perjantai 31. tammikuuta 2014

Hurusen polskuttelut

Hurun polskutteluja on nyt tämän erän kaksi viimeistä kertaa takana.
Jo viime perjantain jumpan aikana oli huomattavaa edistystä kuntoutumisessa havaittavissa. Siitä rohkaistuneena uskalsin päästää Hurun lenkillä yksikseen alkuviikosta irti. Riemu oli pilvissä koiran kaasutellessa pellolla itään ja länteen. Seurasin sen olotilaa illalla ja seuraavana päivänä eikä Hurusen loikat olleet yhtään lyhentyneet ensimmäisen vapaan ulkoilun jälkeen. Vapaat lenkit ovat nyt jatkuneen viikon verran ja parina päivänä se on saanut kaasutella jo personal raineri Bowwenkin kanssa.

Sen verran koiran energiatasot ovat tasaantuneet, että onnistuimme livahtamaan EHYT:illekin niin hiljaa, ettei Tuija huomannut meitä vasta kuin hydrohuoneen ovella. Tosin tämän päiväistä polskuttelua ennen Huru oli lenkkeillyt jo päivällä ja ehkä sen vuoksi ovien karmit pysyivät säsääntulossa paikoillaan .

Treenit olivat ylämäkeä ja palauttelua, hengästyttävän rankka treeni. Elikko oli niin seesteisessä tilassa, että Tuija sai koplattua hieman takajalkojen lihaksiakin.
Kaiken kaikkiaan mahtavaa, kun olemme tässä vaiheessa kuntoutusta ja paranemista, että koiran uskaltaa laskea irti lenkillä. Liikunnalla on niin suuri vaikutus myös koiran psyykeeseen (ja minun), elo kotona muutenkin on seesteisempää. ILOINEN!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pakkasen paimenii

Pakkkasta emme saaneet ajettua pois (eikä ole niin väliksikään), mutta lampaita kyllä. Todella kaunis timanginen ilma: lumikiteet loistelivat pellolla timanttien lailla. Ja sitten me kaksi katinkulta kimpaletta lampaiden kanssa.

Lampaidrn ulosotto sujui suht sutjakkaasti, Bowwe karkasi/hyppäsi aitaukseen pitkästä aikaa, entinen innostus (=omatoimisuus) alkaa olla takaisin. Lampaat olivat ihanan liukasliikkeisiä, mutteivät mitään pääkköjä sentään, silti Bowwen loikka aitaukseen sai ne kirmaamaan takaisin lampolaan. Se onkin Bowwen lempipaikka monessa suhteessa: pimeä ja lampaat saa yleensä ährätä seinästä irti lisäksi kaiken lomassa ennättää aina napsia pipanoita suun täydeltä.
Ulkoaitauksesta matka jatkui sänkipellolle, missä kiemurtelimme perustreenit. Hakukaaren loppuun onnistuin antamaan sopivasti lisäsuuntakäskyt, jotta koira ottaisi enemmän etäisyyttä eikä ainakaan leikkaisi hakulinjaa. Koutsimme seurasi treeniämme kauempaa ja toisesta kulmasta ja kyllä lisäkäsky auttoi koiraa haluttuun suunnan korjaamisen, kommentoi Tuija. Ei huono. Treenin lopuksi palautin lambit takaisin aitaukseen. Bowwen uusi/entinen minä meinasi tehdä hommat omalla tyylillään. Palautin sen pari kertaa paikalla makuuseen, johon sen jätin.

Eihän Bowwe pahuuttaan omia etukäteistoimintojaan tee, vaan se haluaa mielyttää enemmän ja olla vielä askeleen edellä käskyjäkin.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kuntoutus jatkuu

Kotijumpan lisäksi käymme viikottain vesiterapiassa/vesijuoksumatolla vielä muutaman kerran. Kuntouttaminen on pitkäjännitteistä hommaa, ei siis minulle ihan helppoa.

Hurulla on paha tapa vyöryä ja ryntäillä tervehtimään ihmiset, siksi päätimme edellisen kerran jälkeen, että sillekin on pakko tehdä jotain. Tuija lupautui uhriksi ja saavuimme sisälle hyvin hitaasti ja harkitusti: rynnimällä ei pääse mihinkään jne.

Ja sitten polskimaan. Nyt kun Huru ei tarvitse enää tukea/varomista kiipeämiseen, niin se lopsuttelee altaaseen itse. Onneksi sinne ei sentään sukelleta karmit kaulassa. Veden ylärajaa laskettiin hiukan edellisiin kertoihin nähden ja matto nostettiin ylämäkitreenin asentoon. Paria puhallustaukoa ja jäähdyttelyä lukuun ottamatta Huru kiipesi noin 20 minuuttia. Askellaji pysyi puhtaasti käyntinä, vaikka lopussa vettä pois laskettaessa ja veden tuen vähetessä horjumisen seuraamuksena Huru taisi pari petsiaskeltakin ottaa.

Kotona koiria odotti iltaruoka, jonka jälkeen Huru köllähti ynisten tyytyväisenä nukkumaan. Tyytyväisiä koiria on mukava katsella!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Mahtavaa, vieläkin voi paimentaa ulkona

Olemme Bowwen kanssa tauolla maanantain-iltatreeneistä, mutta onneksemme viikonloppuisin on myös koulutuksia. Viime viikonloppuna oli sekaryhmä ja tänään olin partisporukan mukana. Kiitos Johanna!

Maneesissa treenaamisesta ei tässä vaiheessa ole Bowwelle omasta mielestäni hyötyä, siksi tämä leuto ja lumeton talvi on onneksi antanut mahdollisuuden treenata ulkona viikonloppuisin päivän valossa. Huru on vielä saikulla ja askartelee autossa odotellessaan kaikkea kivaa (lue nythtää häkkiinsä Bowwen! lampaantaljaa, vaikka omakin olisi pyrstön alla revittävänä).

Olemme Bo:n kanssa keskittyneet vieläkin perusasioihin. Huoh, onhan tuo koira jo 5 vee ja silti niitä tahkotaan. Bowwe ei ole oikeastaan paha saatika kuriton, vaan järkyttävän tarkka lukemaan kaikki minun eleet ja liikkeet. Ristiriitaa syntyy siitä, kun minä käsken sanallisesti toista ja tiedostamatta annan eleilläni toisen käskyn. Eleet menevät aina suusanallisen käskyn ohitse. Tästä nyt voi nopeasti päätellä, että Bowwe ei ole silmillään kiinni lampaissa, jos niin olisi, eihän sillä olisi muuta tapaa ottaa käskyjä vastaan kuin kuunnellen. Tässä kohtaa se suurin ero vahvoihin silmäkoiriin tulee. Tämäkin seikka täytyy aina ottaa koulituksessa huomioon. Sinällään ohjaajalle hankalaa, kun aina ei niitä omia eleitään edes tiedosta.

Mukavia treenejä itseni ja koiran kannalta, sillä syketaso on pysynyt jokseenkin normina eikä kirosanoja ole tarvinnut valtavasti viljellä. Koiralle on koetettu myös rakentaa vaihtelevia tapauksia, jottei vallan leipäänny ja ala olettaa asioita vaan on mieluummin kuulolla.

Kiitos treeniukaverit ja koutsi Tuija!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Hurunen polskimassa

Tsiisös!
Nyt Hurun kuntoutus/lääkkeet/aika on siinä vaiheessa, että Hurulle epätavallinen, TTA-leikkauksen jälkeinen, peitsaus on melkein historiaa. Leuka loksahti rinnuksille, kun Huru aloitti treenit ja askellaji oli puhdas ilman peitsiä, lisäksi koira pyrki korjaamnaa rytmin rikkoonnuttua omatoimisesti askeleensa pois petsaamisesta.

Tässä kohtaa helposti alkaa tehdä johtopäätöksiä muutokseen johtaneista seikoista. Todennäköisintä Hurun osalta on kaiketi yhteisvaikutus. Nautittu Neurotin lääkitys, päivittäisten lenkkien pidennys, kotijumpan merkitys lihaksien voimaan ja vesijumppa kirsikkana kakun päällä.

Vielä täytyy kuitenkin malttaa rakentaa lihaksiin lisää voimaa. Huru kyllä esittelee tiliusuuden tullen kaikki kevätjuhlaliikkeet ja enemmänkin. Koira on muutenkin juuri siinä iässä, kun usein perheelle yht'äikkiä puhkeaa allergia. Minullekin sen puhkeaminen on ihan hilkulla. Huru on kyllä vertaansa vailla, monessa mielessä malliesimerkki: negatiivinen huomio yhtä merkityksellinen kuin  positiivinen, vastustus lisää viettiä jne.... Kaiken muun lisäksi, sillä on valtavan huono muisti! Voiko koirilla olla varhaisdementiaa???

torstai 9. tammikuuta 2014

Bowwe 5 vuotta!

Huh huh, kyllä aika rientää! Viisi vauhdikasta vuotta takana.
Pus pus!