Olemme Bowwen kanssa tauolla maanantain-iltatreeneistä, mutta onneksemme viikonloppuisin on myös koulutuksia. Viime viikonloppuna oli sekaryhmä ja tänään olin partisporukan mukana. Kiitos Johanna!
Maneesissa treenaamisesta ei tässä vaiheessa ole Bowwelle omasta mielestäni hyötyä, siksi tämä leuto ja lumeton talvi on onneksi antanut mahdollisuuden treenata ulkona viikonloppuisin päivän valossa. Huru on vielä saikulla ja askartelee autossa odotellessaan kaikkea kivaa (lue nythtää häkkiinsä Bowwen! lampaantaljaa, vaikka omakin olisi pyrstön alla revittävänä).
Olemme Bo:n kanssa keskittyneet vieläkin perusasioihin. Huoh, onhan tuo koira jo 5 vee ja silti niitä tahkotaan. Bowwe ei ole oikeastaan paha saatika kuriton, vaan järkyttävän tarkka lukemaan kaikki minun eleet ja liikkeet. Ristiriitaa syntyy siitä, kun minä käsken sanallisesti toista ja tiedostamatta annan eleilläni toisen käskyn. Eleet menevät aina suusanallisen käskyn ohitse. Tästä nyt voi nopeasti päätellä, että Bowwe ei ole silmillään kiinni lampaissa, jos niin olisi, eihän sillä olisi muuta tapaa ottaa käskyjä vastaan kuin kuunnellen. Tässä kohtaa se suurin ero vahvoihin silmäkoiriin tulee. Tämäkin seikka täytyy aina ottaa koulituksessa huomioon. Sinällään ohjaajalle hankalaa, kun aina ei niitä omia eleitään edes tiedosta.
Mukavia treenejä itseni ja koiran kannalta, sillä syketaso on pysynyt jokseenkin normina eikä kirosanoja ole tarvinnut valtavasti viljellä. Koiralle on koetettu myös rakentaa vaihtelevia tapauksia, jottei vallan leipäänny ja ala olettaa asioita vaan on mieluummin kuulolla.
Kiitos treeniukaverit ja koutsi Tuija!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti