lauantai 14. joulukuuta 2019

Bowwe lekurissa

Kävin aiemmin viikoilla lääkärissä näyttämässä Bowwen kananmunan kokoista nisäkasvainta ja päädyimme sen poistoon. Perjantaina se sitten leikattiin ja samalla poistettiin 3 pienempää ja 4 nisää kaiken kaikkiaan. Iso möllerö lähetettiin patologille ja sen lausuntoa vähän jänittäen odotellaan.
Potilas oli ekana iltana pöllyssä lääkkeistä, mutta tänään jo oma itsensä, se hassu tykkää kovasti pitää paitaa haavan suojana.
Pitkä ristipistorivi 4 nisän poiston jälkeen.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Sosiaalista häröilyä, aksaesteitä ja vähän tottiksen tynkää

Oikein hyvä tapa viettää itsenäisyyspäivää!
Pirre pääsi tänään tutustumaan aksaesteisiin Salon koirahallille. Samalla treenattiin myös sosiaalista häröilyä, näytelmäjuoksua ja tottistakin.
Ihan parhaat vanhanajan ryhmätreenit. Kiitos seurasta: Carola, Eija, Minna ja Tuija.
Putkeen Pirre meni parhaiten Yxin perässä ja A-esteen ylityksessä Eija riensi esteen toiselle puolelle avuksi.
Ohessa Carolan ottamia kuvia Pirren A-esteen treenistä. Eijalla oli paremman namit ;-)
Toisen ylityksen jälkeen Pirre olisi mennyt estettä uudestaan ja uudestaan.




sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Pirren paimennustreenit

Oi kun oli mukavaa pitkästä aikaa päästä paimeneen ja molempina viikonlopun päivinä vielä.
Lauantaina oltiin eka kerta ulkona liinassa ja toinen parempi treeni sisällä vapaana. Sunnuntaina treenattiin sisähallissa, olikin oikea beussipäivä, sillä kaikki koirat olivat beusseja, osa ekakertalaisia.

Viime kesäinen pohjatyö ei todellakaan ole mennyt hukkaan. Pirre pyrki hienosti lampaiden pääpuolelle kääntämään laumaa, josta oikeinkin iloinen, vaikka koira ei vielä tasapainotakkaan laumaa minulle. Kaiken muun ohessa koira puolivahingossa työnsi lauman jaloistani useamman kerran ts. jatkoi matkaa ohitseni, lisäksi se tuli rauhallisesti väleihin irrottamaan lampaita. Eikä tässä vielä kaikki: Neiti pysähtyi ajoittain järkeviin paikkoihin, että pääsin kehumaan maltista.
 WUHUU!
Täytyy vaan pitää oma mieli aisoissa, sillä onhan se vielä pentu (=alle 8 kk), vaikka onkin jo aikuisen korkuinen. Kotioloissa jatketaan perustottistreeniä muiden koirien kanssa.
Ensi viikonloppuna uudestaan!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Hip hei,

Reilu vuosi sitten edellisen kerran Hurun kanssa kokeessa. Tässä välissä ovat säännöt muuttuneet ja maksimipisteetkin pudonneet 150 -> 100 pisteeseen.

Tänään rata oli oikein mukavan pitkä ja tehtäviäkin kohtuullisesti. Me tietenkin tehtäisiin mielellämme niitä enemmänkin. Sää oli niin sopiva meille eli melkein kamala: vettä satoi eikä lämpötilakaan järin korkea.

Tehtiin erittäin hyvä rata, suhteessa treenikertoihin, joista Pirre on tänä kesänä varastanut puolet. Hurun kanssa on kiva tehdä asioita, vaikka meidän rataan sisältyi muutama kiperäkin paikka silti kahmittiin kokoon 87p/100p PAIM3 EH.

Huru 3 vuotta sitten PAIM2 - kokeessa, sama tyyli kuin tänään



lauantai 10. elokuuta 2019

Paimennusta kerrakseen

Mikä loman aloitus!!!
Tiistaina ja keskiviikkona 6.-7.8, ruotsalaisen, Sven Sognevikin paimennusopissa: Pirrelle alkeita ja ihan aluksi oikeastaan tehtiin NHATin osat, kuten ne mielestäni ohjeen mukaan pitäisi tehdäkin, eli lampaat pienessä pyörössä ja ohjaaja koiran kanssa taluttimessa aitausta ympäri. Sen jälkeen ohjaaja aitauksen lampaiden kanssa sisälle. koira jäi ulos ja sen jälkeen katsottiin pennun kiinnostus. Olihan sitä ja samalla valitettavasti ennätti moikata hyppyloikalla kouluttajaakin.
Treenit tehtiin liinassa, sillä Pirrellä on tällä hetkellä enemmän vauhtia kuin ajatusta, siis  pysähtymisiä samalla ja kulma-ajoa liinassa.
Bortsujen koulutuksen seuraaminen on myös valtavan antoisaa.

Torstaina ja perjantaina  8.-9.8. Lynn Leachin opissa Sanna Laine-Evansin tilalla. Sieltä saatiin kyllä koko vuodeksi eväitä koulutukseen. Kun sitä on pohjimmiltaan kaiketi niin laiska, ettei jaksa itse keksiä uusia harjoitteita samalle asialle, niin nyt on taas repussa muutama uusi tapa.
Lynn Leachin ajatukset paimennuksesta ovat hyvin saman suuntaisia kuin muillakin käymillänin kouluttajilla eikähän siihen oikein voi mitään uutta keksiäkään. Kaikkiin paimentaviin rotuihin sopii lopulta samat lainalaisuudet, mutta se kuinka asiat saa opetettua eri roduille onkin se juttu.
Kaiken paimennusopin lisäksi Pirrelle esiteltiin jo elämisen rajoja. Olen jotenkin pitänyt Pirreä vielä niin pienenä pentuna, joten kaapin paikkaa ei oltu vielä lopullisesti sen kanssa neuvoteltu. Nyt sekin tuli tehtyä Lynnin toimesta ja voi miten hyvään saumaan se tulikaan. Pirre oli kyllä aika sinnikäs eikä ihan heti luovuttanut, käytti kaikki mahdolliset pentu-pentu keinot, mutta eipä auttanut. Nyt on reunaehdot selvillä ja tästä on hyvä jatkaa sen kanssa baby-steps.
Huru pääsi myös kiemurtelemaan yhden osallistujan koiran sairastuttua. Aa että. Kylläpä tiedän mitä senkin kanssa treenaan huomenna.
Kaiken kaikkiaan siis hyvin paimennuspainotteinen viikko. Valtavan antoisaa ja mukavaa!


Pirre ja päiden kääntö
Neuvottelua Hurun kanssa.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Hurunen 7 vuotta

Huru se on harmaa kuonostaan, mutta silkkaa väriä kirkasta mieleltään!
Tänään tulee 7 vuotta täyteen ja toivotaan vähintään yhtä paljon terveitä päiviä tuelvaisuuteen.

Huru 7 vuotta, naamastaan harmaampi kuin mieleltään.


perjantai 26. heinäkuuta 2019

Pönötystä

Ohessa kuva neidistä viikon takaa. Pirre kasvaa kuin juolavehnä (=rikkaruoho). Kaikki ulokkeet ovat pitkät. Korvatkin ylettyvät sen suuhun saakka.

Onneksi tämä helle vähän hillitsee sen riekkumisia ja ehkä hampaiden vaihtokin väsyttää.
Kuvaajana Maria Blomberg

Pirre 17 viikkoa

torstai 11. heinäkuuta 2019

Somerolainen tapa perustaa lantapatteri: naapurin ikkunan alle

Pari vuotta sitten ihmettelin pellolla paskakasaa, joka osoittautui tonttiini rajoituvien vuokrapeltojen viljelijän perustamaksi lantapatteriksi. Ei ollut ihan pieni kasa.
Ryhdyin tutkimaan mitä tällainen paskan pelloille kasaaminen oikein vaatii lupien kannalta, laki löytyy täältä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141250 .
Ainakin pitäisi olla 20 cm turvematto kasan alla suodattimena ja päällekin pitäisi jokin kate levittää. Ei muuten näkynyt tuon patterin päällä eikä alla, ehkä sen sijainti oli sopivasti yksityistien varressa, joten ei joudu ihan heti valvojien silmiin.

Tänä keväänä samainen maanviljelijä/karjankasvattaja aumasi paskakasansa ihan tonttini rajaan, alle 50 metrin päähän asuintalosta. Lähetin oitis Someron kunnan ympäristöihmiselle kyselyn kuinka lähelle on luvallista tuollainen kasa perustaa. Vastauksena sain, ettei kuulemma ole rajoitetta, muihin kuin vesistöön (100m) ja ojaan (5m). Just näin. Ympäristöihminen oli sitä mieltä, ettei nyt ihan noin lähelle olisi suotavaa paskakasaa perustaa, mutta totesi lohduttvasti vielä, että eiköhän se siitä keväällä levitetä pellolle. Ei levitetty, vaan paskaa ajettiin kasaan yhä enemmän ja sama ralli jatkuu.

Mikähän viranomainen se tuota kunnan ympäristöihmistä valvoo, mikäli hän laiminlyö valvontatehtävänsä?

