maanantai 17. huhtikuuta 2023

Kevätpaimen Sutu

 

Pakko palata eiliseen Paattisten tunnelmaan, joka oli osin melkeimpä maaginen.

Sutun kanssa treenattiin pidemmän matkan hakuja. Vasen on hyvin tukka, enemmän kai sen jarrupuoli, oikea sen sijaan oli kaunis ja jatkui lauman taakse asti. Pässipojat eivät liiemmin ryntäilleet ja nosto oikealta kaarelta asiallinen. Herrat kulkivat sen verran hitaammin, että Sutu sai luvan kanssa nyt työstää ja silti sain kulkea ilman pässien turvat hanurissa kiinni. Jään välillä pulisemaan koiralle etäisyydestä enkä itse pidä huolta omasta etäisyydestäni eläimiin, pitäisi muistaa samalla kulkea eikä pysähtyä jäkättämään.

Toinen treeni tehtiin hiehoilla. Lauman haltuunotto ja lähtö vedosta poispäin meni oikein rauhassa. Käännyttyämme vetoa kohden lauman vanhin hieho unohti minun minimalistisen auktoriteettini ja ajatteli kiihdytellä ohi.
Itse olen kyllä superköpö noiden isompienkin eläinten kanssa, mutta onneksi koira ei. Se hoiti homman ja pysäytti ja piti elikot (5 kpl), Sutun silmät sädehtivät ja korvat loimusivat.
Lopulta oli tosi haasteellista saada sitä eläimiltä pois. Koira oli kuitenkin saanut paimentaa tarpeekseen, koska meni omaehtoisesti aidan viereen lepäämään.

Treenien lopuksi  hiehot hengailivat siinä vieressä, lopulta ne päättivät lähteä portteja kohden, siinä vaiheessa Sutu lähti pitämään porukkaa kasassa kahden muun koiran kanssa, joiden kanssa se ei ole tehnyt aiemmin yhteistyötä. Kukin koira tiesi mitä tehdä, ilman käskyjä. Toinen ohjaaja otti lauman kuljetukseen, jonka jälkeen Sutu epäröi hieman, lupaa pyytäen katsoi minua ja lähti lopulta  pitämään eläimiä toiselle ohjaajalle, hienosti tehden oman osansa. Oli kyllä hieno naky.

torstai 6. huhtikuuta 2023

Lomalla Kemijärvellä ja paimenessa Posiolla

Talvilomani yhteyteen yhdistetty paimennussessio Harjulan tilalle Posiolla osoittautui onnistuneeksi.

Teimme liinassa maltillista ajoa, jottei koira aina ajautuisi liian lähelle  laumaa ja eteen pysäyttämään. Toisella kierroksella Sutu esittikin väläyksiä omasta oivalluksesta. Iloinen. Kesäkuussa olisi tarkoitus osallistua parin päivän leirille samassa paikassa.

Ja kermana kakun päällä tapasin Titta Kuuselan samalla reissulla. Hän on käynyt Harjulan tilalla aiemminkin koirineen.

Kuvat Kemijoen jäältä ja rannasta.



 

perjantai 21. lokakuuta 2022

Sutun menolippu 3-luokkaan

Muutamassa kokeessa kesän ja syksyn aikana olemme Sutun kanssa pyörähtäneet vaihtelevalla menestyksellä. Yhä edelleen koiran suurin into on hallita lammaslaumaa pään puolelta. Hieno taipumus onkin, kunhan tulevaisuudessa luottaisi minunkin hoitavan hommani lauman pääpuolella. Treeniähän se vaan kaipaa, so simple.

Viimeisin koeviikonloppu olikin tämän kauden mielenkiintoisin, ei yksin siksi, että olin sitä järkkäämässä, vaan myös siksi, että ne olivat ensimmäiset TS-kokeet Kivistön tilalla Forssan Matkussa.
Tilan lampaat ovat hyvin koirattuja eli kulkevat sinne minne koira ne ohjaa, mutta eivät ole erityisen ihmisvetoisia ja ihminenkin on niille paine. Olin jotenkin yllättynyt, ettei ainoatakaan TS-pamennusvaliota ollut kisaamassa uudessa paikassa. Toisaalta nykyään on lukuisia treeni- ja koepaikkoja ja päällekkäisiä toisissa kennelpiireissä järjestettäviä kokeitakin, on tietenkin helpompi kisata siellä missä myös treenaa, ymmärrettävästi.

Toinen koeviikonlopun tuomareista ennätti käydä oman koiransa kanssa kokeilemassa vedot ja lampaat, osasi sen vuoksi mielestäni mitoittaa ratansa vaikeuden sen mukaan. Vedot olivat haastavat jo itsessään ja ohjaajalle sellaista aivoakrobatiaa, että hiki pursusi pelkästä ajattelemisesta. Voimistelimme Sutun kanssa nippa nappa ERI:n eli 90/100p, mielestäni hienosti venyttiin.

Sunnuntainen tuomari ei ehkä välittänyt vedoista, esim.  2-luokan rata kulki kaksi kertaa varikon ohi, johon lamapailla suuri veto. Meillä loppui aika, sillä jouduin neuvottelemaan Sutun kanssa alkuradalla sen stoppihaluista aika pitkään. No, lampaat eivät karanneet, mutta emme ennättäneet saada rataa tehtyä ja haalittiin ennen ajan loppumista 41/100p kasaan.

Ennen koetta olin käynyt tilalla treenamassa muutaman kerran ja haastavinta oli omien aivojen ohjelmointi uuteen tilanteeseen. Sutulla on enemmän näkemystä ja taitoa kuin ohjaajalla, kiva ja luotettava työpari, joskin vaativa koulutettava ainakin minulle.


 



maanantai 16. toukokuuta 2022

Sutun paimennuksista

Sutukin on urakkatyöläinen sielultaan ja sopeuttaminen tavalliseen työn rytmiin on vaatinut hieman hioutumista meiltä molemmilta. Onneksi se rodunomaisesti tajuaa helposti halutun tavan, kunhan ohjaaja ennättää merkata juuri sen oikean tavan. Se, jos mikä on haasteellista täti-ihmiselle.
Treenikertoja on ollut 1-2- kertaa viikossa ja kyllä sitä kehitystä tapahtuu näinkin, tosin hitaammin kuin päivittäin treenaisi, selvä se. Keväään kuluessa olemme saaneet kumpaisenkin paimennusvisiot vähän paremmin sopimaan yhteen ja luottoa alkaa kertyä.
Parastahan tässä kuitenkin on se, että Sutu on mitä mainioin lauman/perheen jäsen, arki se on mikä eniten merkitsee.

torstai 20. tammikuuta 2022

Pirren viimeinen matka 22.12.2021

Pirren kohtaukset eivät pysyneet poissa, vaikka lääkitystä lisättiin. Lopulta sillä oli Barbivet 2,5 tbl, Libromide  ja ihan viimeisenä toivona jatkuvasti annettuna kohtauslääke Keppra aamuin illoin.

Koko sen sairastumisen jälkeisen ajan meidän koiraperhe ei ollut levännyt kokonaista yötä, joko lääkkeiden sivuvaikutuksista tai kohtauksista johtuvista syistä. 

Miten musertavaa oli nähdä Pirren tila ja lopulta tehdä se päätös saatella ystävä viimeiselle matkalleen.


Pirre Huru-tädin kanssa