Hurun polskutteluja on nyt tämän erän kaksi viimeistä kertaa takana.
Jo viime perjantain jumpan aikana oli huomattavaa edistystä kuntoutumisessa havaittavissa. Siitä rohkaistuneena uskalsin päästää Hurun lenkillä yksikseen alkuviikosta irti. Riemu oli pilvissä koiran kaasutellessa pellolla itään ja länteen. Seurasin sen olotilaa illalla ja seuraavana päivänä eikä Hurusen loikat olleet yhtään lyhentyneet ensimmäisen vapaan ulkoilun jälkeen. Vapaat lenkit ovat nyt jatkuneen viikon verran ja parina päivänä se on saanut kaasutella jo personal raineri Bowwenkin kanssa.
Sen verran koiran energiatasot ovat tasaantuneet, että onnistuimme livahtamaan EHYT:illekin niin hiljaa, ettei Tuija huomannut meitä vasta kuin hydrohuoneen ovella. Tosin tämän päiväistä polskuttelua ennen Huru oli lenkkeillyt jo päivällä ja ehkä sen vuoksi ovien karmit pysyivät säsääntulossa paikoillaan .
Treenit olivat ylämäkeä ja palauttelua, hengästyttävän rankka treeni. Elikko oli niin seesteisessä tilassa, että Tuija sai koplattua hieman takajalkojen lihaksiakin.
Kaiken kaikkiaan mahtavaa, kun olemme tässä vaiheessa kuntoutusta ja paranemista, että koiran uskaltaa laskea irti lenkillä. Liikunnalla on niin suuri vaikutus myös koiran psyykeeseen (ja minun), elo kotona muutenkin on seesteisempää. ILOINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti