Sutun menolippu 3-luokkaan

Muutamassa kokeessa kesän ja syksyn aikana olemme Sutun kanssa pyörähtäneet vaihtelevalla menestyksellä. Yhä edelleen koiran suurin into on hallita lammaslaumaa pään puolelta. Hieno taipumus onkin, kunhan tulevaisuudessa luottaisi minunkin hoitavan hommani lauman pääpuolella. Treeniähän se vaan kaipaa, so simple.

Viimeisin koeviikonloppu olikin tämän kauden mielenkiintoisin, ei yksin siksi, että olin sitä järkkäämässä, vaan myös siksi, että ne olivat ensimmäiset TS-kokeet Kivistön tilalla Forssan Matkussa.
Tilan lampaat ovat hyvin koirattuja eli kulkevat sinne minne koira ne ohjaa, mutta eivät ole erityisen ihmisvetoisia ja ihminenkin on niille paine. Olin jotenkin yllättynyt, ettei ainoatakaan TS-pamennusvaliota ollut kisaamassa uudessa paikassa. Toisaalta nykyään on lukuisia treeni- ja koepaikkoja ja päällekkäisiä toisissa kennelpiireissä järjestettäviä kokeitakin, on tietenkin helpompi kisata siellä missä myös treenaa, ymmärrettävästi.

Toinen koeviikonlopun tuomareista ennätti käydä oman koiransa kanssa kokeilemassa vedot ja lampaat, osasi sen vuoksi mielestäni mitoittaa ratansa vaikeuden sen mukaan. Vedot olivat haastavat jo itsessään ja ohjaajalle sellaista aivoakrobatiaa, että hiki pursusi pelkästä ajattelemisesta. Voimistelimme Sutun kanssa nippa nappa ERI:n eli 90/100p, mielestäni hienosti venyttiin.

Sunnuntainen tuomari ei ehkä välittänyt vedoista, esim.  2-luokan rata kulki kaksi kertaa varikon ohi, johon lamapailla suuri veto. Meillä loppui aika, sillä jouduin neuvottelemaan Sutun kanssa alkuradalla sen stoppihaluista aika pitkään. No, lampaat eivät karanneet, mutta emme ennättäneet saada rataa tehtyä ja haalittiin ennen ajan loppumista 41/100p kasaan.

Ennen koetta olin käynyt tilalla treenamassa muutaman kerran ja haastavinta oli omien aivojen ohjelmointi uuteen tilanteeseen. Sutulla on enemmän näkemystä ja taitoa kuin ohjaajalla, kiva ja luotettava työpari, joskin vaativa koulutettava ainakin minulle.

 

Sutun paimennuksista

Sutukin on urakkatyöläinen sielultaan ja sopeuttaminen tavalliseen työn rytmiin on vaatinut hieman hioutumista meiltä molemmilta. Onneksi se rodunomaisesti tajuaa helposti halutun tavan, kunhan ohjaaja ennättää merkata juuri sen oikean tavan. Se, jos mikä on haasteellista täti-ihmiselle.
Treenikertoja on ollut 1-2- kertaa viikossa ja kyllä sitä kehitystä tapahtuu näinkin, tosin hitaammin kuin päivittäin treenaisi, selvä se. Keväään kuluessa olemme saaneet kumpaisenkin paimennusvisiot vähän paremmin sopimaan yhteen ja luottoa alkaa kertyä.
Parastahan tässä kuitenkin on se, että Sutu on mitä mainioin lauman/perheen jäsen, arki se on mikä eniten merkitsee.

Pirren toukokuun paimennuskokeet

Tämäkin vuosi aloitettiin taivaallisella tuloksella eli PAIM1-T. liikaa vauhtia, liikaa intoa, liikaa ihan kaikkea. Seuraavana päivänä osattiin jotain jo paremmin EH:n verran. Kolmannessa ohjaaja päätti keskeyttää, sillä nyt on niin kovat ukaasit tuomareilla: Varoituksia tulee jo siitä, että koira lähtee palauttamaan lammasta laumaan. Tulkinnan vaikeusastetta lisää se, että puhutaan varoituksista ja huomautuksista tuomarista riippuen. Huoh.
Aika moneen on tämän miltei 10 vuoden paimennuskoeurani aikana saanut osallistuja taipua. Alkaa kohta jo väsyttää tämä koekaniinina olo. Tämä on niin peni laji, että osallistujalla ei käytännössä ole oikein minkäänlaisia oikeuksia ja kaikki koeohjeen tulkinnat on vaan nöyrästi otettava vastaan. Varsinaisia arvostelevia tuomareta on 5, joista yksi ei arvostele sellaisissa kokeissa, joihin itse osallistun.

Lisäksi minua kyllä hämmästyttää myös se, että tuomarit sallivat rataan tutustumisessa osallitujien arvosteluvariaatioiden lypsämisen ihan joka tehtävällä. Esikokeessa sen ymmärrän, mutta koeluokissa säännöt pitäisi olla selvät. Luutavasti se on kuitenkin osallistujan tapa hakea omalle tekemiselleen oikeutus. Ei kyllä missään muussa aiemmin harrastamassani lajissa sellaista suvaita.

 

Pirren koetulokset alkuvuodelle

Pirre taas baanalla

 Olipa kiva viimeisen lomaviikon aloitus, jota edelsi "korkeanpaikanleiri" möksällä. Ihan ovat hulluja uimaan nämä nykyiset "siskokset". 

Viimeinen lomaviikko alkoi siis paimennuskokeiden muodossa ja kahtena peräkkäisen päivänä. Tiistaina saatiin kasaan 81p/100p PAIM1 EH ja keskiviikkona 87p/100p ja niin ikään PAIM1 EH. Kaikki Pirren tekemisessä on vielä liian vauhdikasta, mutta siihen puututaan tulevissa harjoituksissa eikä pentuhömpöttelyä enää suvaita.

Pirre ensimmäisissä oikeissa paimennuskokeissaan

Päätin kiemurrella Pirren kanssa ekoihin paimennuskokeisiin, vaikka edeltävät torstain treenit menivätkin perseelleen.
Vauhtia oli lauantaina ihan valtavasti ja koira otti kaiken ilon irti huolella. Stopit meni melkein nollille ja laidunnuksessakin oli jotain sanomista. Saatiin kahmittua sentään 61 pistettä kasaan 100 pisteestä, eli tulos oli T (=taivaallinen).
Sunnuntaina vauhtia meinasi olla yhtä paljon, mutta sain sen aisoihin alussa. Stoppi taas perseelleen ja vähän sieltä sun täältä meni pistetitä ja jäljelle jäi 77 pistettä 100 pisteestä, se riitti tulokseen H (hurmaava).
Onhan Pirre toki nuori vielä eikä siltä ihan hirvittävän hyvää itsehillintää  voi vielä odottaa.  Silti sen kanssa on kyllä kiva tehdä hommia, kun virta ei lopu eikä puremista ja posauttelua tarvitse pelätä.

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Hip hei,

Reilu vuosi sitten edellisen kerran Hurun kanssa kokeessa. Tässä välissä ovat säännöt muuttuneet ja maksimipisteetkin pudonneet 150 -> 100 pisteeseen.

Tänään rata oli oikein mukavan pitkä ja tehtäviäkin kohtuullisesti. Me tietenkin tehtäisiin mielellämme niitä enemmänkin. Sää oli niin sopiva meille eli melkein kamala: vettä satoi eikä lämpötilakaan järin korkea.

Tehtiin erittäin hyvä rata, suhteessa treenikertoihin, joista Pirre on tänä kesänä varastanut puolet. Hurun kanssa on kiva tehdä asioita, vaikka meidän rataan sisältyi muutama kiperäkin paikka silti kahmittiin kokoon 87p/100p PAIM3 EH.

Huru 3 vuotta sitten PAIM2 - kokeessa, sama tyyli kuin tänään

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Toinen päivä 3-luokan koetta Hurun kanssa. Sama tuomari ja sama rata toisin päin eikä lajittelussa ollut vielä merkattuja lampaita eli ts. häkitettiin 6 lammasta. Merkkaaminen tehtiin pienessä pyörössä tällä kertaa, mikä oli meilestäni helpompaa kuin eilen. Pisteitä meille jäi miinusten jälkeen 136 ja PAIM3 ERI. Hurulle pusut, hyvin jaksoi talkoilla vielä oman suorituksen jälkeen.

Olen tässä pohtinut näitä kokeita ja omia suorituksiani: Olen aina koettanut tehdä tehtävät mahdollisimman paljon koiraa käyttäen, vaikka helpottaminenkin olisi ollut luvallista. Ei vaan anna luonto periksi helpottaa tehtäviä, jotka jokaisen ylemmissä luokissa osallituvien pitäisi osata. Millä muulla se ero eri luokkien välille saadaan, ei se ylimääräinen stoppi voi olla ainoa erottava tekijä 2- ja 3-luokan välillä. Eihän.

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Jahas, viimeisiä lomapäiviä viedään ja oltiin tänään Trad Style kokeissa Hurun kanssa Somerolla.
Näyttää siltä, että aina kun vaativa keli, tänään satoi meidän suoritusvuoron aikana kaatamalla, me onnistutaan paremmin. Ei taideta olla kumpainenkaan sokerista tehty ;-)

Kekkuloitiin alkumatkan pihapiirissä kiemurteleva rata pelto-osuuksineen 133 pisteen arvoisesti, eli PAIM3 ERI.
Tehtävinä oli meille/minulle vaativa laidunnuksen yhteydessä tehty lampaiden merkkaaminen 3 kpl, kun taas pellon keskellä olevaan pyöröön tehty, merkittyjen  plus 3 lampaan, sorteeraus oli taas meidän heiniä. Huru yritti kuunnella minun miljoonat ohjeet ja teki onneksi kuitenkin parhaat tulkinnat mun käskyistä.

Ai niin, nyt meillä on tulokset kasassa paimennusvalion titteliin.

Ohessa Anne Jalosen ottama kuva meistä.

Hurun katse kertoo kaike, hullu emäntä! Kuva: Copyright Anne Jalonen

Perinteiseen tyyliin, jokaisessa suhteessa vol. 2

Ei muuta kerrottavaa kuin tänään sentään saatiin Bowwen kanssa aikaa tuhlaantumaan 1:09 min ennen kuin lampaat hermostui. Näin meillä. En jaksa sepustaa pidempää analyysiä. Ainakin me yritimme ottaa lampaat 3-luokan tavalla ja näin kävi taas.
Ei mikään huippuvaikea rata etenkin jos luonto antaisi periksi tehdä häkistä ulosotot kuljettamalla. Fiksua olisi niin tehdä, sillä pisteitä on jaossa vain 10 ja jos kuljettelee ulos niin voi jatkaa ja jos jossa on 150 pistettä, niin se ei ole paljon menetystä.

60-luvulla poltettiin rintsikat minä taidan polttaa Bowwen kisakirjan, niin ei tule kiusausta enää yrittääkään kokeeseen sen kanssa. Siitä ainokaisesta ERI:stä olen kyllä valtavan ylpeä. Silloin ylitettiin oja/"joki", eroteltiin lampaita, pakattiin lampaita peräkärryyn (juu, se kuuluisa kerta kun perälauta putosi käsiini).

Ohessa 4 vuotta sitten Bowwen ainoa ERI:in rata. Oli hieman tehtäviä. Meidän suoritusaika oli 31:20 min ja me ollaan yleensä aika nopeita Bowwen kanssa. ;)

Perinteiseen tyyliin, jokaisessa suhteessa

Hurun koe meni kaikin puolin perinteiseen tyyliin. Tasaisen "varma" EH, pistein 117/150,  tuomarina toimi Mari Morko.
Onhan se hienoa, että pääsee radan loppuun - tänään se ei ollut järin pitkäkään - saatiin tuhrattua 14 minuuttia ja siinäkin oli parin minuutin lampaan kiinniottoon mennyt aika. En tosin tiedä kaipaanko niitä alkuaikojen 45 minuutin ratoja, mutta ne päästyään loppuun tiesi tehneensä hommia. Bowwekin oli yleensä jo loppumetreillä suht rauhallinen. 
Huomenna on Bowwen vuoro ja jos perinteet säilyy, niin ei taida olla paljon kerrottavaa. Parhaamme teemme, sen lupaan.

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Somerolla Trad Style Paimennuskokeet 3-luokka, samalla Belgianpaimenkoirien rotumestikset.
Tuomarina Eija Kansanaho-Palonen.

Tänään tyyli oli vapaa, suurinpiirtein kaikki esteet sai tehdä kuinka itse parhaakseen näki. Minun ja Hurun näkemys ei kai ollut ihan tuomarin mieleen. Virheitäkin meidän radalla toki oli, ilmeisesti meidän tekemät virheet oli vakavampia tuomarin mielestä. Kaikesta huolimatta rata loppuun  ja EH:n verran saatiin pisteitä kasaan 105/150 p.
Onnittelut kaikille tänään helteessä lyllertäneille!

