keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Pönde kaupungissa

Pirre oli tänään mukana töissä ja pääsi taas kaupunkikierroksellekin. Kuljeksimme samoissa maisemissa kuin aikanaan vanhempien jo koiratähdeksi siirtyneiden koirieni kanssa.
Ihmeteltiin ratikoita, busseja ja kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, jotka pennun mielestä ovat maailmassa olemassa vain sitä varten ja se itse heitä varten. Paras valloitusyritys esitettiin istuen, tassulla ilmaa huitoen ja vakaasti tulijaa silmiin tuijottaen. Vastaantulija ei voinut vastustaa, en olisi kyllä minäkään.

Lopuksi päädyimme Ukko-Munkin terassille odottelemaan entisiä työkaveritani. Pennun mielestä taas ihan paras paikka kerätä rapsutuksia.

Tasan 19-vuotta sitten syntyivät myös Rai sekä Annen ja Timon Laurus-veli.

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Piri-Piri nimensä mukainen hottis

Seuraavan koiran nimeksi koetan keksiä, jotain vähemmän menevää, ehkä Ressu tjmsp.
Piri-Piri on ihan tavallinen meneväinen ja ehtiväinen pentu ja vähän päälle, mutta
puree perkules vaan ä-lyt-tö-män kovaa.
Täti-koirat ovat kaiketi jo luopuneet toivosta, että se häviäisi meidän huushollista, joten ovat päättäneet hyväksyä sen. Hurun leikit ovat hieman vauhdikkaita noin pienelle pennulle.
Onneksi on kesä ja ulkona voi jumpata pennun kera.
Ohessa pari kuvaa.
Pirre ja Bowwe, juuri heränneenä papparazzin häiritessä


Pirre ja Huru-täti

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pirre has landed

Piri-Piri des bergers noirs du Jedi eli kotoisammin Pirre, liittyi tai liitettiin meidän laumaamme viime lauantaina. Siitä lähtien elämä on ollut melkoista hurlumheitä. Kaikki, joilla on ollut pieni pentu huushollissaan, tietää millaista uteliaan ja ehtiväisen pennun kanssa elämä on. Vaatteiden pukeminenkin on aluksi työlästä pennun roikkuessa lahkeessa. Miten olinkin unohtanut kaiken tuon?

Kotimatkaan kuului reilun 3 tunnin ajomatka kentälle, yö hotellissa ja lento kotiin reilu 3 tuntia.
Ainoastaan yhdellä kertaa meinasi tulla liikenteessä hiksa, kun ajoin Toulousen lähellä iltapäiväruuhkassa yhdestä rampista liian aikaisin ulos ja harhaan, mutta onneksi oli navigaattori, joka ohjasi takaisin oikealle reitille.
Yksin ajellessa ei ihan hirveästi maisemia ennättänyt katsella, seuraavalla kerralla en ajele kyllä niin paljon motareita pitkin, vaan katselen maisemia pienemmillä teillä.
Matka meni kaikilta osin mainiosti. Bordeauxin lentokentällä oli huomattavan ystävällistä palvelua, verraten isompiin Pariisin deGaullen ja Geneven kentiin, joista olen aiemmin pennen kanssa lentänyt. Finnair/Norra hoiti taas homman lennolla täydellisesti, suositellaan!

Pirre ja kasvattaja, des bergers noirs du Jedi, valikoitui paimennusta silmällä pitäen. Mutta mikäli koirasta ei ole paimeneen, niin sitten tehdään jotain muuta, kotia se ei vaihda sen vuoksi.
Helene & Patrick! Merci beaucoup de ce merveilleux chiot.
Oikein mukavaa, että Pirren veli muuttaa Ruotsiin lähelle Tukholmaa, on ehkä helpompi tavata kuin Ranskaan jääviä ja Kanadalaan lentävää siskoa.

Isommat tytöt olivat Annella hoidossa (suuri kiitos siitä Annelle) ja Hurukin on alkushokin jälkeen sopeutunut pentuun hienosti. Bowwea ei shokeeraa mikään, joten se jatkoi normielämäänsä.
Ja Pirre on niin kuin olisi aina täälä asunut. Pennuthan on rakennettu niin, että ne sopeutuvat kaikkeen, aina sitä tulee kuitenkin ihmetelleeksi, miten nopeasti ne unohtavat entisen.

Pirre äitinsä Intin kanssa, joka taas on Hurun siskopuoli, sama isä.
Ja tässä neiti sitten reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen lentokenttähotellin parkkiksella.


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Bowwe 10 vuotta!

Ou nou! Sama koira, vaikka vuodet vierivät!
10 iloista vuotta tämän mahtavuuden kanssa!

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Toinen päivä 3-luokan koetta Hurun kanssa. Sama tuomari ja sama rata toisin päin eikä lajittelussa ollut vielä merkattuja lampaita eli ts. häkitettiin 6 lammasta. Merkkaaminen tehtiin pienessä pyörössä tällä kertaa, mikä oli meilestäni helpompaa kuin eilen. Pisteitä meille jäi miinusten jälkeen 136 ja PAIM3 ERI. Hurulle pusut, hyvin jaksoi talkoilla vielä oman suorituksen jälkeen.

Olen tässä pohtinut näitä kokeita ja omia suorituksiani: Olen aina koettanut tehdä tehtävät mahdollisimman paljon koiraa käyttäen, vaikka helpottaminenkin olisi ollut luvallista. Ei vaan anna luonto periksi helpottaa tehtäviä, jotka jokaisen ylemmissä luokissa osallituvien pitäisi osata. Millä muulla se ero eri luokkien välille saadaan, ei se ylimääräinen stoppi voi olla ainoa erottava tekijä 2- ja 3-luokan välillä. Eihän.