sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Päivän paimenii

Keli oli sen verran vetinen, ettei pellolle viitsitty mennä, vaan ährättiin treenilampaiden pihatossa.

Bowwe sai aloittaa tottelemisen... kyllä tars sanoa, että se taidan olla minä, joka ei sitten opi asioita. Tuijan sanoin "Voi voi sentään!" Milloinkahan minä opin, ettei hermojen menettäminen JA KIEKUMINEN vaan toimi. Bowwe kaasutteli yhä enemmän eikä malttanut hiljentää lampolassa vauhtiaan, jotta olisi saanut kaikki lambit kerralla ulos, jotta olisimme taas pääseet kunnolla treenaamaan lauman estämistä/pitoa ulkona.

Huru oli ulkolampolassa ekaa kertaa ja sinne sukelsi lampolaan sisälle, tuli kyllä miltei yhtä nopeasti sieltä ulos hakemaan apuja.  Sai lopulta lampaat nätisti uloskin, mutta pian lambit huomasivat, että koira on varsinainen harjoittelija ja ährääntyivät seinän viereen ja miksikö, no kun Huru oli muutaman kerran kiertänyt laumaa pysähtymättä. Joukossa oli kuitenkin yksi haastaja, joka päätti lähteä ulkoilemaan. Koira korjasi karkulaisen takaisin laumaan, yristystä ei siis puutu.

Stoppeja olemme treenanneet lenkeillä ihan erikseen ja Huru pysähtyy jo välillä kiivaimman Bowwen jahtauksenkin yhteydessä. Seis-käsky on jo takaraivossa.. niin niin täällä kotona vasta ;-).

lauantai 15. helmikuuta 2014

Hurulle pähkinöitä purtavaksi

Olen varmaankin maininnut aiemmin, että Huru on enemmän sellainen tuumailija kuin toimija. Ei sinällään mikään huono piirre, mutta minulle taas hieman uusi koulutettava.

Tänään paimenessa Tuijalta ihan briljantti ajatus Hurun hoksaamisen tueksi.
Lähtökohdat ovat nämä:
  • Huru lähtee omaehtoisesti lampaille
  • Kiertää lauman taakse, mutta ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa takaisin luokseni
Tuija ehdotti, että olen täysin passiivinen ja annan koiran itsensä ratkaista tilanteen. Huru kiersi kolme kertaa lamapaat palaten luokseni. Minä pönötin paikallani ottamatta kontaktia koiraan. Lopulta Huru lähti onnistuneelle hakureissulleen ja lampaat päätyivät luokseni. Viimeisellä keralla Huru hiljensi vauhtiaan juuri sopivasti lauman taakse saadakseen paimennettavat liikkeelle.
Nähtäväksi jää ymmärsikö koira todella...

maanantai 10. helmikuuta 2014

Paimennusta kerrakseen

Nyt on ollut todellinen tehotreeniputki paimennuksen saralla.
Sunnuntaina Bowwe jatkoi sisäflankkeja ja ohjaaja rauhallisempaa ohjausta. Ts. hengittelin käskyjen välissä rauhallisesti ja pitkään.
Tänään Bowwen kanssa maneesissa (vieläkään se ei ole oikein meidän treenipaikka) jakoja ja muuta lähellä hiplaamista. Pysähdykset vislauksesta arvosanalla 8- ja muu kohellus 6-.

Entäs Huru - No se on kyllä hassu eläin. Muuttunut näiden kolmen treenikeran jälkeen mahdottomasti ja vieläpä positiiviseen suuntaan.
  • Katsomon väki ei kiinnosta enää
  • Ehdottelee itse aktiivisesti tekemisiä. 
  • Ei enää rauhoittele lampaita/itseään nenä maassa. 
  • Tulee valitettavasti joka kehusta minun luokse, vaikka lauman läpi. Tuijan hyvästä ohjeesta menin Hurua vastaan ja otin kopin kehujen kera ja "heitin" sen sylistäni pois, josta Huru lähti jälleen kokoamaan laumaa.
Hyvä treeniputki ja jatkossa stopit rakennellaan Hurulle vähän toisella tapaa. Katsotaan onnistunko ;-)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Paimenessa

Partisporukan kanssa paimenessa. Keli oli ihan perseestä, vettä satoi, tosin pelto oli hyvässä kunnossa eli puitteetniin kuin pitääkin ja seura mitä parhainta.

Bowwen treeni oli hyvin paljon samaa kuin aiemminkin: Lambit hallitusti ulos aitauksesta ja kuljetus pellolle. Stoppien vahvistamista, suuntia, hakuja ja tänään lisäksi sisäflankkeja.

Lampaat olivat hyviä sisäflankkien opetukseen, sillä ne liikkuivat liukkaammin eivätkä jääneet jalkoihin . Onnistuttiin tekemään  pari kertaa molempiin suuntiin ihan kelpoja sisäflankkeja.

Toisen treenikertamme käytti Huru sisällä maneesissa. Edellisestä kerrasta oli jo aikaa, tosin ei neidin itseluottamus ole mihinkään sillä välin kasvanut. Erona edelliseen maneesikertaan oli, ettei se käynyt kuin yhden kerran treffaamassa jokaisen katsomossa olijan. Samoin sitä pystyi kehumaan ääneen. Aluksi paimennussauvana oli keppi, jossa oli päässä liehuvia pussin riekaleita. Se oli Hurun mielestä aivan kauhistus noin minuutin treenin alusta ja sen jälkeen se sulki silmänsä ja tuli luokseni pussista huolimatta. Ainakin sillä on yhteys minuun, siitä propsit Hurulle, mutta sen keinot eivät riitä saada lampaita liikkelle, vaikka se tasapainoon pyrkiikin. Ihan lopuksi neiti tarjosi lauman hakua omaehtoisesti useamman kerran, johon olisi ehkä ollut viisasta mennä avuksi.

Päivän lopuksi Huru pääsi ystävänsä Pixien kanssa lyömään leikkiä pellolle. Huru koetti kaikki mahdolliset leikkiliikkeet ennen kuin Pixie tajusi, että edessä kekkaloi se musta kääpiö menneisyydestä. Sen jälkeen oli hampailla ja koirilla hauskaa.

Avara luonto

En muista olenko aiemmin maininnut tontillamme (=viljasiilossa ja ladossa) elävästä rottapopulaatiosta. Hurun toipilasaikaan koissut eivät ole olleet ulkona samalla tavalla kuin viime talvena ja rottakansa on uskaltautunut juoksentelemaan jopa päiväsaikaan ladosta liiteriin.
Tänään aamulla pääsin todistamaan sellaista, minkä näkee yleensä TV:n Avara Luonto-ohjelmassa: Kanahaukka tinttasi oikein pullukin rotan ladon nurkalta. Valtavan nopea isku ja hetken haukka oli paikallaan kunnes lennähti lähimetsään saalinsa kanssa. Uskomaton kunnioitus tuota luonnon nopeutta kohtaan ja lisäksi valtavan iloinen, että se paksurotta on nyt vainaa!!!
Haukka on ilmestynyt pihapiiriimme tällä viikolla, nytkin se istu tuolla koivussa liki liiteriä ja latoa. Mahtavaa, että se jaksaa päivystää tuolla, toivottavasti rakentaa pesänsäkin lähelle ja käy hakemassa poikasilleen ruokaa pihastamme!!!

Toivottavasti pöllökin palaa partioimaan ja pitämään pimeään aikaan siimahännät kurissa.