tiistai 30. marraskuuta 2010

Paimentamista vol.36

Ekan kierroksen lambit olivat melkoisen varmasti kuulleet lentoemojen ja stuerttien työtaistelusta ja olivat myötätuntolakossa. Sen verran jäyhästi ne olivat paimennettavissa. Varsinkin poispäinajo tuotti Bowwelle ongelmia, kum lambit jäivät pönöttämään käännöksissä osaamattoman koiran eteen ilmekkään värähtämättä.

Ajoittain koiralla oli jo ihan oikea tyyli hommassa ja lambit ajettiin rännistä nätisti. Selkeästi Bowwelle tulee hätä rännin loppupäässä, kun lampaat kirmaavat rännistä päästyään hieman rivakammin. Tarttis saada koira etenemään rauhallisemmin ja ittelle nopeammat hoksottimet, jotta osaisi lukea laumaa ja samalla ohjata koiraa. Osan aikaa Bowwe rallatteli omiaan ja minäkin haakuroin kuten tavallisesti. Normisettiä siis.

Tokan rundin lampaat olivat huomattavasti villimpiä. Helpotti ainakin poispäinajoa, sillä nämä kaverit eivät olleet myötätuntolakossa vaan kirmasivat reilusti koiran edelle ja tiiviissä ryhmässä. Tämän vuoksi aloitimme poispäinajotreenin taluttimessa. Bowwe riuhtoo normi talutinlenkillä ihan simona sen vuoksi sille on opetettu kulkemaan minun takanani. Tottakai se tarjoaa samaa tyyliä paimenessakin ja seilaa minun takana. Ekana menevät lambit sitten minä ja sitten tulee Bowwe. Marikalla oli tosi hauska ilmaisu Bowwen tekemiselle, mitä en tietenkään enää muista. ;-).
Anyway Bowwekin huomasi rivakammat lambit ja oikein arvasin, että se nostattaa koiraa, tovin kuljettuamme villissä tunnelmassa koira lopulta ymmärsi, ettei sen vauhti saa kasvaa, vaikka paimennettavat ovatkin nopsempia. Päinvastoin. Ihan viimeksi Bowwe sai tehdä työnsä ilman talutinta ja saimme lopuksi muutaman tarpeeksi rauhallisen siirtymisen. Ei huono!

Meitin selkeä treenin paikka on pysäytyskäskyt poispäinajossa: Bowwe tulee aina tottelemaan minun sivulleni. Elikkäs käskyn saatuaan tarkoituksena pysäyttää lauma tiettyyn paikaan elikko tuleekin luokseni. Noh, eihän se homma nyt oikein niin toimi. Häätyy reenata noita kaukokäskyjä erikseen vaikka pallopalkalla ihan täälä kotosalla.

Tanja ja Yeffkin olivat piiii-iitkästä aikaa samaan aikaan treeneissä kanssamme. Taisi sitä treenitaukoa paimennuksestakin olla tovi, silti pojassa riittää intoa ja iloista tekemistä. Oli tosi mukavaa nähdä!

Tätä kirjoittaessani Bowwe uneksii: juoksee, ulvahtelee ja heiluttaa häntäänsä. Onkohan paimenessa?

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Salka-muori terveystarkissa

Eilen lenkillämme Salka vingahti ja oli selkeästi kivuliaan näköinen käydessän varovasti maahan makaamaan. Olin huolissani, sillä Salka ei ole elämänsä aikana vinkunut muutoin kuin oikeasa kivussa. Odottelin hetken ja frouva jatkoi itse matkaansa kuitenkin ikään kuin niska jäykkänä. Kotiin päästyämme se söin ihan normaalisti, mutta mennessään maate sama vingahtelu jatkui. Sen silmistä näki, että sitä sattuu. Sydäntäni puristi ja ahdisti nähdä muorin kivun täyttämä katse.

Huushollissa ei tietenkään ollut kipulääkettä. Soittelin ystävälleni ja sain pari Norocarppia, jotta selviäisimme tähän päivään. Aamulla unien jälkeen Salka oli vieläkin jäykkä, joten päätin tilata lääkärille ajan.

Lekurissa muorille tehtiin perusterveystarkastus, jossa selvisi, että Salkan vasen puoli on huomattavasti heikommassa kunnossa ja jumissa. Muutoin frouva oli ikäisensä kunnossa ja sydän pamppaili vahvasti edelleen. Lisäksi lääkäri puhkaisi toivomuksestani Salkan kyljen rasvapatin. Odotin jotain valtavaa tali-möhnä-purkausta, mutta sieltä purskahtikin vähintään puolen desin verran kuusen vihreää litkua, jossa oli hivenen talikikkareita. Sanoisin, että jestas miten mahtavaa oli katsella sen patin tyhjentyvän (=halvat ja vinksahtaneet huvit minulla).

Salka sai vaivoihinsa kipulääkekuurin ja suosituksen jatkaa kipulääkettä ylläpitona niin kauan kuin koira elää. Samalla lääkäri varovasti totesi, että eihän Salkan aika tässä elämässä enää kovin pitkä ole. Niin-n kyllähän tuota asiaa tulee miettineeksi joka päivä, raskain mielin...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Paimentamista vol.35

Olimme taas ekoja paikalla ja saimme aloittaa treenimme lampaiden haulla maneesiin. Tänään lambit olivat viisaasti sisällä, jonne koiran ohjasinkin. Mitä teki tytsi... höh, ryhtyi syömään kikkareita. Eipä siinä auttanut kuin kömpiä ison ahterinsa kanssa koiran avuksi sisälle. Elikot eivät olleet oikein yhteistyökykyisiä, katselivat aluksi yhdessä tuumin kaikki aitaa päin. Sain yhden porukasta eroteltua ulos ja johan Bowwekin sai loput liikkeelle. Ulkona show jatkui ei niin tyylipuhtaasti, mutta lopulta saimme treenikaverit sisään.

Tästä Marika mietti meille sopivan asiaa tukevan treenin: Lampaat kulmassa ja minä niiden takana, koira eri suuntiin ja käskystä maahan aina eri paikkaan. Tämä tukee meitin ongelmia tuossa maneesiin ajossa. Sen jälkeen pystytimme pienen häkin, johon sisään ajossa samat käskyt ja ne meitin ongelmat näkyvät: Bowwe haluaa väkisin häkin suulla ängetä ohitseni lambien eteen ajaen ne sieltä taas ulos. Ei näin onnistu häkittäminen ;-). Yritin itse olla ihmismuurina estäen koiraa ja samalla ohjaten oikealla ja vasemmalle (miltei poikkeuksetta väärä suunta käskyssä) ja lopulta sopivaan paikkaan maahan. Bowwe yritti hyppiä taas aidan yli, mutta oma arkkitehtoonien habitukseni sekä maneesin seinä esti sen. Sähellettiin taas aika tavalla ja minä auoin suutani kuin kala kuivalla maalla yrittäen muodostaa käskyjä. Hitto minä olen hidaa-aas. Bowwe katseli taas kysyvästi silmiin.... Periksi ei annettu ja saimme pari kertaa lampaat nätisti häkkiin ja ulos.

Tokalle kierrokselle virittelimme kapean rännin, jossa Bowwen on pakko ajaa lambeja eteen päin ilman minua. Vaikea kuvitella, mutta sen on vaikea irtaantua minusta, tulee mielellään kaikilla käskyillä luokseni. Noohn sättäsimme taas rännin suulla useampaan otteeseen ennen onnistunutta ränniä. Saimme pari onnistunutta irtonaista ränniäkin ja sen jälkeen vapauttavaa peruskuljetusta yhdessä hakukaarineen. Bowwe oli tosi väsy.

Olipa hyvä, että jäin taas katselemaan muiden treenejä, sillä nyt ymmärsin Marikan minulle selittämiä juttuja paljon paremmin, kun näin muiden niitä tekevän. Kyllä kannatti taas ajella Somerolle.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Paimentamista vol.34

Tämän treenikerran lähtökohta oli hieman jännittävä, sillä Bowwella oli ihan "tarjoomapäivät". Turhaan huolehdin, ei haitannut koiraa ollenkaan, ei edes tarjoillut lampaille itseään. ;-)

Ihan aluksi kävimme hakemassa paimennettavat maneesiin. Ei ollut pitkä matka tuoda lampaita maneesin takaa, mutta tulipahan taas huomattua miten tarkkaa puuhaa sekin on. Jos elikko jäi hiemankin väärään paikkaan paikalleen makuuseen, niin lambit kyllä käyttivät tuon vapaan tilan hyväkseen karatakseen maneesin ovelta. Yrityksen ja erehdyksen kautta saimme affet maneesiin.

On näköjään muodostunut enemmän tavaksi, että eka kierros on huomattavasti rauhallisempi kuin toinen.

Ekaksi hakukaari ja sen jälkeen poispäinkuljetusta, jossa oli tapahtunut edistystä edelliskertaan. Koira ajaa laumaa edessäni ajoittain jo hillitysti. Käännökset maneesin päässä tuottivat vielä hässäkän ja Bowwe kiertää lauman taakse tasapainoon. Tässä kohtaa Bowwelle päätettiin opettaa takaani kiertämistä eri suuntiin ja pysäytystä varttikaarelle, josta se voisi jatkaa lauman poispäinajoa. Hmmm. Tämä oli itselleni hyvin hankala sisäistää. Ehketi joskus. Tämän oman avuttomuusen/hitauden (käskyt liian myöhään) lisäksi Bowwen pitäisi totella välittömästi. Yhä edelleen se tulee poispäinajossa maahan käskettäessä viereeni maahan, samoin käy odota käskyllä.

Paljon on vielä opittavaa meillä molemmilla.

Toinen kierros oli pitkälti ekan kaltainen. Omat käskyni olivat edelleen myöhässä. Ihan kuin en saisi sanaa suustani, näen tilanteen, mutta en ymmärrä sanoa mitään. Huoh. Huoh. Täytyy piirrellä kaavioita mielessään, jotta ymmärtäisi miten koiraa tulee ohjata.

Mukavaa oli silti!!!

torstai 11. marraskuuta 2010

On se vosu!

Ihan mahdoton keekoilija tuon pyrstönsä kanssa, Bowwe siis. Raiputilla on hieman elegantimmat vokottelurituaalit, vosu sekin silti on. Viime päivinä täällä on ollut kaksi patsasta hännät vinossa ja naamat muikeina.

Oli Bowwella juoksut tai ei, niin hakuhommelit maistuu aina. Kävimme tänään pikatreenissä umpioudossa metsässä kaikille. Bowwelle kaksi maalimiestä liikkuvana samalle puolelle heikkoon vastatuuleen. Haisut eivät juurikaan vesisateessa liikkuneet. Näillä eväillä mentiin ja lisäksi oli varsin hämärääkin.

Ekan maalimiehen Bowwe näki menevän metsään, jonka jälkeen vein koiran kauemmas käännökselle. Odottelimme hetken, että maalimies ehtii mönkiä umppariin. Bowwe eteni jonnekin 30 metriin, äänestä päätellen tehden tallausjäljellä pientä siksakkia, jonka jälkeen eteni umpparille. Kehun jälkeen pieni tauko ja hieman väkinäinen haukku, parani tosin lähestyessäni piiloa.