Ei ole ihme, että paskalakeja säädetään, kun meno on tuollaista. En usko että kysenen maajussi on ainoa, joka paskansa tuolla tavalla aumaa ilman alusturvetta ja katetta, mutta aika harva sentään toisten ikkunan alle paskansa kehtaa ajaa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Pönde kaupungissa

Pirre oli tänään mukana töissä ja pääsi taas kaupunkikierroksellekin. Kuljeksimme samoissa maisemissa kuin aikanaan vanhempien jo koiratähdeksi siirtyneiden koirieni kanssa.
Ihmeteltiin ratikoita, busseja ja kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, jotka pennun mielestä ovat maailmassa olemassa vain sitä varten ja se itse heitä varten. Paras valloitusyritys esitettiin istuen, tassulla ilmaa huitoen ja vakaasti tulijaa silmiin tuijottaen. Vastaantulija ei voinut vastustaa, en olisi kyllä minäkään.

Lopuksi päädyimme Ukko-Munkin terassille odottelemaan entisiä työkaveritani. Pennun mielestä taas ihan paras paikka kerätä rapsutuksia.

Tasan 19-vuotta sitten syntyivät myös Rai sekä Annen ja Timon Laurus-veli.

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Piri-Piri nimensä mukainen hottis

Seuraavan koiran nimeksi koetan keksiä, jotain vähemmän menevää, ehkä Ressu tjmsp.
Piri-Piri on ihan tavallinen meneväinen ja ehtiväinen pentu ja vähän päälle, mutta
puree perkules vaan ä-lyt-tö-män kovaa.
Täti-koirat ovat kaiketi jo luopuneet toivosta, että se häviäisi meidän huushollista, joten ovat päättäneet hyväksyä sen. Hurun leikit ovat hieman vauhdikkaita noin pienelle pennulle.
Onneksi on kesä ja ulkona voi jumpata pennun kera.
Ohessa pari kuvaa.
Pirre ja Bowwe, juuri heränneenä papparazzin häiritessä


Pirre ja Huru-täti

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pirre has landed

Piri-Piri des bergers noirs du Jedi eli kotoisammin Pirre, liittyi tai liitettiin meidän laumaamme viime lauantaina. Siitä lähtien elämä on ollut melkoista hurlumheitä. Kaikki, joilla on ollut pieni pentu huushollissaan, tietää millaista uteliaan ja ehtiväisen pennun kanssa elämä on. Vaatteiden pukeminenkin on aluksi työlästä pennun roikkuessa lahkeessa. Miten olinkin unohtanut kaiken tuon?

Kotimatkaan kuului reilun 3 tunnin ajomatka kentälle, yö hotellissa ja lento kotiin reilu 3 tuntia.
Ainoastaan yhdellä kertaa meinasi tulla liikenteessä hiksa, kun ajoin Toulousen lähellä iltapäiväruuhkassa yhdestä rampista liian aikaisin ulos ja harhaan, mutta onneksi oli navigaattori, joka ohjasi takaisin oikealle reitille.
Yksin ajellessa ei ihan hirveästi maisemia ennättänyt katsella, seuraavalla kerralla en ajele kyllä niin paljon motareita pitkin, vaan katselen maisemia pienemmillä teillä.
Matka meni kaikilta osin mainiosti. Bordeauxin lentokentällä oli huomattavan ystävällistä palvelua, verraten isompiin Pariisin deGaullen ja Geneven kentiin, joista olen aiemmin pennen kanssa lentänyt. Finnair/Norra hoiti taas homman lennolla täydellisesti, suositellaan!

Pirre ja kasvattaja, des bergers noirs du Jedi, valikoitui paimennusta silmällä pitäen. Mutta mikäli koirasta ei ole paimeneen, niin sitten tehdään jotain muuta, kotia se ei vaihda sen vuoksi.
Helene & Patrick! Merci beaucoup de ce merveilleux chiot.
Oikein mukavaa, että Pirren veli muuttaa Ruotsiin lähelle Tukholmaa, on ehkä helpompi tavata kuin Ranskaan jääviä ja Kanadalaan lentävää siskoa.

Isommat tytöt olivat Annella hoidossa (suuri kiitos siitä Annelle) ja Hurukin on alkushokin jälkeen sopeutunut pentuun hienosti. Bowwea ei shokeeraa mikään, joten se jatkoi normielämäänsä.
Ja Pirre on niin kuin olisi aina täälä asunut. Pennuthan on rakennettu niin, että ne sopeutuvat kaikkeen, aina sitä tulee kuitenkin ihmetelleeksi, miten nopeasti ne unohtavat entisen.

Pirre äitinsä Intin kanssa, joka taas on Hurun siskopuoli, sama isä.
Ja tässä neiti sitten reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen lentokenttähotellin parkkiksella.


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Bowwe 10 vuotta!

Ou nou! Sama koira, vaikka vuodet vierivät!
10 iloista vuotta tämän mahtavuuden kanssa!