Miltei jokainen osaa osoitella koirien/ohjaajien virheet paimennuksessa, mutta harva osaa kaivella sen juurisyyn, miksi virheitä tapahtuu.
Koiran ollessa jo perimältään vilkas eikä hermorakenteestakaan ihan täysiä pisteitä voi antaa, lisäksi tähän yhdistettynä erinäisiä ehkä vähän liian vaativia paimennuskoulutuksia, tulos on Sutu nyt. Voi olla että uudelleen ohjelmointi ei tuota haluttua tulosta, mutta ainakin aion sitä yrttää.
Sutun haasteena on ollut mielestäni koko ajan sen hoslo mielentila, josta juontuu aika moni vireheellinen asia sen toiminnassa. Hermoja ei kouluttamalla lisää saa, mutta niiden hallintaan saattaa löytyä keinoja, jos epäkesko ohjaaja lisäksi onnistuisi itsensä ohjelmonnissa.
Osallistuttiin Sutun kanssa Kurton Kristiinan vetämään 2 päiväiseen paimennuskoulutukseen Mäntyharjulla, jonka aikana pyrimme pääsemään koiran pään sisään ja viemään paineen oikealla tavalla läpi. Aiemmin Sutu ei luopunut lampaista vaan juoksi painetta kauemmas flänkillä, sohotti ja kiihdytti samalla itseään. Nyt koira liinassa ja koko touhu pyöröaitauksessa. Hyvistä ohjeista huolimatta en itse oikein onnistunut aluksi tehtävässä, lopulta Kristiina näytti miten pienillä liikkeillä koiraa saa ohjattua.
Toisen päivän viimeisellä treenikerralla koiran olemuksessa tapahtui muutos ja se pystyi hetkittäin keskittymään sohlottamatta. Heikkoa valoa tunnelin päässä. Vaikeampi rasti on taas omien tapojen muuttaminen, ne heiluvat kädet...Huoh.
Itse päätin, etten treenaa mitään muuta ennen kuin tämä asia on neuvoteltu Sutun kanssa loppuun, treeneihin tarvitaan pyörö, hyvin liikkuvat lampaat ja rauhallinen ympäristö.