Toisen piston tein oikealle tyhjänä ja sillä välin maalimies ehti siirtyä toiseen piiloon. Neiti teki suht syvän tyhjän piston ainakin äänen perusteella, tosin laatikko jäi tekemättä ja koira palasi keskilinjalle lähetysreittiä. Noo ja tämän jälkeen Bowwe oli sitä mieltä, että se voi jatkaa etsintää toiselle puolelle ilman lähetystä. Yliheittoja ei siis tämän koiran kansssa vähään aikaan treenata.
Sain elikon huudettua takaisin lähetykseen kaksi kertaa ja kolmannella se teki kuin käskettiin, iloinen löytö. Hyvä hyvä, nyt käskytyksestä ja tottelemisesta sai mahtavan palkkion eli maalimiehen.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Paimentamista vol.33

Tänään minun suuni oli säpissä ja käskyt yksiselitteisiä, ja a vot, Bowwe meni oikein hienosti. Kierroksia keräsi itseensä sen verran, että pientä piipitystäkin kuului välillä.

Eka kierros perustottista hakukaarelta maahanmenoa, kuljetusta jne. Kierroksen lopuksi poispäinajoa liinassa. Yhä edelleen Bowwella on tarve tulla maahankäskyllä viereeni. Päätimme vaihtaa käskyä odota käskyyn, kuvittelimme sen olevan koiralle helpompi. Nää, tulee siinäkin vierelle. Vielä ei koiralla riitä usu ja/tai pää seilata lauman ja minun välissä, sen sijaan yhdessä ollessamme lauman takana Bowwe seilaa nätisti meidän takana. Kyllä se tästä.

Toka kierros pitkälti samoin kuin eka, mutta aloitimme poispäinajotreenit aiemmin. Treenin lopussa Bowwe meinasi ennakoida käskyjäni, suoritin pari oikein liukasta loikkaa estämään koiraa. Taisi hämmästyä poikkeavaa ripeätä liikuntaani. Kun massan saa liikkeelle, niin johan mennään lujaa.

Eija ja Reiska olivat myös mukana!!! Repe esitteli aluksi ilkikurisia temppujaan ollen muutenkin oikein lennokas. Mielestäni Reiskan bravuuri on ehdottomasti vauhdissa poimitut pipanat... ne pipanat eivät siis ehtineet maahan saakka matkallaan lambin pepusta kohti maneesia. Vitskiäs ukkeli!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Hakumettässä

Bowwelle ajatuksena kolme valmista maalimiestä yhtä monta tyhjää.

Eka pisto tyhjänä vasemmalle vienoon vastatuuleen. Bowwe ei edennyt ihan kulmaan saakka, mutta jatkoi työskentelyä hyvin laatikkoa eteenpäin. Kutsuin koiraa keskilinjalle, josta vauhdissa lähetys oikealle etukulmaan. Koira kaarsi ennen kulmaa vasemmalle tehden taas laajan laatikon. Kutsusta takaisin lähetyspaikkaan ja uusintalähetys. Tällä kertaa eteni tarpeeksi syvälle, jopa yli sivurajan pelolle, sai sieltä haisun ja pamautti piilolle haukkumaan. Ei mikään kaksinen ilmaisu.

Toinen vasemmalle lähetys oli aikamoista säätämistä. Elikko loikki ja pomppi, ehkä se aikaisemmin kädessä ollut nakki häiritsi koiraa. Hetken rauhan jälkeen koira upposi sinne minne pitikin, tämän haukkui jo paremmin.

Kolmas pisto tyhjänä oikealle myötätuuleen. Koira kävi taas tarkastamassa umpparin jatkaen nätin laatikon. Etenin itse keskilinjalla seuraavan lähetyspaikkaan, koiraa kutsuen. Oli sovittu, että maalimies on vasemmassa takakulmassa. Koira nokitteli selkeästi tarajan kohdalla ylöspäin rinteeseen, mutta päätin lähettää koiran noin 7 metriä ennen takarajaa. Nooh, ei olisi pitänyt olla yllätys, että Bowwe eteni lähetyksestä vinosti takarajalle. Kutsuin koiran pois uusintalähetykseen. Muistutus suunnasta auttoi ja koira eteni siihen suuntaan mihin oli ajatuksenikin. Bo eteni tarpeeksi syvälle, josta olisi pitänyt saada haisu. No ei saanut. Lähetin koiran uudelleen aika monta kertaa (liian monta) edeten itse lähetyssuunnassa alueelle. Olin lopulta melkein takakulmassa ja näin, että koira kävi siellä monella lähetyskerralla. Nyt oli ihan pakko varmistaa maalimiehen paikka. Huusin häntä nimelta ja hän vastasi ihan toisesta paikasta, parikymmentä metriä ennen takakulmaa.

Huusin maalimiehen pois piilosta ja keskeytin Bowwen harjoituksen. Mielestäni ei ollut mitään järkeä palata keskilinjalla takaisin päin tai antaa koiraa työskennellä taaksepäin samasta lähetyspaikasta.

Tällaista sattuu, välillä väärinkäsityksestä tjms. Harmittaa kyllä Bowwen kannalta, ettei se saanut palkkiotaan uusintalähetyksistä, etenkin kun jaksoi tehdä nöyrästi hommia. Häätyy yrittää tehdä onnistunut harkka tulevalla viikolla.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Juoksupeppuja x 2

Tyttöjen juoksut ajoittuivat taas samaan aikaan. Raiputti ennätti aloittamaan pari päivää aiemmin pikkuneitiä. Näiden ekojen juoksujen väli oli melkein 8 kk, oikein sopivaa. Sekin on kivaa, ettei juoksut Bowwea muutoinkaan haittaa.

Eunukki-Holik yrittää muistella tuttujen tuoksujen merkitystä, ei vaan enää hormoonit hyrrää. Hianoo. Salka-muoria kiinnostaa merkata kaikkien pissat.

Juoksujen kunniaksi kävimme pitkällä metsälenkillä: koirat saivat huuhtoa menemään pitkin mantuja ja minä sain vaania suppiksia. Saalis on jo kuivurissa ja huumaava suppisten tuoksu leijailee keittiöstä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Paimentamista vol.32

Paimennuskertoja on kertynyt nyt "kuukauden" verran, ts. jos koiraa olisi treenattu intensiiviseen tyyliin joka päivä. Paimennus on siitä erilainen treenattava, ettei sen osioita juurikaan voi muutoin treenata kuin paimenessa. No joo, tietty perustottelevaisuutta voi hinkata arkenakin (ei mikään pikkujuttu sekään).

Mihin me olemme tänä aikana päässeet ja edenneet:
Tottelevaisuus lambilassa on jo aika hyvää, ainakin maneesissa. Poispäinajoa tapahtuu jo hetkittäin ja kaiken hinkkaamisen jälkeen Bowwe on yhä edelleen oma iloinen ja innokas itsensä.
Entäs minä... alan pikkuhiljaa ymmärtää kuinka niitä villakeriä kuljetellaan koiraa ohjaamalla. Joitain pilkahduksia kehityksestä on siis välillä havaittavissa. Selkeä läksy minulle on käyttää johdonmukaisesti samaa käskyä suoritteellee, jotta koiralla olisi edes pienet mahdollisuudet ymmärtää mitä haluan.

Tänään jatkettiin perustottista lampailla, pysäytyksiä, maahanmenoja ja siellä pysymisiä. Himppasen harjoiteltiin ekan kierroksen lopussa poispäinajoakin. Minä sain tällä kertaa enemmän palautetta kuin koira: Kun on tämmönen yletön höpöttäjä, niin käskyjäkin on samalle suoritteelle useita. Eli tämän kuskin täytyy nyt miettiä tarkkaan mitä käskyä aikoo käyttää ja jättää se muu höpöttäminen pois.

Tokalla kierroksella keskityimme poispäinajon treenaamiseen. Nyt kun koiralle on taottu päähän paikallaan pysymistä, niin sen on tosi vaikea nousta maasta ajamaan laumaa minun edelläni. Otin koiran lopuksi liinaan ja siinä sen oli helpompi kulkea minun edelläni ajaen laumaa. Tästä jatketaan taas ensi tiistaina.
.