perjantai 21. lokakuuta 2022

Sutun menolippu 3-luokkaan

Muutamassa kokeessa kesän ja syksyn aikana olemme Sutun kanssa pyörähtäneet vaihtelevalla menestyksellä. Yhä edelleen koiran suurin into on hallita lammaslaumaa pään puolelta. Hieno taipumus onkin, kunhan tulevaisuudessa luottaisi minunkin hoitavan hommani lauman pääpuolella. Treeniähän se vaan kaipaa, so simple.

Viimeisin koeviikonloppu olikin tämän kauden mielenkiintoisin, ei yksin siksi, että olin sitä järkkäämässä, vaan myös siksi, että ne olivat ensimmäiset TS-kokeet Kivistön tilalla Forssan Matkussa.
Tilan lampaat ovat hyvin koirattuja eli kulkevat sinne minne koira ne ohjaa, mutta eivät ole erityisen ihmisvetoisia ja ihminenkin on niille paine. Olin jotenkin yllättynyt, ettei ainoatakaan TS-pamennusvaliota ollut kisaamassa uudessa paikassa. Toisaalta nykyään on lukuisia treeni- ja koepaikkoja ja päällekkäisiä toisissa kennelpiireissä järjestettäviä kokeitakin, on tietenkin helpompi kisata siellä missä myös treenaa, ymmärrettävästi.

Toinen koeviikonlopun tuomareista ennätti käydä oman koiransa kanssa kokeilemassa vedot ja lampaat, osasi sen vuoksi mielestäni mitoittaa ratansa vaikeuden sen mukaan. Vedot olivat haastavat jo itsessään ja ohjaajalle sellaista aivoakrobatiaa, että hiki pursusi pelkästä ajattelemisesta. Voimistelimme Sutun kanssa nippa nappa ERI:n eli 90/100p, mielestäni hienosti venyttiin.

Sunnuntainen tuomari ei ehkä välittänyt vedoista, esim.  2-luokan rata kulki kaksi kertaa varikon ohi, johon lamapailla suuri veto. Meillä loppui aika, sillä jouduin neuvottelemaan Sutun kanssa alkuradalla sen stoppihaluista aika pitkään. No, lampaat eivät karanneet, mutta emme ennättäneet saada rataa tehtyä ja haalittiin ennen ajan loppumista 41/100p kasaan.

Ennen koetta olin käynyt tilalla treenamassa muutaman kerran ja haastavinta oli omien aivojen ohjelmointi uuteen tilanteeseen. Sutulla on enemmän näkemystä ja taitoa kuin ohjaajalla, kiva ja luotettava työpari, joskin vaativa koulutettava.


 



maanantai 16. toukokuuta 2022

Sutun paimennuksista

Sutukin on urakkatyöläinen sielultaan ja sopeuttaminen tavalliseen työn rytmiin on vaatinut hieman hioutumista meiltä molemmilta. Onneksi se rodunomaisesti tajuaa helposti halutun tavan, kunhan ohjaaja ennättää merkata juuri sen oikean tavan. Se, jos mikä on haasteellista täti-ihmiselle.
Treenikertoja on ollut 1-2- kertaa viikossa ja kyllä sitä kehitystä tapahtuu näinkin, tosin hitaammin kuin päivittäin treenaisi, selvä se. Keväään kuluessa olemme saaneet kumpaisenkin paimennusvisiot vähän paremmin sopimaan yhteen ja luottoa alkaa kertyä.
Parastahan tässä kuitenkin on se, että Sutu on mitä mainioin lauman/perheen jäsen, arki se on mikä eniten merkitsee.

torstai 20. tammikuuta 2022

Pirren viimeinen matka 22.12.2021

Pirren kohtaukset eivät pysyneet poissa, vaikka lääkitystä lisättiin. Lopulta sillä oli Barbivet 2,5 tbl, Libromide  ja ihan viimeisenä toivona jatkuvasti annettuna kohtauslääke Keppra aamuin illoin.

Koko sen sairastumisen jälkeisen ajan meidän koiraperhe ei ollut levännyt kokonaista yötä, joko lääkkeiden sivuvaikutuksista tai kohtauksista johtuvista syistä. 

Miten musertavaa oli nähdä Pirren tila ja lopulta tehdä se päätös saatella ystävä viimeiselle matkalleen.


Pirre Huru-tädin kanssa


torstai 21. lokakuuta 2021

Sutun viralliset tutkimukset

 Kas kun sattuikin Joenväärän Sakken ryhmäkuvaukset Vetsonilla sopivaan hetkeen. Parhautta, että sovittiin vielä mukaan Lotta Axelssonin kuvattavaksi, ajankohtakin osui nappiin: lauantaina synttärit ja maantaina kuvat.

Luustokuvien tulokset tulivat tosi nopsaan. Silmäpeilaukset tallennetaan k-liitossa manuaalisesti, mutta tulokkaan silmät olivat terveet. ILOINEN.


Sutun viralliset

perjantai 8. lokakuuta 2021

Jotain positiivistakin... Welcome Sutu

Kaiken tämän Pirren sairauden aiheuttaman murheen keskellä voi tapahtua yllättäviä ja ihaniakin asioita. 

Sutu (Kelmi Loitsu) on Kaisa Hilskan kasvatti ja haki parahultaisesti uutta kotia. Onneksi Kaisa siitä ystävällisesti minulle vinkkasi, tietäen tilanteeni Pirren sairauden kanssa.  Pari viikkoa asiaa mietin ihan itsekseni omassa päässäni ja meidän ekojen treffien jälkeen ajattelin, että näin täytyy tapahtua ja Utusta tulee meidän laumassa Sutu.

Onneksi Sutu oli elänyt noutajien keskellä, joten se osasi luovia koiralaumassa saman tien. Muita haasteita ei laumaantumisessa ole ollut kuin Pirren humalapäiset liian innokkaat leikkiyritykset. Huru suhtautuu tulokkaaseen kohteliaan etäältä, se kun on peace peace-heimolainen, lisäksi se tajusi Sutun olevan koira vasta viikon päästä, kun kuuli sen haukkuvat.


Kuva ekoilta treffeiltä Kuralan Kylämäestä.




Siinä hän pönöttää beussien keskellä kuin olisi aina meidän laumaan kuulunut.