Pakkkasta emme saaneet ajettua pois (eikä ole niin väliksikään), mutta lampaita kyllä. Todella kaunis timanginen ilma: lumikiteet loistelivat pellolla timanttien lailla. Ja sitten me kaksi katinkulta kimpaletta lampaiden kanssa.
Lampaidrn ulosotto sujui suht sutjakkaasti, Bowwe karkasi/hyppäsi aitaukseen pitkästä aikaa, entinen innostus (=omatoimisuus) alkaa olla takaisin. Lampaat olivat ihanan liukasliikkeisiä, mutteivät mitään pääkköjä sentään, silti Bowwen loikka aitaukseen sai ne kirmaamaan takaisin lampolaan. Se onkin Bowwen lempipaikka monessa suhteessa: pimeä ja lampaat saa yleensä ährätä seinästä irti lisäksi kaiken lomassa ennättää aina napsia pipanoita suun täydeltä.
Ulkoaitauksesta matka jatkui sänkipellolle, missä kiemurtelimme perustreenit. Hakukaaren loppuun onnistuin antamaan sopivasti lisäsuuntakäskyt, jotta koira ottaisi enemmän etäisyyttä eikä ainakaan leikkaisi hakulinjaa. Koutsimme seurasi treeniämme kauempaa ja toisesta kulmasta ja kyllä lisäkäsky auttoi koiraa haluttuun suunnan korjaamisen, kommentoi Tuija. Ei huono. Treenin lopuksi palautin lambit takaisin aitaukseen. Bowwen uusi/entinen minä meinasi tehdä hommat omalla tyylillään. Palautin sen pari kertaa paikalla makuuseen, johon sen jätin.
Eihän Bowwe pahuuttaan omia etukäteistoimintojaan tee, vaan se haluaa mielyttää enemmän ja olla vielä askeleen edellä käskyjäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti