keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Röh-köh, kennelyskää penteles!

Bowwekin köhii, ei tosin ole miteskään valtavan sairas enää. Elikko aloitti köhimisen lauantai-iltana ja olikin sitten sunnuntaina hieman vetämätön. Kiristeli varmaan jousiansa levätessään, sillä sen jälkeen sitä on enemmän pitänyt pidätellä kirmailemasta. Kaasuttelusta seuraa yhä yskimistä, joten ohi se ei toki vielä ole.
Yskänlääkettä tablettien muodossa iltaisin ja yöt sujuvat helpommin. Valkosipulihunajaa tarjoillaan suurena herkkuna yleiskunnon tueksi. Nam, sanoo Bowwe!

Paimennukset ja BH-kurssi jää tältä viikolta väliin, hoppas tauko tekee hyvää.

torstai 23. helmikuuta 2012

Paimentamista vol.126 ja 127

Tällä viikolla aiheena edelleenkin maltti ja sisäflankkien suunnat.

Bowwe sekoittaa ja ajattelee, että suunnat tarkoittaa aina hakukaarta ja lauman tuomista minulle. Ja tuosta edellisetä syystä, se vaihtaa omatoimisesti sisäflankeilla suuntaa tasapainossa, seilatakseen ja tuodakseen lauman.
Päätettiin ottaa taas avut sisäflankille mukaan (=läpsyt reiteen plus tänne kutsu). No joo, kyllä siitä apua oli.

Toka kierrosten häkitykset menivät aikas putkeen, varmaankin sen vuoksi, että lambit olivat oppineet kulkureitin ja jutun juonen. Välillä on kiva onnistuakin ;-). Tänään Tuijalta hyviä kommentteja mun omiin ratkaisuihin. Omassa päässäni luon sellaisia kiemuroita koiran toteutettavaksi, ettei niiden käskyjen kanssa kyllä mikään/kukaan osaisi suoriutua. Sorry Bowwe, sulla on niin tumpelo ohjaaja.

Tarttis muistaa: Keep it simple!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Anetten BH-kurssilla

Bowwen seuraaminen oli tänään jotenkin epävireistä, aivan kun aatokset olisivat olleet jossain muualla. Vire ei ollut paras mahdollinen kai kummallakaan.

Jättävät liikkeet olivat täsmällisiä. Luoksetulossa minä taas rämpäläsin käsieni kanssa.

Paikalla makuuta treenatiin kunnon häiriön kanssa (=viereisen koiran luoksetuloa ja vinkilelulla leikkimistä). Kyllä se siellä makuulla näköjään pysyy ;-).

Seuraavaan ohjattuun treenikertaan on pidempi tauko. Hmmm, jospa saisimme pallopalkasta Bowwelle mieluisan siihen mennessä.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Raiputti

Raiputti on ollut hukassa Salkan poismenon jälkeeen. Pelkästään Salkan nimen ääneen sanominen (esim. puhelimessa) saa aikaan kuonolla tönimistä ja kainaloon tunkeutumista. Rain elinikäinen tukipilari on poissa...

Ulkona kulkiessamme Rai on tarjonnut seuraamista ja jättäviä liikkeitä pienestäkin vihjeestä. Nyt sen huomaa miten vahva Salka laumassa oli ja kuinka sen pelkkä läsnäolo on Raiputin ja muun lauman tekemisiä hallinnut.

Rai ei ole kunaan ollut sosiaalinen lauman ulkopuolisia koiria kohtaan, mutta tässä omassa laumassa se on paikkansa tiennyt ja leikittänyt uudet pennut nukuksiin. Paimentanut ja leikittänyt Salkankin pennut ja kestänyt Holikin ja Bowwen pentuajat.

Rai-hui täyttää kesäkuussa 12 vuotta, toivottavasti täyttää ja on terveenä vielä pitkään.

torstai 16. helmikuuta 2012

Paimentamista vol.125

Treenit samalla kaavalla kuin tiistaina, sillä erotuksella, että taisi kuitenkin minun osaltani olla enemmän maltin menetys treenit kuin malttitreenit.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Paimentamista vol.124

Murheenkin keskellä on elettävä ja jatkettava arkirutiineja, siksi karautimme taas Bowwen kanssa paimeneen. Woollandiassa oli karitsoiminen hyvässä vauhdissa, uusia pikkukilejä oli syntynyt ja syntyi koko ajan.

Paimenessa niin kuin muussaskin elämässä Bowwen kanssa tehdään malttitreenejä. Kaavana käsky ja 3 sekunnin tauko seuraavaan käskyyn. En tiedä kummalle oli vaikeampi, minulle vai koiralle ;-).

Tokakierros periaatteessa samaa malttia, mutta nyt oli kuvioissa mukana yhdeltä sivultaan auki oleva häkki. Noo, poispäin ajonase ei meiltä ihan onnannut, mutta normihäkityksenä kyllä. Ennen toista kierrosta muistuttelin Bowwelle mitä vislaus tarkoitaa. Otin mukaan käsiavun, jotta elikko älyäisi istua. Parempi kun istuu, ettei kykene syömään pipanoita...

maanantai 13. helmikuuta 2012

Rakas kukkaistyttöni on poissa

Eilinen oli yhtä tuskaa, Salka oli niin kipeä lavoistaan, ettei kyennyt käymään maate. En tiedä oliko syynä Bowwen viime viikkoinen törmäys Salkaan vai mikä. Kotona ei yhtään kunnon särkylääkettä, eikä koiraan voinut koskea satuttamatta, jotta sen olisi saanut nostettua autoon päivystykseen mennäkseni. Onneksi Malla ystävällisesti kaivoi lääkevarastoaan ja sain dropit, jotta Salka kykeni asettumaan lopulta iltasella aloilleen ja maate. Ystävänsä tuskaa on kamala katsoa.

Iltayön aikana kypsyi lopullinen päätös Salkan kipujen helpottamiseksi. Soitin heti aamulla Someron AB Klinikalle tiedustellakseni kotikäynnin mahdollisuutta ja siinä lopullisessa merkityksessään. Jos tällaisena hetkenä voi sanoa, niin onnekseni asia järjestyi ja Salka nukkui rauhallisesti viereeni omassa kodissaan. Nuuhkuttelin hajumuistiini Salkan päälaelta ihanaista kukkaistuoksuaan.


Saattomatkalle lähtiessämme autoradiosta soi niin riipaisevasti Laura Närhen: Annan sut pois.

Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu


Rakasta muoriani, kukkaistuoksuista ystävääni, sanomattoman paljon kaivaten!!!


Sydämellinen kiitos eläinlääkäri Tuula Burgherrille asiallisesta ja lämpöisestä toiminnasta kamalimpana hetkenäni. Eikä sovi unohtaa myötätuntoista ensikontaktia ajanvarauksessa.
.

torstai 9. helmikuuta 2012

Paimentamista vol.123

Ei olisi tänäänkään voinut treenit paremmin alkaa, kun sai pusutella pentu-pentuja. Alli-malli-apina tuli muun lauman mukana pihalle häntä heiluen pusuttelemaan pihalla pönöttäviä ihmisiä. Kyösti-köpi-kuutio tuli vasta isännän kanssa pihalle ja vähintäänkin yhtä vauhdikkaasti kuin siskonsa. Retee kaksikko, siis ne pennut!!!

Malttia ja taas malttia. Ekalla kierroksella häkitys ja lambit ulos. Sen jälkeen kaikkea mahdollista maltillisesti. Hankalaa kehua koiraa samalla, kun yrittää pitää itsensä suht rauhallisena, jottei koira innostuisi liikaa.

Tokalla kierroksella häkki oli maneestista kerätty kasaan ja me otimme hakukaaria ja täsmäpysähdyksiä. Peruskuljetusta ja rauhallisia siirtymiä. Hyvä treeni, en kiroillut kertaakaan ;-). Täytyy seuraavalla kerralla muistaa olla huitomatta joka käänteessä niin kovin sen keppinsä kanssa. Sisäflankeilla etenkin.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Paimentamista vol.122

Meidän molempien malttitreenit jatkuivat. Aluksi Bowwe pääsi hakemaan treenilampaat pihatosta ja sen suojasta maneesiin. Ulkoaitauksen lambit siirtyivät sisätiloihin Bowwea karkuun sen ilmestyessä aitaukseen. Lähetin koiran suojaan sisälle hakemaan paimennettavia ja ekalla yrityksellä sieltä tuli ulos ne 4 paimennettavaa, jotka sain suht helposti siirrettyä maneesiin.

Yritin olla mahdollisimman vähäeleinen ja -sanainen, onnistuinkin siinä. Koira toimi myös huomattavasti maltullisemmin, meni maahan mielellään. Toki palkkasi itseään syöden pipanoita. Hakukaarilla se vielä istui vislauksesta, mikä olisikin oikea asento siihen vislaukseen, lähempänä minua se meni mielellään maahan saadakseen imuroitua niitä pipanoita.

Tokalla kierroksella jatkoimme samaa viileää linjaa, nyt kuitenkin kielsin vaffalla käskyllä pipanoiden imuroinnin. Toimi pal paremmin kuin kepin huitaisu. Hyvä mieli molempien maltillisesta toiminnasta. Tosi asia on vaan se, että taatusti tuo meidän molempien sählääminen on niin selkäytimessä ja putkahtaa tiukan paikan tullen aina esille... aina kun keskittyminen herpaantuu. Huonoista tavoista poisoppiminen vie huomattavasti kauemmin kuin oikean tavan opetus.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pakkanen hellittää

Ilma on lauhtunut valtavasti eilisestä ja Bowwe on huuhtonut pitkin tonttia miltei koko päivän. Nyt on hyvä levätä.



Eilen tuli hankittua Ehyt-areenan yhteydessä olevasta tarvikeliikkeestä Salka-muorille uusi matrassi: Buster Memory Foam koiran patja. Sama mekanismi kuin ihmisille valmistetuissa Tempur-tuotteissa. Tuntuu olevan mummelin mieleen!


Hyviä unia Buster Memory Foam vuoteella...
.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Anetten BH-kurssilla

Tänään Bowwe pääsi piitkästä aikaa ryhmätottistreeneihin, Anetten ohjaamalle BH-kurssille. Ryhmäläisten piti kertoa taustatietoina 2 hyvää ja 2 "pelottavaa" asiaa. Minä ilmoitin seuraavaa: Bowwe on lennokas keekoilija, siinä on ne kaksi hyvää ja kaksi pahaa. Epäilen, että se jaksaa pysyä paikalla makuussa paikallaan.

Aamulla ennen lähtöä tsekkasin pakkastilanteen ja taisin katsoa digimittaria hieman huolimattomasti, kun sain lukemaksi -20 astetta. Yllätys oli suuri, kun auton mittariin rävähti -28 astetta. Ilmankos Berlingo oli hieman jähmeämpi, kytkimelläkin kesti pari sekuntia palata yläasentoon. Matkalla pakkanen vaan kiristyi ollen parhaimmillaan -31 astetta. Hyvin kuitenkin pääsimme Ehyt-areenalle treeneihin.

Aloitimme seuraamisella ja me pääsimme klinikalle ensimmäisenä. Samalla meidän ensimmäinen harjoituksen paikka tuli esille. Bowwe ei tunne käskyä sivulle, vaan seuraa kättäni, ilman käsiohjausta koira jää kauemmas ja vinoon. Seuraaminen on iloista ja koira pitää hyvin paikkansa. Ohjaalle ja koiralle määrättiin malttitreeniä sekä ohjaajan käsien merkitys pitää häivyttää.

Muiden treenatessa Bowwe otti paikalla oloa häiriössä. Lopuksi treenasimme käännösten tekniikkaa, valitettavasti Bowwe sai näykkäyksen peppuunsa ohittaessamme toista koirakkoa. Taisi sattuakin, sillä elikko kiljaisi kivusta, jatkoi kyllä seuraamista. Bowwe ei haastanut sitä toista koiraa mitenkään, sillä oli kontaktissa kaiken aikaa. Ikävä episodi, mutta Bowwe ei siitä näyttänyt ottavan painetta, toivottavasti ei jääkään mitään hampaan koloon toisia koiria kohtaan.

torstai 2. helmikuuta 2012

Paimentamista vol.121

Eka kierros basic treeniä, jossa koiran täytyi tällä kertaa olla pysähdyksissä pidempään, jotta se maltti sieltä joskus löytyisi. Koira on ennakoinut käskyjä ja samalla liuennut omia aikojaan hommiin. Kaikki tuo valuminen ja epätäsmällisyys lähtee kyllä minusta ohjaajana, epäjohdonmukaisuudestani oikeammin. Onneksi kotkansilmä-Marika muistuttaa aiheellisesti lepsuilustani.

En sitten kiroillutkaan tänään kertaakaan, olin korjannut/fiilannut omaa asennettani myös. Meno oli kaiken em. vuoksi jopa ajoittain täsmällistä, vaikka Bo imuroi pipanoita sopivan tilanteen tullen.

Tokalla kierroksella siirtelimme pihaton lambeja traktorin ja paalien tieltä pois. Ensin yksi porukka suojasta ulos, luukku kiinni ja tiineet uuhet pois paalin alta edellisten osastoon. Tulevat äitiuuhet laumautuivat tosi tiiviiksi nipuksi luukun eteen, vaikka jätin Bowwen aitauksen toiseen laitaan makuulle.

Olin kovin yllättynyt, että Bo pysyi makuulla koko ajan purkaessani paalin "kuoret" ja asetellessani häkin paalin ympärille. Keksi itselleen hupia tonkimalla pahnojen seasta pipanoita herkuikseen.
Paalihässäkän jälkeen äitiuuhet takaisin omaan osastoonsa, minkä jälkeen ulkona olevat takaisin suojaan omalle osastolleen. Sain Bowwen lampailta mukaani ilman suurempaa karjahtelua. Hyvä motivaatiotreeni minulle. Nääs, oikeissa tilanteissa kai äänenpainoni on sitä luokkaa, että koirakin tottelee ;-).