tiistai 20. joulukuuta 2011

Paimentamista vol.110

Kujanne poispäin ajona. Lambit "oppivat"/tottuvat kulkemaan tosi nopsaan kujanteesta, siksi lisämausteena treenissä myös lambien ohjaus pois kujanteen suulta.

Eka kierroksella elikolla oli taas vauhtia ja intoa vähän liikaa, siitä huolimatta sain karvakorvan pysähtymään suht hyvin. Mein ongelma on pysäytyksen jälkeinen liikkeelle lähtö tai siis se nopeus. Koira koettaa kiriä kiinni lambit, josta seuraa, että se poikkeuksetta ajautuua liian lähelle lambeja jakaen lauman. Parasta näissä tekniikkatreeneissä on oman hahmotuskyvyn testaaminen. Aika ajoin sekin alkaa jo toimia. Hitsi, mä osaan kohta pelata tätä peliä!! ;-)

Kierroksen loputtua Bowwe pääsi painimaan toisen samanlaisen hupakon kanssa, Bernie Wooster aka Wool, venkoili Bon kanssa: Soffa-lattia-soffa-akselilla. Tosin Bernie Woosterilla oli kyllä selkeä tavoite kiivetä "morsiammen" selkäpuolelle. Lanneliikkeitä emme sentään nähneet, muutoin harjoittelivat. Huh, mikähän tornaadopentue noista kahdesta tulisikaan ;-).

Toka kierros samoilla säännöillä. Palatakseni edelliseen tiistain treenikertaan... minulle pitäisi antaa tukkapöllyä, kun en muistanut, mihin minun pitää keskittyä: rauhalliseen otteeseen ilman kiirutta. Taas hössäsin tasan yhtä paljon kuin koira. Miksiköhän koira hössää...

Treenien lomassa "katsomossa" muisteltiin kaukaista kasaria ja teeveeohjelmia. Välillä virittelimme naurut myös muisteloille kasarimuodista (olkatoppaukset ja iso tukka jne.). Tuo porukka ei tarvii "naamakirjaa" mihinkään. Ihan parasta nauraa livenä ihmisten kanssa. Kiitos treenikamut!

Ai niin, minä ko en hae postilaatikosta edes paikallislehtiä, olin jäänyt paitsi seuraavasta uutisesta: Noin 10 kilsan päässä oli viime viikolla havaittu suden jäljet. Onneksi on tuo 2 metrin aita tontin ympärillä, yksinäiset sudet napsivat koiria välipaloikseen, kun eivät suurempaa riistaa yksikseen saa. Hoppas tuo erakko löytää itselleen lauman, jotta ei tarvitse pihoille tulla hakemaan evästä ja seudun peurat riittäisivät ruuaksi. Itseni vuoksi en pelkää, enkä kyllä koirienikaan. Kaikkea voi sattua, etukäteen murehtiminen ei auta. Etukäteen voi silti aina suojautua, tässä tapauksessa tuo aita on ainakin hidaste.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan tarkennan tuota tekstiäsi että yksinäinen susi olisi varallisempi kuin lauma. Ei siihen kannata tuudittautua. Lauma on vaarallinen, täällä kolmen suden lauma kyttäsi Saksanseisojia omistajan ollessa narun toisessa päässä, lauma joka on oppinut syömään koiria ja tottunut ihmisen läheisyyteen on huippuvaarallinen. (eikä muunlaiset tule edes ihmisten nurkkiin, ne pysyy metsissä niitä peuroja kyttäämässä) Samoin se yksinäinen joka sitten ottaa narunpäästä koiran.
Älä siis toivo laumaa vaan ole onnellinen jos niitä on vain yksi.
Hyvää Joulua kaikille ! Myös sudelle.
PaulaK