Kotijumpan lisäksi käymme viikottain vesiterapiassa/vesijuoksumatolla vielä muutaman kerran. Kuntouttaminen on pitkäjännitteistä hommaa, ei siis minulle ihan helppoa.
Hurulla on paha tapa vyöryä ja ryntäillä tervehtimään ihmiset, siksi päätimme edellisen kerran jälkeen, että sillekin on pakko tehdä jotain. Tuija lupautui uhriksi ja saavuimme sisälle hyvin hitaasti ja harkitusti: rynnimällä ei pääse mihinkään jne.
Ja sitten polskimaan. Nyt kun Huru ei tarvitse enää tukea/varomista kiipeämiseen, niin se lopsuttelee altaaseen itse. Onneksi sinne ei sentään sukelleta karmit kaulassa. Veden ylärajaa laskettiin hiukan edellisiin kertoihin nähden ja matto nostettiin ylämäkitreenin asentoon. Paria puhallustaukoa ja jäähdyttelyä lukuun ottamatta Huru kiipesi noin 20 minuuttia. Askellaji pysyi puhtaasti käyntinä, vaikka lopussa vettä pois laskettaessa ja veden tuen vähetessä horjumisen seuraamuksena Huru taisi pari petsiaskeltakin ottaa.
Kotona koiria odotti iltaruoka, jonka jälkeen Huru köllähti ynisten tyytyväisenä nukkumaan. Tyytyväisiä koiria on mukava katsella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti