tiistai 27. joulukuuta 2011

Paimennuspäivä Woollandiassa

Tapani-myrskystä selvinneenä sulattelimme kinkkua pamennuspäivän merkeissä.
Sähkötkin palasivat onneksi viime yönä, joten paimeneen uskalsi lähteä levollisin mielin. Ei silti, kyllä täällä torpassa tarkeni kakluunin ja hella/leivinuunin lämmöllä, mutta pakasteiden sulaminen huoletti eniten. Onneksi vahinkoa ei liiemmin syntynyt.

Takaisin paimennuspäivän tapahtumiin. Porukka oli jaettu kahteen ja osa aloitti pellolla poispäin ajo treenillä ja osa maneesisa kujanteita poispäin ajona. Me aloitimme maneesissa ja liinan avulla. Ajattelin, että saan hillittyä liinan avulla koiran seilaamista lauman takana. Noo, jossain määrin onnistuin, mutta niin onnistui myös Bowwe seilaamaan. Saimme muutaman ihan hyvänkin pätkän ajettua
Toka kierros samoilla säännöillä. Harjoite meni paremmin niiltä osin, kun taas itse hiffasin asioita. Bowwelle täytyy nyt jotenkin saada opetettua, että aja käskyn jälkeinen suunta tarkoittaa suht tiukkaa ahtaasta paikasta lambien eteen kiertämistä.

Lounaan (valtavan maukkaan) jälkeen me otimme yhden kierroksen maneesissa. Aluksi samaa kuin kahdella edelliskerralla ja ihan lopuksi maltan ristin hinkkaamista. Oli meille vaikea.
Toka kierroksella me sitten kaikkea kohtaloamme uhmaten menimme avoilaitumelle. Tuuli niin, että hilseet pöllysi. Lähtökohtaisesti minulla oli jo takaraivossa epäluotto koiraa kohtaan. Hirmuisen väärin Bowwea ajatellen ja treeni menikin hieman huutamiseksi, kunnes rauhoituin koirakin kuunteli. Bolla on kyllä avolaitumella jokin ihme viuru päässään ja se tahtoo aluksi enemmän naatiskella juoksemisesta ja lauman vilkkaasta liikuttelusta.

Opettavaista ja nöyrin mielin uusia treenejä kohden.

Tämän tarinan sokerina pohjalla, pempuloiden pusuttelua lounastauolla. Pentu-pentujen ihanaan tuoksuun ei ikinä kyllästy, samaa mieltä olivat kotona vaatteitani tarkkaan nuuskuttaneet mummu-koirat.
.

torstai 22. joulukuuta 2011

Paimentamista vol.111

Käytiin pikaisesti yksi rundi paimentamassa. Marikalla oli hieno rata rakennettuna poispäin ajotreenille.
Haasteet olivat meille ihan samat kuin aiemminkin: oma sijoittuminen laumaan nähden plus ohjaajan rauhallisuus...

Sitten riennettiinkin kotiin, jonne sisareni oli juuri koirineen saapunut joulun viettoon.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Paimentamista vol.110

Kujanne poispäin ajona. Lambit "oppivat"/tottuvat kulkemaan tosi nopsaan kujanteesta, siksi lisämausteena treenissä myös lambien ohjaus pois kujanteen suulta.

Eka kierroksella elikolla oli taas vauhtia ja intoa vähän liikaa, siitä huolimatta sain karvakorvan pysähtymään suht hyvin. Mein ongelma on pysäytyksen jälkeinen liikkeelle lähtö tai siis se nopeus. Koira koettaa kiriä kiinni lambit, josta seuraa, että se poikkeuksetta ajautuua liian lähelle lambeja jakaen lauman. Parasta näissä tekniikkatreeneissä on oman hahmotuskyvyn testaaminen. Aika ajoin sekin alkaa jo toimia. Hitsi, mä osaan kohta pelata tätä peliä!! ;-)

Kierroksen loputtua Bowwe pääsi painimaan toisen samanlaisen hupakon kanssa, Bernie Wooster aka Wool, venkoili Bon kanssa: Soffa-lattia-soffa-akselilla. Tosin Bernie Woosterilla oli kyllä selkeä tavoite kiivetä "morsiammen" selkäpuolelle. Lanneliikkeitä emme sentään nähneet, muutoin harjoittelivat. Huh, mikähän tornaadopentue noista kahdesta tulisikaan ;-).

Toka kierros samoilla säännöillä. Palatakseni edelliseen tiistain treenikertaan... minulle pitäisi antaa tukkapöllyä, kun en muistanut, mihin minun pitää keskittyä: rauhalliseen otteeseen ilman kiirutta. Taas hössäsin tasan yhtä paljon kuin koira. Miksiköhän koira hössää...

Treenien lomassa "katsomossa" muisteltiin kaukaista kasaria ja teeveeohjelmia. Välillä virittelimme naurut myös muisteloille kasarimuodista (olkatoppaukset ja iso tukka jne.). Tuo porukka ei tarvii "naamakirjaa" mihinkään. Ihan parasta nauraa livenä ihmisten kanssa. Kiitos treenikamut!

Ai niin, minä ko en hae postilaatikosta edes paikallislehtiä, olin jäänyt paitsi seuraavasta uutisesta: Noin 10 kilsan päässä oli viime viikolla havaittu suden jäljet. Onneksi on tuo 2 metrin aita tontin ympärillä, yksinäiset sudet napsivat koiria välipaloikseen, kun eivät suurempaa riistaa yksikseen saa. Hoppas tuo erakko löytää itselleen lauman, jotta ei tarvitse pihoille tulla hakemaan evästä ja seudun peurat riittäisivät ruuaksi. Itseni vuoksi en pelkää, enkä kyllä koirienikaan. Kaikkea voi sattua, etukäteen murehtiminen ei auta. Etukäteen voi silti aina suojautua, tässä tapauksessa tuo aita on ainakin hidaste.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Ikuisuusprojekti?

Meinaa taisteluväsymys iskeä noiden listojen kanssa. Tarpeita pitäisi olla nyt riittävästi, mutta motivaatio ajoittain hukassa. Makkarin lattialistat voi huomenna sahata oikean mittaisiksi ja naputella paikalleen, kun ovien listat ovat nyt paikoillaan.

Eteisen listat ovatkin sitten luku sinänsä. Seinät/lattiat eivät ole vieläkään itsekseen suoristuneet, joten hiivatin hinkkaaminen jatkuu... ää ää. Ei olisi enää valtava urakka ja jouluksi olen sen päättänyt saada valmiiksi. Nysväämisen jälkeen pääsen tekemään mukavampaa maalaushommaa. Kummasti uudet sävyt seinissä ovat raikastaneet koko kodin ilmettä. Joulun jälkeen on kivasti aikaa puuhastella.

torstai 15. joulukuuta 2011

Paimentamista vol.109

Lauman jako ja toisen puoliskon kuljettaminen poispäin ajona.

Ekalla kierroksella Bowwella hurja vauhti ja turhaa hösäämistä. Ehketi ohjaajakin voisi noissa tilanteissa laskea kierroksiaan, sillä ei se mun mukamas hommien nopeuttaminen noisssa tilanteissa auta yhtään. Tehtiin jako seinän vieressä, etteivät lambit pääse valumaan minun ohitseni. Bowwella oli aluksi hankala hahmottaa harjoitetta, se halusi kiertää lauman ja minun väliin. Saatuani sen kässäämään tilanteen, elikko tulikin reippaasti lauman väliin käyden käskystäni maahan. Tästä jatkoimme toisen lauman liikuttamista ajona, saimme eriytetyn lauman kulkemaan pienen matkaa, kunnes lambit levisivät kavereidensa luokse. Seuraavilla kerroilla olin itse tarkempi ja homma onnistui paremmin.

Tokalla kierroksella jatkoimme samaa treeniä.
Kaiken kaikkiaan edistystä on tapahtunut Bowwen pysähtymisissä, siksi sen ohjaaminen on huomattavasti helpompaa. Iloinen asia!
.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Paimentamista vol.108

Mitenköhän tämän päivän treenejä nyt kuvailisi.. ööö. Olisko työntö vetoa vastaan...;-)

Ekaksi erottelimme isosta laumasta kolme ja häkitimme ne, sen jälkeen erotimme taas pari toisaalle portin taakse. Loput jätimme viimeiseksi erotellun porukan läheisyyteen ja siirryimme aitauksen taakse, josta koira hakukaarelle. Koiran täytyi siis saada irrallaan oleva lauma häkitetyistä lampaista irti, ts. työskennellä kahden eri lauman vetoa vastaan.

Lambit kiehnäsivät pyöröaitausta ympäri, jotta elikot sai irti aitauksesta ja toisen lauman vedosta, koiran tuli mennä aitauksen ja lambien väliin. Suunnat tuottivat koiralle vaikeuksia, kun meinasi lähteä isommalle kaarelle kiertäen aitausta. Nyt Bowwelle täytyy opettaa uusi käsky VÄLIIN, jotta se ymmärtää mitä siltä halutaan. Raskas treeni koiralle ja ohjaajalle, useine uusine elementteineen. Kivvaa silti.

Tokalla kierroksella harjoittelimme jakoa ja erotellun lauman siirtämistä toisaalle. Taidettiin saada yhden kerran lambit eroteltua. Ei paha ekaksi kerraksi.

Viime viikolla ei ollut treenejä ja tauko näyttikin tehneet hyvää koiralle.
.

torstai 1. joulukuuta 2011

Paimentamista vol.107

Jep jep, olihan taas Marika keksinyt haastetta kerrakseen. Miten tämän harkan nyt oikein kuvailisi: Yhden lampaat kuljetus laumastaan poispäin. Lauma oli pikkuaitauksessa, jonka luota tuo yksinäinen pönöttäjä piti työntää kaummas. Ekalla kerralla homma onnistuikin, mutta annas olla, kun lambi huomasi, että se voi pönöttää esteen takana piilossa ja livahtaa sieltä aina laumansa lähelle. Hikinen ja opettavainen treeni. Me valuimme aivan liian lähelle lammasta tai siis minä oli liian lähellä ja lambi kirmasi luokseni koiran yrittäessä liikuttaa sitä. Tarttis vaan luottaa koiraansa ja antaa sen tehdä hommiaan.

Tokalla kierroksella ilmavia hakukaaria ja täsmä pysäytyksiä. Aluksi Bo yritti taas suoraa lähestymistapaa, jonka sain treenien loputtua jo kitkettyä vähemmälle. Pysähdykset, no joo onhan siinäkin tietty tapahtunut edistystä.