Keli oli sen verran vetinen, ettei pellolle viitsitty mennä, vaan ährättiin treenilampaiden pihatossa.
Bowwe sai aloittaa tottelemisen... kyllä tars sanoa, että se taidan olla minä, joka ei sitten opi asioita. Tuijan sanoin "Voi voi sentään!" Milloinkahan minä opin, ettei hermojen menettäminen JA KIEKUMINEN vaan toimi. Bowwe kaasutteli yhä enemmän eikä malttanut hiljentää lampolassa vauhtiaan, jotta olisi saanut kaikki lambit kerralla ulos, jotta olisimme taas pääseet kunnolla treenaamaan lauman estämistä/pitoa ulkona.
Huru oli ulkolampolassa ekaa kertaa ja sinne sukelsi lampolaan sisälle, tuli kyllä miltei yhtä nopeasti sieltä ulos hakemaan apuja. Sai lopulta lampaat nätisti uloskin, mutta pian lambit huomasivat, että koira on varsinainen harjoittelija ja ährääntyivät seinän viereen ja miksikö, no kun Huru oli muutaman kerran kiertänyt laumaa pysähtymättä. Joukossa oli kuitenkin yksi haastaja, joka päätti lähteä ulkoilemaan. Koira korjasi karkulaisen takaisin laumaan, yristystä ei siis puutu.
Stoppeja olemme treenanneet lenkeillä ihan erikseen ja Huru pysähtyy jo välillä kiivaimman Bowwen jahtauksenkin yhteydessä. Seis-käsky on jo takaraivossa.. niin niin täällä kotona vasta ;-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti