Ihan mahdoton keekoilija tuon pyrstönsä kanssa, Bowwe siis. Raiputilla on hieman elegantimmat vokottelurituaalit, vosu sekin silti on. Viime päivinä täällä on ollut kaksi patsasta hännät vinossa ja naamat muikeina.
Oli Bowwella juoksut tai ei, niin hakuhommelit maistuu aina. Kävimme tänään pikatreenissä umpioudossa metsässä kaikille. Bowwelle kaksi maalimiestä liikkuvana samalle puolelle heikkoon vastatuuleen. Haisut eivät juurikaan vesisateessa liikkuneet. Näillä eväillä mentiin ja lisäksi oli varsin hämärääkin.
Ekan maalimiehen Bowwe näki menevän metsään, jonka jälkeen vein koiran kauemmas käännökselle. Odottelimme hetken, että maalimies ehtii mönkiä umppariin. Bowwe eteni jonnekin 30 metriin, äänestä päätellen tehden tallausjäljellä pientä siksakkia, jonka jälkeen eteni umpparille. Kehun jälkeen pieni tauko ja hieman väkinäinen haukku, parani tosin lähestyessäni piiloa.
Toisen piston tein oikealle tyhjänä ja sillä välin maalimies ehti siirtyä toiseen piiloon. Neiti teki suht syvän tyhjän piston ainakin äänen perusteella, tosin laatikko jäi tekemättä ja koira palasi keskilinjalle lähetysreittiä. Noo ja tämän jälkeen Bowwe oli sitä mieltä, että se voi jatkaa etsintää toiselle puolelle ilman lähetystä. Yliheittoja ei siis tämän koiran kansssa vähään aikaan treenata.
Sain elikon huudettua takaisin lähetykseen kaksi kertaa ja kolmannella se teki kuin käskettiin, iloinen löytö. Hyvä hyvä, nyt käskytyksestä ja tottelemisesta sai mahtavan palkkion eli maalimiehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti