tiistai 25. tammikuuta 2011

Paimentamista vol.40

Eka kierroksella sisäflankkia ja lauman kiertoa siihen saakka kunnes käsky käy. Kuljetusta ja poispäin ajoa.
Minä sain huomautuksen epätarkoista käskyistä: Minun pitää olla selkeämpi eri käskyjen suhteen. Etenkin eteenpäin ajossa käskyni on niin epämääräinen, ettei koira voi tietää mitä haluan. Koira toimii, niin kuin se onnettomista käskyistäni pättelee.

Toka kierroksella lampaat villiintyivät ja kirmasivat maneesissa keskenään ilman koiriakin, ilottelivat ja pukittelivat oikein olan takaa. Liikkuivat tosi liukkaasti, joten meitin treeni oli poispäin ajoa liinassa. Kiinni ollessaan Bowwe tulee vieläkin herkemmin luokseni tottelemaan, siksi virittelin pienen "jäykistyksen" liinaan, jotta voin pitää elikon ainakin sauvan mitan päässä itsestäni. Luovuin viritelmästäni hetken kuluttua ja jatkoimme ilman sitä. Oikein mainio treeni, kun lambilauma oli niin ketterällä tuulella, Bowwekin sai mielikuvan itselleen kuinka hillitylläkin tavalla lauman saa liikkumaan.

Kaiken kaikkiaan Bowwen tottis on parantunut, mikä heijastuu kaikkeen tekemiseen. Minullakin on enemmän aikaa miettiä mitä seuraavaksi teen.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Paimentamista vol.39

Arki koittaa ja paimentreenit taas käsillä.

Bowwelle ekalla rundilla poispäinajoa taluttimessa ja lopuksi vapauttavaa kuljetusta. Jep, maahan käskyllä ei ihan joka kerralla tullut tottelemaan luokseni. Ajoon lähdöt hieman liian lennokaita, mutta saimme kuitenkin asiallistakin ajoa aikaan.

Toisella kierroksella sisäflankin opettelua. Ensin koira yritti oppimansa puitteissa kiertää tasapainoon päinvastaiseen suuntaan. Parin toiston jälkeen ymmärsi mistä on kyse, valitettavasti leikkaa tosi läheltä laumaa tasapainoon. Tässä kohtaa olisi raippakäsi saanut heilahtaa nopeammin.

Positiivinen ja innokas mieli kuitenkin jäi. Jahka pääsemme muuttamaan lähemmäksi ryhdymme treenaamaan 2 kertaa viikossa.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Holik 7.10.2001 - 12.1.2011

Rakas hönö on nyt kivuton ja matkallaan tähdeksi taivaalle.
Kuvan taustalla soiva Anna Puun biisi soi radiossa, kun saavuimme lääkärin pihaan. Tuo laulu palaa ikuisisksi ajoiksi mieleeni.



Holik SINÄ olit MINÄ!

Holik teki itselleen enkelin

Holikin aamun ensimmäinen toimi ulkona oli lumienkelin piehtaroiminen. Tavoilleen uskollinen, oli kunto mikä tahansa.

Yö meni rauhallisesti käsi tassussa ja päät samalla tyynyllä, lisäksi Raiputti nukkui pylly Holikin pyllyä vasten. Ruoka sille ei liiemmin enää maistunut, metukka ja naudan maha olivat ainoat herkut, mitkä enää maistuivat.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Holik viimeisellä matkallaan

Ensiksi KIITOS teille kaikille myötäeläjilleni ja olkapäilleni, tukenne tässä hetkessä on ollut korvaamatonta.

Holikin ohutneulanäyte pernasta tutkittiin jo tänään ja sain siitä soiton päivällä. Diagnoosi "varmistui" imukudoskasvaimeksi (tämä todennäköisempi) tai multippeli myeloomaksi. Molemmissa on omistajan kannalta ikävitä se, että niiden oireiltua on jo liian myöhäistä, pahakasvain on levinnyt jo kaikkialle kehoon. Ennustekin on molemmissa huono, joten Holik aloitti pitkän matkansa palaamalla turvalliseen kotiin tuttujen luokse saattohoitoon, ennen huomista viimeistä palvelustani ystävälleni.

EKK:n teholla Holik on saanut kipujen lievitykseen yms. muuhun hoitoon aimo annoksen lääkkeitä: kortisoni, doksisykliini-antibiootti, aspiriini veritulppien estoon ja mahansuojalääkityksen plus opiaatteja viimeisen matkan kivuttomuteen.

Tässä viimeisiä kuvia tänään omasta rakkaasta hönö-heikki-holikista.


Väsynyt matkalainen


Luotettavin mies elämässäni ikinä

Voi Holik rassua

Pakko taas kirjoitella, jotta saa omaa mieltään jäsenneltyä.

Hematokriittiarvo oli tänään 13 yöllisen verensiirron jälkeen ja on pysynyt siinä. Tämän päiväisten EKK:n tutkimusten (=vastaonteloultra) jälkeen saimme hieman lisätietoa oireiden syihin. Pernassa ja maksassa on kuitenkin sen laajuisia muutoksia, ettei leikkaushoito koiraa pelasta. Tosin, ei Holikkia voisi nyt edes leikata, koska se on niin heikossa kunnossa. Tänään otetaan vielä ohutneulanäyte pernasta, jotta saadaan varmuus diagnoosiin.

Menen illalla katsomaan Holikkia ja mahdollisesti tuon sen kotiin tyttöjä hyvästelemään ja nukkumaan pää samalla tyynyllä kanssani, viimeisen kerran. Itkettää.

Voi Holik, voi Holik

Pakko kirjoittaa, ei tule uni silmään...
Tulin just EKKL:ta ja yksin. Holik jäi sinne tehohoitoon vakavan anemian vuoksi. Holikin hematokriitti oli 10, kun normi on 35-36 ja verensiirron raja on 15. Verinäytettä otettaessa lattialle roiskahtanut veri oli kuin mehukattia.

Ei ole meidän ukkelilla hyvä olla. Raskain mielin sen sinne jätin, mutta muutakaan en kyennyt tänään vielä päättämään. Holikin kunto romahti kahden viimeisen päivän aikana niin, ettei se jaksanut 50 metriä pidempiä lenkkejä. Syödä se on kyllä jaksanut ja ruoka on maistunut hyvin.

Lähettäneen lääkärin ottamissa kuvissa saatikka ultrassa ei näkynyt sisuskaluissa mitään hälyyttävää, sydänkin pamppaili vahvasti. Silti koira on niin huonossa kunnossa, ettei sille heti voi tehdä mitään suurempia tutkimuksia. Verensiirto asap. tänään yöllä. Ei taida Holik saada itse luovuttamaansa verta ja luulen, että maksamme sen laskussamme samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Ennuste ei silti ole mikään valtavan hyvä jos kyseessä on alustavasti epäilty sekundäärinen immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia. Yleensä em. anemia on nuorten narttujen sairaus eikä Holikin oireet kyllä suoranaisesti viittaa siihen, mutta ehkä huomenna ollaan viisaampia. Voi tätä tuskaa...

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Bowwe 2-vee

Raikulitytönkin elämää on seurattu jo 2 vuotta. Olisikohan se hieman aikuistunut, no ehkä hieman?! Jos se vielä vuosi sitten teki kaiken vähintäänkin 150 prosenttisesti, niin nykyään taitaa mennä "vain" 110 prosenttisesti. Hyvä alennus. Kannattaa hankkia!
Napsin taas päiväsellä kuvia onnettomalla kännykameralla jos räntäsade hellittää.

Klo. 12:16 ja ihan rehellistä vettä sataa, joten ei synttärikuvaa! Laitanpa neidistä yhden vanhan videon.


Bowwen ja Holikin yhteistä kivaa

Ja toisen

Bowwen ja harjan yhteistä kivaa

Onnesta olkoon myös muille sisaruksille!
.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Koiratätinä Nummelassa

Vuotuinen koiratätipesti Nummelassa ja tontilla häärä 9 boseroonia. Eivät tietenkään yhdellä kerralla lenkkeile: talon tessut kahdessa satsissa ja omat yhdessä. Hieman täytyy sovittaa lenkkikertoja innokkaiden hiihtäjien kanssa eritahtiin. Hämärissä siis kuljetaan, ettei tartte kenekään "eeromäntyrannan" tai "marjalisakirvesniemen" säikähtää mustia otuksia. Holik rakastaa hiihtäjiä, paremminkin ehkä niiden suksia: Elikko taantuu jonnekin pentuvaiheeseen ja yrittää ottaa suksien kantoja kiinni päästellen ilmoille kummallista pentumölinää täysin kuurona kutsuille. Ehkä hiihtäjien huumori ei riittäisi Holikin tervehdyksiin.

Hoitolan koiraväki on niin tottunut tähän järjestelyyn, etteivät yritä edes tulla lenkeiltään talolle. Pikkujalon "pienet pojat" ovat kyllä tosi hurmaavia sylikoiria, vaikka kävisivät kokonsa puolesta jo täysiskasvuisesta. Ei niitä tartte ko hetki katsella, niin ymmärtää, että pentujahan ne toki vielä ovat!!!


Mummon ruokalevot

torstai 6. tammikuuta 2011

Salka-muori 13 vuotta!

Ikioma RAKAS täyttää vuosia - 13 yhteistä tapahtumarikasta vuotta takana!

Noihin vuosiin mahtuu paljon tapahtumia ja yhteisiä asioita: Lukemattomat metsätreenikerrat, toinen toistaan haastavammat tosietsinnät VAPEPA:n riveissä, leirit ja reissut FRF-ryhmän kanssa, ährääminen ahtaissa paikoissa raunioilla ja tietenkin tottistelut.
Kaikista harrastuksista ja yhteisistä velvoitteista huolimatta Salkan tärkein merkitys löytyy sen suuresta sydämestä ja ymmärtävästä katseesta sen ollessa tukenani iloissa ja suruissa. Hetkeäkän en vaihtaisi pois... no, niin no, olisi se voinut olla kakkaamatta BH-kokeen seuraamisessa ja paikallamakuussa joskus yhteisen harrastusuramme alussa ;-).


Rakas!


Harmaahapsi

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kamala moka!!

Tietyn karvahousun synttärit lähestyy... apuva maksalaatikot jäi ostamati ja huomenna pyhä! Miten sen kakun nyt rakennan... ahistaa!!! Ei saa kertoa "tiedätte kyllä kenelle" muorille. Tyytyisköhän frouva tuplajuustohampurilaiseen?

tiistai 4. tammikuuta 2011

Paimentamista vol.38

Uuden vuoden eka paimennustreeni!

Treeni alkoi maneesissa olevassa pyöröaitauksessa suuntien kertauksella. Tänään koiran piti kiertää niin kauan suuntaansa kunnes käsky maahan tulee eikä pysähtyä tasapainoon.

Bowwen huonompi suunta on selkeästi vasen, jossa se tahtoo ajautua liian lähelle laumaa. Alkukankeuden jälkeen sekin suunta alkoi sujua, siihen saakka kunnes Bowwen mielestä painetta ja kierroksia yhteen suuntaan oli liikaa, niinpä neiti loikkasi taas aitauksesta ulos. Siellä Marikan neuvosta käsky maahan ja kierros jatkui aitauksen ulkopuolella. Taisi kiertää yhden vajaan kierroksen ja päätti tulla takaisin aitaukseen, josta taas maahan käsky.

Kun suunnat toimivat jatkoimme treeniä koiran ahtautumista pieneen rakoseen aidan ja lambien välistä. Se ei ole aiemmin ollut Bowwelle mikään suuri rasti, etenkin kun on saanut tehdä sen omatoimisesti. Hiivatin paukapää jäkittää kaikessa vastaan, kun jotain pitäisi tehdä käskystä. Koira porsasteli minkä kerkesi ja minäkin olin ajoittain taas pihalla kuin lumiukko käskyineni. Lopuksi peruskuljetusta ja koissu lepämään. Taisi olla rankka treeni. Väliajalla sai leikkiä Wenjan kanssa, kesällinen hyvä fiilis näiden kahden koiran välillä oli vielä tallella.

Toinen kierros aloitettiin lambien haulla aitauksesta. Perustottis portilla kohdillaan (=iloinen). Saimme paimennettavat hallitusti ulos aitauksesta, Bowwe odotteli nätisti maassa ja yli käskyllä lambien eteen. Nyt oli ajatuksena treenata poispäinajoa aitausta hyväksi käyttäen. Ei se vieläkään meiltä suju. Koira kulkee mielellään takanani tai sivulla. Lambien ja minun välissä sille iskee valtava tarve hakea lampaat luokseni. Seis käskyllä se tulee luokseni -> välimatka lampaisiin kasvaa -> koira ottaa ne laukalla kiinni -> lampaat kipittävät lujempaa -> Bowwe kiertää niiden eteen ajaakseen minulle. Taidettiin saada pari-kolme metriä kuljetusta aikaiseksi. Lopuksi häkitimme lampaat seuraavaa varten.

Kyllä tämä tästä.