensimmäiseen stoppiin hakukaarelle, vaikka lampaat jatkoivat matkaansa. Varmaan koko Somero kuuli, kun juhlin pellolla!!!

Samalla rytmillä otimme myös poispäinajoa, jossa Bowwe ekaksi kokosi lauman lampaiden ehdittyä liian kauas ennen kuin pysähtyivät. Saatiin muutama pätkä kuitenkin rytmitettyä oikein. Aika muikee olo!

Hurukin pääsi pyöröaitaukseen hömpöttelemään. Nyt se ei käynyt kuin yhden kerran portilla helssaamassa Minnaa . Edistysta sekin ;-)

Hurusen kuulumisia

Äksidentistä on nyt suurinpiirtein viikko ja turvotus on kuta kuinkin poissa. Lauantaina turvotus valahti polvesta alemmas ja oli tennispallon kokoinen löllykkä. Jalan liikuttaminen oli aika vähäistä tuon turvotuksen vuoksi.

Soittelin aiheesta maanantaina hoitaneelle lääkärille ja hän mainitsi, ettei ole tavatonta, että noin käy. Sovimme, että hän soittaa uudelleen keskiviikkona sen jälkeen, kun on näyttänyt Hurun kuvat Jan Räihälle ja keskutsellut hoidosta hänen kanssaan. Lisäksi sain ohjeeksi lisätä lääkitykseen Tramal 50mg 3 krt päivässä.

Tänään Räihä oli katsonut Hurun kuvat ja todennut, ettei ole mitenkään sanottua, että ristiside olisi vaurioitunut, etenkin kun nivelessä ei tutkittaessa löytynyt ristisdevauriolle tyypillistä löysyyttä. Vähennän Tramalin vähitellen pois päivittäisestä lääkityksestä ja seuraamme tilannetta vielä ensi maanantaihin. Jos koira ei ota jalkaansa siihen mennessä aktiivisempaan käyttöön, harkitaan nivelen huuhtelemista, jotta saadaan selville onko siellä jotain bakteeritulehdukseen viittaavaa.
Räihän arvion kuullessani olen kyllä varovaisen toiveikas ja iloinen!!!

Tänään turvotus on haihtunut kokonaan polvinivelestä eikä alempanakaan ole kuin juuri ja juuri havaittavaa pöyhkeyttä.

Tulimme juuri lenkiltä ja Huru käytti kaikkia neljää jalkaansa, hieman vielä varoo eikä paino ole vielä täysin kaikilla neljällä jalalla, mutta silti suuri harppaus aamullisesta lenkistä.

Huru on muru!

Pysähdyksiin hieman toinen lähestymistapa

Tänään otettiin pysähtymisiin, tai paremmin lauman nostoon, hieman toinen lähetysmistapa. Normaalisti pysähdys lauman liikkuessa ja lupa ajoon vasta kun olin lampaiden kanssa edennyt pienen matkan ja pysähtynyt. Koira siis ajoi minut ja lauman liikkeelle. Jahka pääsimme rytmistä kiinni, joka oli kyllä ohjaajalle vaikeampaa kuin koiralle, Bowwe alkoi tarjota itse pysähdystä, jotta pääsee taas kuljettamaan laumaa. Suurena plussana myös rauhallinen liikkeelle lähtö.

Bowwe oli vähntäänkin yhtä innoisaan kuin ohjaaja. Iloinen ja positiivinen treeni!

Kivvaa ko tulee pimmiää...

On tää syksykin kerrassaan ihanaa: takassa voi taas polttaa tulia, kynttilät saavat lepattaa hämäryydessä ja parasta kaikessa ulkolyhtyjen loiste.

Swedun paimennuskoulu tsemppaa ja muistaa!!!

Tuhannet kiitokset Woollandian väelle hienosta muistosta ja tarjoilusta eilen.
Jo pelkästään tällaisen kuksan toivossa kannattaa tsempata treenejään ja tavoitella PAIM1:stä!!!

Vaikka kuksassa onkin Bowwen nimi, niin kyllä se olen minä, joka tästä hörppii!

Kaiken alku ja juuri, ainakin meille!

Paska tiistai

Mistähän tämän aloittaisi. Noh, vein koiruudet eilen aamupäivällä tarhaan, että saan rauhassa osallistua puhelinpalavereihin. Normaaliin tapaan työpäivän päätyttyä lähdin ulkoiluttamaan koiria ja ottaessani koiria tarhasta Huru ei astunut leikatulle jalalleen ollenkaan. Kokeilin heti polvea, mutta se tuntui normaalilämpöiseltä, sen jälkeen koplasin varpaat ja koira ulahti kivusta. Tassun selkä näytti turvonnelta ja ajattelin, että varpaat tai varvas voi olla murtunut. Annoin illalla tulehduskipulääkkeen ja koira rauhoittui hyvin nukkumaan.

Tänään aamulla polvi olikin turvoksissa ja pahin aavistus ristisiteen poikki menosta hiipi mieleeni. Navetassa on vanha sohvan rämä, jota Huru on stailannut mieleisekseen, raahannut selkänojan ulos ja repinyt fyllejä irti. Jäljelle jääneesä istuinosassa on sellaisia paikkoja, johon koran tassu voi jäädä kiinni ja jalan kierto on mahdollinen. Näin kuvittelin vamman tulleen.

Sain onneksi ajan samalle klinikalle, jossa polvi leikattiin. Mieli mustana ajelin Espooseen. Hoitavan lääkärin, Simona Lilius-Lappalaisen, epäillys oli saman suuntainen esitutkimuksen varjossa, vaikuttaa ristisidevauriolta. Huru rauhoitettiin tarkempaa tutkimusta ja röntgeniä varten. Kuvista selvisi seuraavaa: "Polvinivel täyttynyt ja turvonnut. Polvessa ei vetolaatikko liikettä eli ei löysyyttä. Epäilen ristisiteen osittaistä revähdystä." Samalla tutkailimme OCD-painauman paranemista ja voih, se näytti hyvältä. Ja onhan tuo ristsiteen osittainen revähdyskin huomattavasti parempi, jos noin voi sanoa, kuin koko ristisiteen poikki meneminen. Sinällään kuitenkin oikein paska juttu, sillä jossain vaiheessa koiran vanhetessa polveen kehittyy nivelrikkoa. Keskustelin aiheesta pitkään hoitaneen lääkärin kanssa, ja hän kertoi, että viimeisten tutkimusten valossa polven OCD ja rististeiden rappeutuminen kulkevat käsi kädessä.

Ja mitäs jatkossa sitten: Rauhallista liikuntaa kuukauden ajan ja 2 viikon kuluttua voimme mennä fyssarille. Jos ontuma ei parane, niin sitten on harkittava polven leikkausta. Tulehduskipulääkettä Huru saa tulevan kuukauden, aluksi isommalla annostuksella viikon ja sen jälkeen puolitetaan annostus.

Voi Hurunen!

Hakukaaria

Aitaus viriteltiin hakukaarien tueksi. Bowwen treenien tarkoitus oli lisätä matkaa ja saada koira kiertämään koko matkan eikä pamauttamaan suoraan lauman kylkeen. Aitaus oli puolipallo ja lampaat keskellä pallukkaa. Johanna ja Pixie oli meitin treenikaverina ja Tuija tuli lampaiden kaveriksi.

Vasen tuntuu olevan Bowwelle vaikeampi ja siksi elikko meinasi oikaista useamman kerran suoraan lampaille. Itse en varmaankaan helpottanut asiaa, sillä näin jälkeen päin ajatellen minun olisi pitänyt antaa koiralle enemmän tilaa. Oikea sen sijaan meni jopa niin, että koira lähti taaksepäin kaarelle. Lyhyempi juoksutusraippa sopii mun käteen ja psyykellle niin pal paremmin kuin se vanha voimaton aurauskeppi. Tämä kaikki ehketi siksi, että koira kunnioittaa raippaa eikä minun tarvitse nostattaa itseäni suurempiin tunnetiloihin.

Hyvät treenit!

Huru sai hautoa kuumottavaa peppuaan autossa ;-)

Osataan täällä relatakin

Tohinaa ja humppaamista meillä riittää, mutta osataan meillä relatankin ;-)

Pikisilmä lepää

Hurusen tokat juoksut

Meillä alkoi taas humppaviikot!
Olihan se arvattavissa, että Huru ottaa tartuntajuoksut Bowwelta. Edellisestä juoksusta on pikkasen vaille 5 kk. Toivotaan, että justeeraa juoksunsa Bowwen juoksuihin ja väli pysyisi mukavan pitkänä. Ei silti, kumpaakaan ei tunnu nuo juoksut muuten haittaavan, joten ihan sama sinällään kuinka usein juoksevat.

Hurusen vesijumppa

Veden korkeus oli hieman korkeammalla, ettei koira voi nostella jalkojaan veden pinnan "yli", vaan joutuu työntämään jalkojaan vedessä. Vaihtelevasti oli ylämäkeä ja hidasta paarustamista, houkutusnamina oli tänään kinkkupasteijaa tuubista. Toimi pal paremmin kuin irtonamit ja rauhoitti koiran liikettä kummasti. Puolen tunnin treenin jälkeen Huru ei tänään ollut läheskään niin väsynyt kuin aiemmin. Kunto nousee ja lihasmassa kasvaa.

Ihan ihmetellä täytyy veden voiman vaikutusta!!!

Paimentaa

Bowwen kanssa otimme hakukaaria tolppahekilön kanssa. Tänään eka kertakin onnistui paremmin kuin aiemmin. Neiti himmasi hienosti vauhtiaan lauman takana ja sai nostettua lambit nätisti. Loputkin kaaret olivat tasoa hyvä.

Hurusen iloksi Johanna oli palannut lomiltaan kuljettamaan laumaa edellä. Ekaksi koetimme niin, että Johanna roikkuu liinan päässä ja minä lauman edellä. Juu ei onnistunut, vetoa oli aivan liikaa. Siis Johanna veturiksi. Ja oi, koira päräytti ihan kokonaisen kaaren ja jatkoi sieltä luokseni, noh, se ei ollut ihan hyvä, sillä lambit lähtivät kavereidensa luokse. Mepä paarustettiin porukalla hakemaan paimennettavat ja onnistuttiin siinä ja jatkettiin treeniä. Hurulla alkaa olla ajatusta hommassa, ainut huono juttu on siinä, ettei sitä voi yhtään kehua, koska se tulee keekoilemaan kehujalle.

Seuraavalla kerralla virittelemme taas verkot pellolle ja otamme hakukaaria pidemmältä ja aatoksena se loppukaaren pulleuden fixaaminen.

Jaksaa jaksaa polskia

Nyt rakennetaan Hurulle vaffat syvät lihakset!

On se vaan semmonen kekkula, Huru siis. Tänäänkin empoili matolle menemistään. Moista käytöstä ei meitillä hyväksytä. Hieman tuuppasin ja siellä se oli altaassa ilman mitään kauhuefektejä. Se on vaan niin jäärä.
Tuija oli miettinyt vaihtelevna treenin syvemmässä vedessä, joka kesti 30 minuuttia, koutsimme mielestä Hurun peruskunto kestää pidemmän treenin ja kestikin. Koira oli väsy, mutta ei niin väsy, etteikö olisi voinut keekoilla Minnan ja Tuijan jaloissa treenin jälkeen.
Kotimatkalla muistin FitDog näytteet (omistajankin kannattaa syödä E-EPA:aa) ja annoin kotosalla recoveryä juotavaksi, koska neiti ei jumppasalissa suostunut juomaan. Kotona mehu maistui ihanalle jälkiruoalle. Olihan treeni rankka ja ajateltiin koiran olevan kotosallakin väsynyt.
Tuijalle tiedoksi, ei ollut. Ehkä sen kunto vaan kasvaa kohisten eikä väsy paina enää niin pitkään. Palautuu siis ajomatkalla Salosta Somerolle. Seuraavalla kerralla otan kameran mukaan, että saadaan evidenssiä ja muistoa treenistä.

Hurunen vesijumpassa

Huru pääsi taas lenkkeilemään vesijuoksumatolle. Vauhti pidettiin entiseen tapaan hyvinkin hitaana ja aina vain paremmin Huru käyttää leikatun puolen lihaksiaan. Välillä hieman nopeammalla temmolla ylämäkeä ja huilaustauko, ja taas mentiin. 20 minuuttia oli ihmeen raskas treeni koiralle. Eikä se sinällään mikään ihme ole, sillä hitaassa vauhdissa se joutuu keskittymään ja käyttämään syviä lihaksisaan. Huru oli niin väsy pihalla, etten saanut edes esiteltyä sen kaariravia.

Bowwe on juoksuillaan ja tarjoilee Hurulle itseään sen minkä kerkiää ja Huruhan humppa-jumppaa. Kyllä Huru tietää, että loppuveryttely on tärkeää treenin jälkeen :)

Paimentaa

Eilisen nautapaimennuksen jälkeen Bowwelle näytettiin taas vähän vanhaa kunnon juoksutusraippaa.
Tuija oli tolppahenkilönä meidän ottaessa hakukaaria. Eka haku meni taas plörinäksi, mutta seuraavat meinivät jo huomattavasti paremmin. Kuljetuksessa Bowwe pysyi kauempana ja hiljensi hakukaarellakin niin, että sai lauman nostettua rauhassa. Taaskin pääsin kehumaan.

Huru hölkkäsi Minna ja lammaslauman perässä. Lukkis oli varmistamassa ja uskoisin, että oli vain hyvä, että Hurulla oli muutakin häiriötä pellolla kuin ne kikkareet ;-).

Positiiviset treenit!

Sonnipoikia paimentamassa

Ihan ex tempore nautakurssi, hokasin Woollandian sivuilta vapaan paikan ja sinne siis. Kyllä se aina nämä kotihommat voittaa!!!

Bowwe on käynyt yhden kerran aikaisemmin naudoilla ja ottaen huomioon Bowwen ajoittaisen kuurouden aloitimme treenin liinassa. Virpi ja Ja olivat apunamme laitumella kääntämässä välillä kauas ajamaame laumaa. Hetken kuluttua sain, jonkun aivopierun ja lähetin koiran kaarelle, samalla Vipu ja Ja pitivät poikia paikallaan. Bowwe lähti nätisti kaarelle, mutta poikien lähtiessä liikkeelle se kirmasi perään. Yksi sonneista imi Bowwen vierelleen ja ajoittain Bowwe loikki naama virneessä samalla tasolla kuin sonni. Ei kuunnellut. Vipu loikkasi apuun,ja nappasi liinasta kiinni.

Bowwelle on näköjään ihan sama minkä kokoinen paimennettava on, liki ja melkein iholla pitää olla. Pojat hermostuivat moisesta loikkimisesta ja tottakai jatkoimme treeniä liinassa sen jälkeen. Onneksi Bowwe ei käytä hampaitaan  missään tilanteessa.

Hurunen oli hauska tapaus, se tarjosi monessa mielessä hyvin järkeviä ratkaisuja. Haki jännissä paikoissa minulta apua, mutta jatkoi kieli poskessa hommia. Se on kyllä varsin huvittava tapaus.

Yhteistyökumppanit

Bowwen alkuasetelmat

Tästä se loikkiminen sitten alkoi

Pojilla on jo hännät pystyssä Bowwen lähennellessä

Tässä jo tilanne taas hallinnassa

Hurun pönötys

Innostunut?

Tässä sitä mennään

Yhdessä kohti loppukiriä

Loppukiri juoma-altaalle

Syysretkellä Aitoossa Ihku maisemissa

Paulan Ihku on nyt ollut reilun viikon Suomessa ja ennätinpäs katsomaan sitä vielä, kun se on pentu pentu!
Mahdottoman valloitava persoona ja niin kaunis beussin alku!
Pennun ihastelun lomassa Paula pisti pötyä pöytään ja mehän syötiin.

Ohessa muutama otos hurmurista ja omista tessuista.

Soma ilmestys

Ihku on ihku!

Hurulainen

Bowwelainen

Raiputin syyskivaa

Huru kävi polskimassa

Nyt oli jo korkea aika aloittaa Hurun vesiterapia (=vesijuoksumatto). Sain onneksi EHYT:ille Tuijan ja Minnan vastaanotolle ajan täksi päiväksi. Hieman jännittynein tuntein saavuin paikalle, viitaten Hurun aikaisempiin hoitoihin/paineihin. Likka yllätti meidät kaikki positiivisesti: kukaan meistä ihmisistä ei kastunut eikä Hurukaan kokonaan. Houkuttelulla neiti ei sentään altaasen tullut, joten autoin hieman etukropasta (nostin etupään altaaseen), Huru tyytyi kohtaloonsa ja tepsutteli matolla. Keskittymistä haittasi varmaankin namien syöttö, mutta ajattelimme, että niin on kuitenkin parempi kuin voimalla altaassa pitäminen.

Tosi hienosti koira keskittyi raajojensa liikutteluun, syvät lihakset saivat mahtavaa jumppaa ja toiveissa olisi leikatun puolen heikompien lihasten vahvistuminen. Seuraavat jumppakerrat on jo varattuna.

Paimenessa

Bowwen osalta treenit jatkuivat pitkälti samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, sillä erotuksella, että itse olin tänään enemmän hereillä.
Ihan ensiksi laitumelle meno ja lauman haku meni taas Bowwen  tohottamisen vuoksi hieman pipariksi. Koira kokosi hienosti lauman ja sai sen liikkeellekin, jolloin minä siirryin enemmän koiraa vastaan, jottei se taas kiertäisi koko laumaa ympäri. Noh, joo, koira ei kiertänyt laumaa ympäri, mutta töpeksi ja hurvitteli tuonnissa niin, että lauma levisi.  Koottin lambit taas laumaksi ja jatkettiin sen kummempia motkotuksia. Samaan aikaan toinen koirakko lopetti laitumen toisessa päässä treeninsä ja ne lampaat pönöttivat sijoillaan. Bowwea selkeästi häiritsi tuo suuremmasta laumasta erillään oleva pikkulauma. Tuija huikkasi pellon laidalta, että anna Bowwen hakea nekin suurempaan laumaan. Onnistuttiin.

Hurua on nyt toipilasaikann hyvä liikuttaa liinassa ja toki muutenkin. Johanna kulki taas veturina lauman edessä ja me lyllersimme perässä. Päästin Hurun liinan irti ja katsoin kuinka se hanskaa tilanteita. Se sai liikkeellään aikaan parin lampaan erkaantumisen. Koiran tarkaavaisuus heräsi ja ryhti nousi samalla pää pyöri karkulaisten ja suuremman lauman välillä. Onneksi Huru hiljensi, jotta karkulaiset uskalsivat palata laumaan. Tässä kohtaa pääsin kehumaan koiraan kunnolla. Hetken päästä Huru huomasi Johannakin ja oli kirmaamassa tervehtimään, kun muisti, että hitto, ne lampaat. Saimme aikaiseksi tosi kivat treenit Hurullekin.

Bowwe aloitti juoksunsa

Edellistä juoksua minulla ei ollutkaan missään ylhäällä eikä blogissakaan mainintaa, joten kaiketi tuokin tuli ajallaan. En olisi sitä muutoin kyllä huomannutkaan, mutta Hurunen osoitti enemmän kiinnostusta Bowwen pyrstöön kuin omaansa. Luvassa siis humppaviikot. Saa nähdä ottaako Huru tartuntajuoksun vai pitääkö pidemmän välin.

Huru Piiran käsittelyssä

Vai pitäisikö sanoa Hurun ja Piiran painia...

Huruhan ei pamauta ventovieraiden syliin vaan lähestyy kuin kojootti. Se antaa tutkia itsensä suht hyvin, mutta annas kun pitäisi olla paikallaan. Juu ei, ja varsinkaan EI, jos joku pitää kiinni. Tästä voi jokainen mielikuvitella, miten tuollaista potilasta hierotaan ja lukkoja avataan. Kyllä. Meillä kaikilla oli hiki käsittelyn jälkeen.

Huru on kompensoinut liikkeitään vasemman puolen lihaksillaan. Leikatussa jalassa pohje oli hienossa jamassa, mutta reisilihas vielä heikko. Suurin "vaje" oli kupeessa tai siis selässä kupeen kohdalla. Etupää oli jumissa ja sen käsittelyä Huru protestoi eniten. Saatiin evääksi jumppaliikkeitä etupään liikeratojen avaamiseksi lisäksi koira täytyy opettaa istumaan taas oikein. Nyt se ei kerta kaikkiaan pysty sitä tekemään, sillä leikatun puolen lihakset ovat niin heikot. Itse nivel oli hienossa jamassa: ei kitinöitä, natinoita eilkä turvotusta, liikkuvuus nivelessä erinomainen. Jesh!

Nyt alkaa se hidas koiran lihaksiston uudelleen rakentaminen. Aluksi taluttimessa ravia vastapäivään, jotta koira joutuu käyttämään hekompaa puoltaan ulkokaarella.
Aivan kuten olin itsekin pähkinyt ei Hurun kaltaista koiraa voi päästää vapaana juoksemaan 6 viikon jälkeen, vaan liikunnan pitää olla ohjattua muutaman kuukauden.  Mennään siis husky-valjaissa koko kööri pitkin lähitienoon teitä. Toipilas on toipilas, vaikka se ei sitä itse tajua.

Maanantain paimennukset

Bowwen kanssa jatkettiin samaa rataa eli toiveissa olisi, että koira jossakin kohtaa itse hiffaisi mitä sen kannattaa tehdä. Omasta mielestään sen kannattaa aina syödä paskaa ;-). Lisäksi harjoituksessa ohjaajan pitäisi oppia käyttämään koiran vahvuuksia hyväkseen, se taitaa olla se suurempi rasti. Omia huonoja tapojaan, kun ei tahdo saada millään kirkettyä pois.

Hurunenkin pääsi liinan päähän pitkästä aikaa. Johanna vei isoa laumaa ja me hölkkäsimme perässä. Hurun ajautessa liian lähelle laumaa, se tietenkin lähti jakaantumaan, josta taas seurasi Hurun manööverit lauman kokoamiseksi. Jospa opettaisinkin tälle koiralle sisäflankit ensin, kun se niitä tarjoaa.

Hurun toipilasaika alkaa olla loppusuoralla ja sen kyllä huomaa kaikesta: Taannoin tarhassa ollessaan se raahasi navetasta vanhan sohvan puolikkaan ulos. Kyseessä on puurunkoinen ehta 60-70-luvun vuodesohva. Seuraavaksi navetasta raahataan ulos ehketi koppi.

Luumäki, ryhmänäyttely 25.8.2013

Niin koitti aika vuotuiseen näyttelyreissuun (tasan vuosi edellisestä). Bowwen kanssa olemme käyneet kerran vuodessa aikuisten näyttelyissä ja tähän saakaa saldona oli 2 SERTiä ja yksi EH.

Luumäellä oli oikein hyvin järjestetty näyttely. Mielestäni aina, kun järjestelyistä vastaa metsästyskoiraväki kaikki toimii enemmän kuin hienosti, niin tänäänkin.

Beusseja ei ollut ilmoitettu kuin Bowwe ja kehäkin oli ajallaan. Tuomarina toimi Maija Sylgren, varsin uusi beussi tuomari, mutta asiallinen. Bowwe ei kyllä esiintynyt mitenkään mahtavasti, mutta pysyi kuitenkin paikallaan, jotta tuomari sai lausuttua arvionsa. Liikkeessä nuuski maata ja lopuksi otti komeita loikkia naama virneessä, ravasi  kuitenkin muun ajan.
Eilinen Bowwe hieronta ei mennyt hukkaan! Kiitos Tuija ja Toimiva Koira

Tässä tuomarin näkemys Bowwesta tänään:

Hyvät rungon mittasuhteet, riittävä vahvuus, selvä sukupuolileima, riittävä pään vahvuus, kauniit silmät, ilmeikkäät korvat, vahva kaula, oikea rintakehän malli, hieman jyrkkä lantio, riittävästi kulmautunut edestä hyvin takaa, hyvä häntä, liikkuu edestä hieman löysästi. Sopiva sivuaskel. Hyvät kaksoiskannukset oikeassa takajalassa, vasemman takajalan toinen kannus kynnetön. Kaunis väri.
AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP

Nyt olisi siis SERTit kasassa, samoin kuin tulokset, sikäli mikäli ne uudet MV-arvoon oikeuttavat säännöehdotelmat ikinä päätyvät SPKL:ään ja K-liittoon.

Nyt olis SERTitkin kasassa

Palauttavat treenit

Viikonlopun tahkoamisen jälkeen Bowwelle järkättiin palauttavat treenit.
Marttalauma oli huomattavasti suurempi kuin kisoissa. Lähestyimme Bowwen kanssa laumaan vasemmalta viistoon, no niin- lausahduksella Bowwe lähti hakemaan laumaa ja minä jatkoin kulkuani yhä vasemmalle. En käskyttänyt koiraa millään tavalla, vaan annoin sen itse ratkoa  tilanteen. Bowwe kiersi lauman varsin tiukasti vasemmalta ja jatkoi matkaansa liikaa vasemmalle lauman eteen. Samaan aikaan minä jatkoin matkaani puuttumatta asiaan. Bowwe kiersi lauman ainakin kaksi kertaa ja siitä seurasi, etteivät lambit tietenkään lähteneen luokseni. Ja totta kai se ähräsi siellä taustalla paskojen kanssa. Jatkoin yhä edelleen matkaani ja koira ihmetteli asiaa. Palasi sata lasissa luokseni ja siitä uudelleen laumalle. Tällä kertaa himmasi lauman takana sen verran, että sai nostettua ja ajettua lambit luokseni.
Ajatuksenani oli, että koira joutuu itse huomaamaan mitä sen kannattaa tehdä. Näitä on pakko jatkaa, sillä pakottamalla Bowwea ei saa tekemään asioita oikein. Treeniä jatkoimme kuljetuksella enimmäkseen poispäinajona. Siihen me tarvitsemme vielä paljon treeniä ja koiran samaa oivallusta kuin hakukaarelle himmaamiseen/pysähtymiseen.

Monella tapaa hieno treeni molemmille!

Paimennuskoe, luokka 1, Somero

Niin vaan päästiin koettamaan 1-luokan koetta tänään. Arvonassa saimme viimeisen suoritusnumeron eli starttasimme numerolla 10. Sitä ennen ähräsin varikolla enkä muiden suorituksia nähnyt. Olo oli hieman väsy, koska koirat herättivät jo aamu neljän aikaan. Samalla tavalla en ollut itse skarppina ja sen vuoksi tulin käskyttäneeksi koiraa taas miljoonasti., niin ja vielä suunnatkin oli taas hukassa. Tässä kohtaa oli hyvä, ettei koira kuunnellut käskyä ;-)

Pisteitä seuraavasti:
Vartiointi 8/8
Häkistäotto 9/9
Häkitys 6/8, vähennys, koira tuli portin raosta eikä alitse eikä ylitse
Portti/ränni 8/10, vähennys jäimme pyörimään portin suulle, ränni oli hieno
Tie 6/10, vähennykset lampaat kulkivat edellä
Laidunnus 8/10, vähennykset koira kääntyi ohjaajaan päin
Käskyt & tottis 6/10, vähennykset paljon käskyjä
Aktiivisuus 7/10, vähennykset koira haistelee -> söi taas paskaa

Yhteensä siis 58/75ja arvosana ERITTÄIN HYVÄ ja PAIM1 koulari plakkarissa. Tämän jälkeen ne oikeat kokeet alkavat, joissa jyvät erottuvat akanoista. Bowwe on toivottavasti se jyvä!

Tuomarina kokeessa toimi, Terhi Mikkonen. Hänen kommenttien mukaan luotan koiraani ja tiedän sen vahvuudet. Juuri näin onkin. Puutteena meillä on tuo kuljetuksessa lähellä kulkeminen. Kaiketi sitä nyt sitten alamme työstää pois. Jos nyt kunaan se on enää korjattavissa. Bowwelle voi antaa tuosta omapäisyydestä paljonkin anteeksi, sillä se jaksaa jaksaa jaksaa näin onnetonta ohjaajaa!

Päivän päätteeksi Bowwen Biitti-täti suoritti hienosti esikokeen pistein 86/100!!!! Onnea Annelle ja Biitille, teillä oli superviikonloppu!
Ihan mahdottman iloinen treenikavereiden tuloksista, ehketi vielä enenemmän kuin omastani.  Woollandiaan lähtee aaltoja, jollei jopa hyökyaalto, puitteet ovat  nimittäin niin hienot ja entäs buffa, paras Somerolla!

Biitti Suomen MVA

Raiputti-muorin lapsista toinen Suomen. MVA.
Biitti ajoi jäkeä tänään tuloksen JK2 veroisesti. Biitistä leipoutui siis Suomen muotovalio samalla. Onnea Annelle ja Timolle ja monta pusua Biitille!!!! Niin iloinen teidän puolesta!
Korjattu rotumestisten osuudelta.

Huru toipilaan kuulumisia

Nyt on 3 viikkoa takana toipilaan elämää ja 3. Cartrophen piikki annettu. Omasta mielestään koira ei ole kipeä ollenkaan, ontumista ei ole havaittavissa, tosin hieman keventää seisoessaan leikattua jalkaansa. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa vesiterapia ja totta tosiaan liikuntaa tuo nuoren koiran kroppa janoaa. Heittelee par aikaa leluaann ilmaan ja kopittelee sillä, hui kauhistuttaa, miten esim. TV-pysyy paikallaan. Ihan mahdoton vehtailija muutenkin.

Kuvautan Hurun lonkat puolen vuoden päästä, jotta saadaan polvikin kuvattua samaan aikaan. Lonkista ei ole huolta, sillä ne on nähty jo ja hienot olivat. Toiveet ovat korkealla polvenkin suhteen, sillä toipuminen on ollut huimaa. Vielä kolme viikkoa tätä rauhaisaa lenkkitystä ja pakko kai sen jälkeenkin on ottaa jokin hallittu liikunnan lisääminen taluttimessa. Ehkäpä paimenessa.

Paimennuksen esikoe, Somero

Bowwen toinen yritys paimennuksen esikokeessa ja hienosti läpi pistein 86/100. Hieman oli erilainen kuin vuosi sitten Pillardin rakentama rata Vehmersalmella. Olen kuullut, että sen kokeen jälkeen on ollut kuulemma enemmänkin keskustelua, mutta silti Bowwe ei totellut siellä, joten saatiin ihan oikeutetusti sieltä hylsy. No, siitä ei sen enempää, tänään esikoe meni läpi, joten sunnuntaille varaamani "varmistelupaikka" on sitten 1-luokan rata.


Esikokeen pisteet osa-alueittain:

Häkistä poisotto 10/10
Uudelleenhäkitys 10/10
Kuljetus/ohjaaminen 14/20, vähennykset koiran lähellä kulkemisesta
Laidunnus 18/20, vähennykset ohjaaja jäi liian lähelle (unohdin sen 20 askeleen säännön)
Pysähdys 10/10
Käskyt 10/10
Tottelevaisuus 7/10, tässä ei ollut vähennyksistä erillistä mainintaa
Aktiivisuus 7/10, vähennykset koira haistelee maata -> söi paskaa

Yhteensä siis 86/100 ja arvosana ERITTÄIN HYVÄ

Tuomarina kokeessa toimi, niin positiivinen  ja tarkkasilmäinen, Terhi Mikkonen.

Hienoja koiria tänään esikokeessa, kaikki pääsivät läpi  ja 1-luokan radan ajoivat Membu ja Pete, Tuija ja Numbe plus Minna ja Remppa. Kaikilla plakkarissa PAIM1!!!

Onnea ja aaltoja kaikille!

Palauttavat paimennukset

Tänään oli Bowwen tehotreeni, jossa emäntä meni laukalle ensimmäisellä kierroksella. Katsomon koutsit huomasivat, että joka kerta kun komensin hieman vaativammin Bowwea maahan, niin se teki kaarroksen pois päin minusta ja nappasi suullisen paskaa. Siksi tokalla kierroksella käskyt tulivat pillistä tai muuten vislaten. Muutos oli huomattava ja kaiketi koira koki, että sillä oli koko ajan mielekästä tekemistä eikä käskytkään painostaneet.

Ohjaajalle pitäisi tehdä lobotomia, jottei ennättäisi kiihdyttää itseään aina heti alkumetreillä.

Räntsi-kisat Somerolla

Valtavan kokoisia aaltoja  Woollandian väelle jälleen kerran Ranch-kisojen järjestämisestä!
Treeneissä ei kunaan saa aikaan samaa jännitysmomenttia, joka vaikuttaa ohjaajaan jäykistävästi ja koiraan kiihdyttävästi. Omalta osaltani syke ei ihan taivaisiin noussut, mutta samat ongelmat me vaan aina kohdataan. Ja miksikös ei, perusvirheitä, joita vaan täytyy koettaa hioa pois.

Emme päätyneet - taaskaan - podiumille, mutta rata saatiin ajettua läpi eikä lambit karanneet.Hienoja ratoja kaikilla ja lisäksi täytyy sanoa, että avara laidun on lampaille ja koiralle huomattavasti reilumpi: Mikäli koira ei ole ihan laukalla ( ja saaliilla) lampailla on Somerolla tilaa väistää samoin kuin koiralla. Ikäviä pillastumisi ei tänään nähty, vaan ohjaajat saivat lauman haltuunsa. Toisilla oli enemmän liikettä laumassa (esim. Bowwella) kuin toisilla, mutta lampaat eivät missään tilanteessa kenelläkään olleet paniikissa. Ja niinhän se kuuluukin olla. Mahdottoman iloinen treenikavereiden onnistumisista! Erityisiloinen olen Bowwen täti-koiran, Biitin, kisadebyytistä! Hienosti ohjasit Anne!

Bowwe ja hymy

Bowwe-veitikan söpöstelykuva.

Veitikka!

Hurunen 1 vee!

Meitin perheen villivarsa kuopus täyttää tänään vuoden. Kuvailen huomenissa neidin bikineissään.
Kuvia lisätty. Tuo penikka oli hankalaa saada asettumaan paikoilleen. Bowwe piti hymyään uskollisesti yllä, vaikka villivarsa kirmasi useamman kerran paikaltaan, samalla kun kyykistyin kuvaamaan...

Huru 1-vuotta

Bowwe ja Hurunen

Paimenessa

Kaiken muun hässäkän lomassa olemme Bowwen kanssa paimentaneet; pari kertaa Woollandiassa ja sunnuntaina kävimme ihan uudessa paikassa Katjan lambeja kokoamassa. Kiitos Katja mahdollisuudesta!

Treenit ovat olleet ihan perustreenejä ja vaihtelevuutta on koetettu pitää yllä. Miten saisin ohjelmoitua itseni lukemaan tilanteita paremmin... Bowwe pyrkii aina ja yhä uudelleen tasapainoon, jotta saisin sen pysähtymään johonkin muuhun paikkaan, minun täytyisi loikkia ja vaihtaa omaa paikkaani tai vähintään rintamasuuntaani.

Odottavan aika on pitkä

Kyllä aika mateleekin hitaasti, kun sen toivoisi kuluvan. HUOH!
Huru on melkoinen houdini noiden housujensa kanssa eikä Cothivet-suihke estä myöskään Hurua penkomasta haavaa.
Eilisen kauppareissun aikana neiti oli mypeltänyt haavaansa ja tikkilanka oli yritetty nakertaa irti. Eipä tässä muu auttanut kuin laittaa se pönttö päähän. Se ei ole Hurusta mitenkään kamala, mutta kulkiessaan ainakin vielä törmäilee sen kanssa. Törmäilköön, nyt omat hermot lepäävät, kun ei tarvitse kytätä koiraa. Miten kuvittelinkaan pystyväni estämään Hurun manööverit ilman sitä...

Ohessa kuva ennen Hurun askartelutuokiota. Ei se haava kyllä nytkään ole mitenkään kamalan näköinen, mutta ei ihan yhtä siisti.

Pönttöpää

Toipilaan elämä on rankkaa

Pää veisi ja jalatkin jo kantavat, mutta hitaasti pitäisi jaksaa askeltaa ainakin 6 viikkoa. Toipumisen ohjeista sai sellaisen käsityksen, ettei koira välttämättä astu operoidulle jalalleen, vaan sitä täytyy erikseen kannustaa mikäli ei halua kävellä. Meillä tilanne on päin vastoin, kaikki neljä jalkaa käytössä ja koko koira jo täydessä tikissä hillumiseen.

Toipilasaika tulee olemaan haastavaa ja taatusti teen sille vähintään kolme jälkeä per päivä, jotta se saa purettua energiaansa hallitusti. Nyt toivoisi ajan kuluvan nopeasti!

Huomenna otetaan potilaasta kuvia!

Hurusen tähystys

Tänään Hurun polvi tähystettiin. Ell:n esihaastattelussa ja tutkimuksessa tunnelma oli positiivinen ja ennusteeksi luvattiin ennemmin  hyvää kuin huonoa.

Lääkäri soitti sovitun mukaan operaation tehtyään puolen päivän jälkeen. "Tähystyksessä todettu keskinkertainen inflammaatio koko nivelessä ja noin 7 x 10 mm laajalla aluella painautunut rusto. Kuoppa putsattu verestävään luuhun asti ja nivel huuhdeltu".

Tästä alkaa 6 viikon kuntoutus. Hihnalenkkejä ja Cartophen lääkitys sekä omegarasvahappoja plus esim. Seraquinia lisäravinteena. Ennuste paranemiseen on hyvä, puolen vuoden päästä Hurun pitäisi kyetä samoihin toimiin kuin ennenkin. Aika siis näyttää miten neiti toipuu, mutta meidän hoitava lääkäri ei Hurun vaivan nähdessään tuominnut sen elämää, vaan uskoi sen toipuvan varsin hyvin ennalleen. Jokainen polven OCD ei siis ole saman kaltainen, Hurun kasvuhäiriö ei ollut pahimmasta päästä. VALTAVAN ILOINEN SIITÄ! Vaikein rasti tulevaisuudessa on pitää tuo villivarsa aloillaan.

Potilas oli iltaan saakka huonovointinen ja varsin sekaisin opiaateista, mutta söi hetki sitten lohturuokana maksalaatikkoa valtavalla ruokahalulla. Nyt tytteli makaa serkkuni vieressä sulatellen herkkuja.

Toinen ilon aihe on se, että koirallani on vakuutus, sillä tähystysleikkaus koirille on yhtä arvokas kuin ihmisille. Jäähän tuosta kaikesta toki muutama satanen itsellekin maksettavaksi, silti yksi vaativa leikkaus voi maksaa saman verran kuin 10 vuoden vakuutusmaksut.

Koiranpentu sairastaa

Hurusen oikean takajalan ontuma ei mennyt tulehduskipulääkkeellä ohi. Tänään nivelet tukittiin uudestaan käsin koplaamalla sekä lisäksi kuvamaalla. Lääkärin sanoin " käsitutkimuksessa Huru oli hyvin energinen", siksi rauhoitusta peliin ja röntgeniin. Ekaksi lonkat, jotka olivat hyvin kauniit ja siistit. Polvien kuvista, jopa minä kykenenin näkemään oikean polven nivelnesteen määrän, vettä polvessa.

Ortopedi Tetti Joutsen suositteli tilaamaan polven tähystysajan Jan Räihälle Espoon eläinsairaalaan, sillä Kuninkaantien eläinklinikalla ei ole tähstykseen tarvittavia laitteita.

Soittelin heti Mallalle, joka työskentelee em. klinikalla kysellen onko Jan Räihä vielä lomallaan. Onneksi guru on palannut juuri lomaltaan, mutta ikävämpi uutinen oli se, että leikkausjono on kuukauden mittainen. Ytsävällinen ajanvaraus tiedusteli suoraan lääkäriltä mahdollista aikaa ja saimme sen onneksemme jo 26.7.2013. Ihan parhautta, lomasuunnitelmat eivät mene ihan uusiksi ja pääsemme mökille uimaan.

Summa summarum, ihan perseestä, jos Tettin epäilemä polvinivelen OCD on todella paha.
Tettin sanoin, kun kyseessä on kasvuhäiriö en olisi vaivaa voinut estää, liikunnalla ja liikkumisella ei ole ko.vaivan kanssa tekemistä vaan perimä ja nopeakasvuisuus. Googlettelin vielä aihetta ja kyllä useammassa maallikon artikkelissa vaivojen syyksi löytyi jos jonkin moista syytä.

Olen ruokkinut kaikki 5 koiraani ihan samalla tavalla pentuaikana eikä liikuntakaan ole poikennut. Jos ruokinnassa ja muussa ympäristössä olisi syy, niin kaikilla koirillani olisi pitänyt olla jossakin nivelessä OCD.

Jotain hyvääkin, lonkkia ei tarvitse ihan heti kuvailla ja koiraa rasittaa rauhoituksilla.

Nyt Hurunen on aikas huonovointinen rauhoituksesta ja istuksii portailla hengitellen raikasta ilmaa... Klinikalla se oli ennen rauhoitusta ihan oma Ran-tan-plan-itsensä: syöksyi kaikkien ihmisten jalkoihin ja tarjosi välittömästi napaansa rapsutettavaksi.

Ainnis, unohtus vallan mainita, ettei em. vaiva ole kyllä koiran puuhastelua haitannut, samalla tavalla se tekee ulkosalla tuhojaan kuin ennenkin: 15 metrin puutarhaletku on lyhennetty Hurun mielen mukaiseksi. Ei muuten naurata yhtään. ;-)

Aisan kuvaterveiset

Aisan sisarusparvi täytti kuun lopussa 10 vuotta. Muutama sankari on valitettavasti siirtynyt jo tähdeksi taivaalle. Onnea kaikille vielä tässä elämässä kirmaaville!

Ohessa Aisan kuvaterveiset, voiko enempää näyttää äidiltään?

Aisa

Kalastelun alkeita paimenessa

Verkko viritettiin taas pellolle, vaikka Kimmo pellon laidalta ehdottelikin virvelin käyttöä kalastukseen. ;-)

Tänään Bowwelle oli hieman muutosta harjoitukseen, koska neiti ei millään malta pysähtyä hakukaarelta lauman taakse. Siksi lähdin tallustelemaan laumaa kohti ja sen läpi Bowwen eteen vaatimaan sitä pysähdystä. Tuija huomautti, ettei minun tarvitse heti heilua kuin heinämies, vaan rauhallinen kulku koiraa kohti ja säikäytys vasta lähellä. Uskokaa tai älkää koira hiljensi kulkuaan.

Toiselle kierrokselle lauma oli palannut suojaansa pellon laitaan. Yritin lähettää koiraa sinne, mutta ei se osaa katsoa saatikka hakea niin kaukaa. Noh, nätisti se sai lampaat suojasta ulos, mutta kun se ei pentele pysähdy sinne taakse. Aikansa pyörittyään lähestyin laumaa, jonka jälkeen se lähti liikkumaan luokseni. Odottelen Bowwen omaa oivallusta tuohon lauman nostoon. Tiedän, ei kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa...


Näillä säädöillä mennään jatkossakin. Lauman tuominen ja siirtäminen on mukavaa vaihtelua hakukaarien harjoitteluun. Lisäksi nyt kun koiralle on annettu hieman haasteelisempia tehtäviä se paskan syöntikin on vähentynyt minimiin.

Positiivista asennetta paimenessa

Kaulaton iloinen paimen!

Maanataina ajoimme Bowwen kanssa Ranch-kisaradan uudelleen ja ajatuksella. Ainoana erona se, että häkitimme lambit samaan häkkiin mistä otimmekin. Koetin puuttua, niihin meidän miinuspiste kohtiin. Taisin onnistuakin, osassa kohtaa ainakin. ILOINEN.
Hurun kanssa mentiin liinasssa pitkin pellon reunoja. Noh, täytyy sanoa, ettei sen rohkeus vielä riitä ihan kaikkeen, joten se saa jäädä päänkasvatustauolle ja katsotaan syksyllä uudelleen.

Tänään paimennuspäivä ja Bo kolme kertaa lampailla. Tilasin taannoin 50 metriä  90 cm korkeaaa muovilanka-aitaa muovitolppineen ja tänään se viritettin puoliympyrän muottiin ikään kuin ohjaimeksi hakukaarelle.
Alkuoletukset oli, että Bowe oikoo ja hyppii aidan yli suoraan lampaille. Nyt oli kiva olla väärässä, ei loikkinut ja kulki kaaren vauhdikkaaseen tyyliinsä. Johanna oli partis Pixien kanssa treenikaverina ja tolppakoirana. Vaihdoimme parin kaaren jälkeen hakusuuntaan, jotta molemmille koissuille olisi tullut kaaret molemmista suunnista. Plussaa oli myös se, että hieman maltillisemmatkin koissut kiihdyttivat askeliaan kaaren pulleimmassa kohdassa. Pixie lisäsi kaaren pulleutta parilla metrillä. Peteltä hyvä muistutus kaaren lopun pysäytys/hiljennyskäskylle... se täytyy antaa Bowwelle hyvin paljon ennakkoon. Ei pysähtynyt kertaakaan, mutta hidasti kuitenkin muistutuksen jälkeen.

Toisella rundilla sama sävel. Alun sählän jälkeen lambit kaikkosivat treeniaitauksen luokse. En toki lähettänyt koiraa suoraan niiden perään, vaan 30 metrin päästä lähetin sen hakuun. No ei mikään pullea kaari, olisin ehketi itse voinut jeesata koissua sisäflankille. Enivei, Bowweksi nätti nosto ja parin erkaantuneen lambin laumaan tuominen. Bohan ei toistoista juuri perusta, joten teimme pari onnistunutta kaarta toisella kierroksella ja se oli siinä. Kiitokset Johannalle ja Pixielle treeneistä!!!

Kolmannen rundin tarkoitus oli puuttua Bo:n etäisyyteen kuljetuksessa. Voih, kun se olisi edes metrin kauempana, niin kaikki olisi helpompaa. Nyt tulin lauman läpi koiran luo joka kerta, kun se oli liian lähellä ja vein sen kauemmas laumasta. Koira ei kyllä vielä hiffannut ajatusta ja hölkkäsi lambien peppuun kiinni. Pakko jatkaa samalla tavalla, sillä riehuminen saa Bo:n vaan lähtemään kiertämään laumaan.

Kerrassaan hieno päivä! Ja voih, Woollandian keittiön antimia!!! Maaru on vieläkin pinkeenä. Nam nam!

Johannan ottamia kuvia, paitsi ne pari jotka ovat Johannasta ;-)

Paimennus_29_06_2013

Ranch-kisat

Someron Woollandiassa taas perinteiset Juhannuksen Ranch-kisat. Tällä kertaa kisat käytiin FCI:n sääntöjen mukaan. En nyt ole ihan varma oliko meitin II-luokka FCI:n esikokeen vai I-luokan rata.  Niin tai näin saimme ajettua sen Bo:n kanssa annetun ajan puitteissa.
Tuomarina ihan oikea muiden rotujen tuomari. Bowwe sai huutia ihan samoista seikoista kuin ennenkin: ei tottele käskyjä - paljon turhaa käskyttämistä. Sinällään yllätyksenä tuli, ettei kuljetuslinjan leikkaamisesta rokotettu, vaan se oli jopa suotavaa. Hittolainen ja sitä on koitettu Bowwelta karsia pois. Ihan oikeat paimenet voittivat. Onnea kaikille! Ja erityiskiitos järjestäjille, ilman näitä epävirallisia kokeita ei meillä olisi mitään kisakokemusta! Kiihtu Marika ja Kimmo ja reipas talkooväki!

Me jatkamme harjoituksia, tavoitteena elokuun esikoe. Tänään saatiin sellainen pistesaalis, että oltaisiin saatu koe läpi. Toivottavasti saamme nuo stopit parempaa jamaan ennen elokuun koetta!

Juhannus

Aamu aukesi pilvisenä, mutta ennen puoltapäivää aurinkokin tuli näkyviin Paulan ja Minnan kanssa yhtäaikaa. Kartanon "sisarukset" siis pöristelivät kyläsille. Rillattiin ja syötiin ja juotiin hyväksi. Hampailla oli hauskaa, kun nauraa räkätimme tavalliseen tapaan.

Hyvässä seurassa ruokakin maistuu paremmalta, mutta ei sekään ihmeitä tee, sillä onnistuin kuivattamaan broiskun minuuttipiffit kengänpohjiksi.

Paimennusta

Tämän pävän treenit olivat toisinto edellisestä kerrasta molemmille koirille.
Bowwen kuulo oli jäänyt vaan tällä kertaa jonnekin... ei enteile hyvää sunnuntaista Ranch-kisaa ajatellen.
Hurun kanssa hölkkäsimme pitkin pellon reunoja, meinasi itsellekin tulla hiksa liinan perässä roikkuessa. Hurusella on suuri halu pysäyttää lauma, onneksi se jäi aina välillä ihmettelemään ja lauma jatkoi rauhallisempaa kulkuaan. Oikeastaan me kuljimme koko ajan laumasta takaviistossa, miltei sivulla. Näillä jatketaan pikkuitiön kanssa.

BC- päivillä Virroilla

Pöristelimme Virroille Black Carambas koulutusleirille, parin mutkan kautta (kävin Nokialla kääntymässä).
Teemana tälle päivälle oli haku. Hakualue tallattiin varsin vaativaan maastoon juoksuhautojen keskelle.
Bowwen edellinen hakukerta oli marraskuussa 2010 eli reilu 2 vuoden tauko. Kerran opittu ei ole mihinkään kadonnut, ilmaisuissa oli toki toivomisen varaa, mutta muuten varsin hieno. Tuuli kävi voimakkaasti vasemmalta takaviistosta. Bowwe ja moni muu poimi hajut tuulen alapuolelta, siksi pistot eivät ihan suoria olleet, silti mahdottoman tyytyväinen.

Entäs Huru? Ihka ekaa kertaa hakumetsässä. Odotukset eivät olleet suuret, silti ajattelin, että paras tapa tämänkin koiran kanssa on tuuli-ilmaisu. Kävelimme ensin poikkituuleen, 1. maalimies ei vielä sytyttänyt lamppua, toinenkin niin ja näin, mutta kolmannella Huru ymmärsi yhtälön: haisu-> ihminen-> mahtavaa-> lihapullaa!
Treenien lopuksi otimme vielä pari sik-sak lähesytmistä suoraan vastatuuleen. Avot, koira vaan karkasi maalimiehelle, meni coupe-mallilla, että sammaleet pöllysivät. Ihan mahdottoman iloinen! Kiitos ihanat treenikaverit!

Saimme aikaiseksi kaikille osallistuneille tasonsa mukaiset treenit, hieno päivä!

Raiputti-mummeli 13 vuotta!

Raiputti-mummeli täyttää tänään 13 vuotta. Asenne on yhä edelleen kohdillaan, vaikka vanhuus jo tassua hieman painaa. Helteellä ei mummeli oikein jaksa enää hillua.

Viimeinen vanhakaartilainen tässä laumassa

Harmaatakaan ei ole kuin juuri nimeksi

Pus, pus mummeli juhannusruusujen kanssa.

Paimentaa, paimentaa

Bowwen kanssa menimme tällä kertaa keskenämme paimeneen avolaitumelle. Peruskuljetuksia, kujanteita ja häkityksiä. Kyllä, tottelee se, tosin häkityksessä lähtee käskyn alta välittöömästi, kun kuulee portin kilahtavan auki. Hyvä treeni.

Hurun kanssa niin ikään avolaitumella liinassa poispäinajoa. Tämä siksi, että pyöröaitaus ei vaan sovi Huruselle tällä hetkellä. Lampaat liikkuivat tosi kivasti ja saimme hillittyä niiden laukka-askeleet. Palatessamme lauman kanssa harjoitusaitauksen viereen Huru heilutteli iloisesti treenilampaille häntäänsä.

Maanantain paimennukset

Halukaaria ja pysähdyksiä. Poispäinajoa ja sisäflankkeja. Sisäflankilla Bowwe tahtoo valua aina tasapainoon. Millään ei jaksaisi pysähtyä mihinkään muuhun pisteeseen.

Viime maanantaina otimme poispäinajoa liinassa suuren avolaitumen aidanreunuksia pitkin. Bowwen kanssa tavoitteenani oli saada se liikkumaan liina löysällä, jotta pysähdykset olisivat tapahtuneet ilman pakotetta. Osan matkaa onnistuinkin. Iloinen. Hyvinkin raskas treeni koiralle.

Hurulle liinassa kulkeminen ja poispäinajo on luontevampaa ja taatusti tekee hyvää sen itsetunnolle.

Alkuviikon paimennukset

Hakukaaria... aa... pulleita hakukaaria. Bowwella oli maanantaina hyvä päivä, kun tekemistä riittää, niin pipanoitakaan ei ennätä syödä. Otimme hakukaaria Johannan ja Pixien kanssa ja saimme aikaiseksi hyvinkin pulleita kaaria ja yhden ihan totaalin keskelle laumaa tööttäisyn.

Hurunen hengaili, enempi sillä taisi taas olla katsomon immeiset mielessä. Se on niin erilainen monessa suhteessa verraten Bowween: Huomautin kovasanaisemmin yhden kiinnostavan kakkakikkareen kohdalla, minkä seurauksena se väisti sitä kasaa myöhemmin. Hitto täytyy kaivaa eri ääni kelloon sen kanssa.

Tänään Bowwen kanssa avolaitumella poispäinajoa josta sisäflankilla stoppeja. Avustin koissua lähtemään pullealle kaarelle. Marika vinkkasi, että olisi hyvä saada se pysähtymään myös kello 3:en ja 9:ään. Yhden kerran onnistuin ;-). Tokan kiekan otin harkka-aitauksessa samaa, ei hyvä. Bowwe taitaa olla avarien tilojen koira, kun aitauksessa syö enemmän mielelään sitä sontaa.

BC paimennuspäivä

Lauantaina vietettiin BC-paimennuspäivää Woollandiassa. Aamu oli sumuinen, mutta pian aurinko tuli esiin ja oli oikein lämmin ja ihana sää.
Koiria oli mukana neljästä eri yhdistelmästä plus Sonjan Batsku ja Kurttu grotsku, lisäksi juoksupeppu Hurunen pääsi kerran lampaille.

Valtavan reippaita koiria, joilla kaikilla oli vaistot tallella.  Pikku pennujen katseleminen on aina erityisen sykähdyttävää.

Kiitos kaikille mukavasta seurasta ja tietenkin kouluttajallemme Tuijalle hienosta päivästä sekä Woollandian herkkukeittiön antimista keittiön väelle!!!


Täältä löytyy otoksia kaikista osallistujista.

BC_Paimennuspäivä_11_5_2013

Bowwe kuulolla

Hurunen 

Hurusen eka näytelmä

Sattuipa sopivasti Hurusen eka näytelmä, tärppipäiville. Alkuodotelmat/oletukset/kauhukuvat olivat siis hieman epävakaat.

Kyseessä oli PK-tapahtuman yhteydessä pidettävä näyttely, joka oli samalla beauceronien päänäyttely. Tuomariksi olimme saaneet erikoistuomari Alain Thevenonin Ranskasta. Narttuja oli luettelon mukaan ilmoitettu 30.

Tulimme paikalle hyvissä ajoin uroskehiä seuraamaan. Aika kului rattoisasti hyvässä seurassa, Hurukin oli mielissään, kun tapasi ennestään tutut Eijan ja Ranen. Vaikka seura olikin rattoisaan, niin kyllä minua jännitti, etenkin kun kyseessä oli eka näyttely ja maalaistollo koira plus köpö esittäjä ;-).

Samassa luokassa esiintyi Annen ja Timon Hit plus Elisa ja Hertta. Siinä me köpöttelimme koirinemme peräkanaa,  Elisan meno Hertan kanssa oli kyllä kerrassaan eleganttia. Lopputulemana Hit JUN ERI1 SA ja Huru JUN ERI2 plus SA ja Elisa Hertan kanssa JUN ERI4.  Itse oli ajatellut, että meitin ei tartte pyörähtää kuin sen kerran kehässä, mutta toisin kävi, paras narttu kehää oli jäätävä odottelemaan.

Paras narttu kehän alkaessa minun piti herätellä Huru, neiti rentoutui väliajan milloin kenenkin jaloissa ja täydessä unessa.

Aikas suuri konklaavi narttuja olikin (muoks. vain 7 narttua 27:stä sai SA:n), tämä nyt piti olla ihan pika-pika-juttu, junnut ekalla kierroksella ulos. Olisi sopinut hyvin paskakunnossa olleelle esittäjälle. Tähdet olivat tänään sellaisessa asennossa, että Hurunen ravasi itsensä PN3 ja Annen ja Timon Hit PN2.
Onnesta olkoon Anne ja Timo!

Hit du Jardin d’Elisee ja Huru de la Bergerie d’Elan odottelemassa paras narttu kehää.
Kuva. Anne Jalonen

Ohessa arvostelu, kukin saa tulkita koukerot kuten haluaa, tuota karvan laatua koskevaa kommenttia en oikein ymmärtänyt. Taisi olla uimisen jäljiltä liian pehko ja raidallinen tjmsp:

Hurusesta tuli aikuinen

Katselin jo eilen, että Hurusen hormoonit hyrisee, kun se astui Bowwea edestä ja takaa. Tänään hokasin ensimmäisen näkyvän juoksutipan- Jopas aloittikin sopivaan aikaan juoksunsa, taitaa osua tärpit parhaiksi erkkarin aikaan... mun tuurilla.

No hyvä asia on se, että neiti tuskin tuosta enää kasvaa. Nyt se on jo Bowwea himppasen korkeampi eli päätyi lopulta oikein sopivan kokoiseksi.

Paimennuspäivä

Paimennuspäivä Woollandiassa. Aamulla oli kylmä, mutta eipä vaivannut hetken päästä, kun kirmasin pellolla koirineni. Huomattavasti haastellisemmat villakerät kuin maanantaina. Karitsat olivat keskiviikkona vieroitettu ja uuhet olivat hieman huolissaan jälkikasvustaan. Oletettavasti sen vuoksi käyttivät heti tilaisuutta hyväkseen huomatessaan koiran puutteet ja levisivät pitkin peltoa. Siirryimme lopulta laitumen kaukaisimpaan nurkkaan, jotta saisimme edes jotain onnistumaan.

Tuijan  terävät silmät huomasivat monta hyvää asiaa, joitä hyväksikäyttämällä voin auttaa koiraani, ts. tässä täytyy kehittää omaa pelisilmää. Hieno ja haasteellinen päivä.

Harjoitteemme oli siis hakukaaria tolppakoiran kanssa: Johannan Pixie ja Mallan Arvon kanssa väännettiin. Toisella kierroksella Bowwe oli jo väsynyt ja totteli paremmin.
Lounaaan jälkeen Huru hömpötteli yhden kierroksen treeniaitauksessa. Se on kyllä hyvin erilainen verrattuna Bowween. No, ajan kanssa ja maltilla edetään.
Menimme Bowwen kanssa hakukaaria harjoittelevien "avuksi" pönöttämään. Neiti joutui olemaan paikallaan ja seuraamaan muiden treeniä. Keräsi sen verran intoa, että tärisi välillä innostuksesta. Lopulta olimme Johannan ja Lexyn tolppana ja ihan loppuviimeksi Bowekin pääsi tekemään yhden hakukaaren.

Hakukaaria tolppakoiran kera

Parina maanantaina olemme ottaneet Bowwen kanssa hakukaaria siten, että Minnan Remppa on ollut tolppakoirana. Viikko sitten oltiin vielä maneesissa ja harjoite meni enemmän kuin hyvin. Siitä innostuneena menimme tänään ulos laitumelle.

Lambit olivat mukavan yhteistyökykyisiä eikä niillä ollut vetoa avolaitumelta pois. Koirat toimivat hyvinkin johdonmukaisesti, vaikka ohjaajasta välillä tuntui toisin. Onneksi Tuija oli koutsaamassa ja näki tilanteet ja niiden syyt ulkoapäin. Kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen ja jos uskallan sanoa sen ääneen, niin luotan jo koiraani ja sen varmasti Bowwekin aistii.

Huru hömpötteli sisällä ja sen käsitys lambien lähestymiseen on suoraan päin. Täytyy jatkossa itse olla lähempänä laumaa, jottei se pääse pamauttamaan omalla tyylillään. Muutama oikea-aikainen pysähdyskin saatiin aikaan kuljetuksen yhteydessä.

"Pikku"-neidin täytyy aika ajoin käydä moikkaamassa katsomossa olevat ja tulevat, sen verran pienellä liekillä se vielä tuon paimennuksen suhteen käy.

Kaiken tämän lisäksi Minna lupautui meitin kanssa näyttelytreeniin Rempan kanssa. Voi hyvää päivää mikä venkula tuo Hurunen on. Kaksi vaihtoaehtoa etenemisessä, joko se juoksee mun takana tai loikkii ja pomppii mun edessä. Huh huh. Tänään oli 5 kerta taluttimessa, joten ei kai tartte ko katsoa peiliin.

Näpertelynurkan uutisia

Hallelujah, no en ole tullut uskoon, vaikka ristin teinkin.
Kuvissa sama risti erilaisten helmeilyjen kanssa.

Bowwe, Ville Ritolan jalanjäljillä

Flying Finn aamulenkillä.

Aamulla koiria aamupissalta sisään päästäessäni ihmettelin, että kenekäs koira se tuolla metsässä haukkuu. Hohhoti hoija, Bowwe.
Tonttiani kiertävä aita on 2 metriä korkea eikä siitä Bowwekaan yli liitele, sen sijaan portit ovat osoittautuneet aivan "oikea oppisesti" kulkuväyliksi. Ajoporttiin laitoin jo viime vuonna korotukset estääkseni omatoimimatkailun. Sen lisäksi löytyy myös yksi epävirallinen matala portti ihan talon nurkalta, joka on houkuttelevan matala näillä lumen määrillä.

Tähän saaka Bowwe eikä kukaan muukaan ole aiemmin tuosta portista yli mennyt. Kerta se on ensimmäinenkin, ja tottahan tuo on, se portti on vain pieni hidaste. Houkutus on varmaan ollut suuri, sillä kettu repolainen liikkuu ihan lähimetsissä. Kyseinen kultakutri vaeltelee ihan näköetäisyydellä kiihdyttäen lemmikkejäni. Eipä ihme, että Bowwen löysi itsestään myös primitiivisen puolensa ja viritteli rinta rottingilla villieläimelle jos jonkin moisia mölinöitä .

Näpertäjän uutisia

Tänään takatalven yllätettyä oli aikaa ährätä sisälläkin. Väköstelin parit korvakorut ja yhden yksinäisen pudonneen tilalle. Toisista korviksista en kuvaa julkaisekaan, sillä ne menevät lahjaksi.

Sillä välin kuin minä ähräsin sisällä... Mitenkäs se niin osuvasti jossain koiranruokamainoksessa sanottiinkaan: "Koirat järjestävät yllätyksiä osoittaakseen rakkauttaan."
Pakko kai se on uskoa,  Huru rakastaa minua sitten oikein paljon, sen verran puuhakkaasti se oli päivällä (taas) levitellyt tavaroita pitkin pihaa.

Persialaisen muunnos

Jännä päivä pikku Mirjamille!

Tänään oli se päivä, jolloin oli jo sen verran valoisaa, että ehdimme paimeneen ulos aurinkoon.
Tämä oli Hurun ensimmäinen paimennus avolaitumella. Hieman aiheutti ohjaajallekin sydämentykytystä ja ylimääräistä jännitystä plus keskittymistä.

Ensin menimme taluttimessa poispäinajoa, mutta kun tuo maalainen ei osaa kulkea taluttimessa, se aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyä. Lampailla oli luonnollisesti veto lampolaan, haastellista, mutta onneksi Taimi the rautaportti oli vastassa pysäyttämässä karkulaiset. Marika tuli avuksi pitämään Hurua paikallaan, jotta ehdin lampaille ja kuljetukseen. Tuon manööverin jälkeeen saimme aikaiseksi muutaman kuljetuspätkän. Huru pysähtyy odottamaan hyvin, mutta valitettavasti ei vielä oikein ymmärrä kepillä ohjausta ja se päräyttää poikkeuksesta vasemman kaaren kautta pysäyttämään laumaa.

Aloitus oli toisella kerralla yhtä hankalaa, Huru jaksoi istua sekunnin paikallaan ja karkasi lampaille aihauttaen hajaannusta. Positiivista tuossa pennussa on se, että se pysähtyy hetkeksi ja antaa näin laumasta erkaantuneelle lampaalle tilaa palata muiden luokse.

Johanna ehti napata pari kuvaa toisesta kierroksestamme. Loput kuvat ovat väliaikapainia Pixien kanssa.

Kaikkien kuvien Copyright Johanna Korpijaakko

Asiallinen tahti

Stoppi

Halaus Pixielle

AAapuvaaaa!

Imperiumin vastaisku ja väistöloikka

Hammastarkki, Hurun kirsu ON Pixien suussa!

Pentu "pääsi" Kimmon syliin