Mutta on tämä merkillinen laji: missään muussa lajissa ei kyllä ole näin suurta heittelyä ratojen ja suoritusohjeiden välillä. Välillä lampaan ja koiran viiksikarvatkin pitää heilua yhteen tahtiin ja välillä saat ihan itse päättää kuinka radan suoritat.
Vaatimusten pitäisi kyllä olla edes jossakin linjassa eri tuomarien kesken, jotta tätä voitaisiin kutsua lajiksi. Onkohan tuomarit käyneet katsomassa toisten tumareiden ratoja/arvosteluja? Kannattaisi!
Varmasti kaikki tuomarit parhaansa yrittävät, mutta on tämä kyllä osallistujalle valtavan turhauttavaa.

Huru ja Bowwe Traditional style paimennuskokeen 3-luokassa

Voihan vedenpaisumus sentään! Olisi melkein voinut ottaa räpylät ja snorkkelin mukaan tämän päiväiseen paimennuskokeeseen. Vettä on lotissut taivaalta miltei pari viikkoa putkeen ja sen näkyy maisemassa.

Päivän kokeen kiemurat aloitettiin etupellon aitauksesta, josta matka jatkui sonnilaitumelle laidunnukseen ja ässä-hässäkkään. Edellisten tehtävien jälkeen taas tielle ja stopin jälkeen ajoneuvon ohitus. Takalampolan kohdalla käännös oikeaan ja matka jatkui haasteelliselle ja märälle sänkipellolle, jota pitkin edettiin saunan kulmalle ulkohuussin viereen rakennetun sillan ylitykseen. Ylityksen jälkeen parin metrin jälkeen stoppi ja loppuhäkitys pihan puolen portista keskiaitaukseen.

Kokeen haasteet tulivat kelistä. Lampaat eivät vaan tahdo kulkea märässä ilman määrätietoista ajoa, ts. eivät lähteneet vetoon. Bowwe sai kerrankin työntää ja häärätä sielunsa kyllyydestä.

Tyttöset tahkosivat radat loppuun seuraavin pistein: Huru 118/150p PAIM3 EH ja Bowwe 114/150p PAIM3 EH.
Nyt mä kyllä läpsin itselleni yläviitosia. Ei pössömmin, kun edellisen kerran ollaan paimennettu Hurun kanssa elokuun 21. pnä ja Bowwen kanssa heinäkuun kokeessa, ellen nyt ihan väärin muista.

Huru Traditional style paimennuskokeen 3-luokassa

Mitähän sitä tästä päivästä sanoisi, liekö oma kisaväsymys vai se kilpailuvietin vähyys, mutta tyhmästi tein pari asiaa hieman huolimattomasti.
Tänään punnertrettiin silti 4 pistettä enemmän kuin tiistaina, PAIM3 EH, pisteitä yhteensä 115/150p. Tuomarina Mari Morko. Itse olen kyllä siihen tiistain rataan tyytyväisempi ja mielestäni Huru oli silloin parempi, mutta tehtävät määräävät pisteet.

Bowwe Traditional style paimennuskokeen 3-luokassa

Jahas melko lennokasta menoa siihen saakka, kun itse keskeytin. Lennokkaita liikkeitä ei esittänyt ainoastaan Bowwe, vaan myös minä ja tuiskahdin naamalleni peltoon. Vaikka Bowwe vaikuttaa, ettei aina välitä meikäläisen tekemisistä, meni neidin pakka hieman sekaisin rähmälleen menoni jälkeen.
Ei siis paljon kerrottavaa tulosmielessä ja saattoipa hyvinkin olla Bowwen viimeinen kisastartti evö.
Koira on jo kahdeksan vuotta ja meidän yhteistä historiaakaan ei voi enää muuttaa. Olemme toistemme kaltaisia eli toivottomia tunareita ;-)
Täytyisi olla vahva kisavietti, jotta jaksaisi, minulla sitä ei ole.

Huru Traditional style paimennuskokeen 3-luokassa

Jesh! Tulosta pukkaa PAIM3 EH, pisteitä kerättiin 111/150p. Tuomarina Mari Morko.
Mielestäni tyrin itse stopit ja muutamaa vähennystä en ymmärtänyt, mutta tuomari tietää miksi vähennettiin.
Radalla oli yksi hyvinkin vaativa s-mutka, johon kaikkien lampaat jumittuivat. Tällä kertaa sen tehtävän arvo oli maksimissan 10 pistettä. Omasta mielestäni me saatiin tehtyä se suht hyvin ja ilman, että itse koskin lampaisiin (Marika taisi olla toinen, joka ei lambeihin koskenut. Sitä ei kyllä kielletty, mutta joskus joku tuomari on sanonut, että lampaisiin saa koskea vain lajittelussa.), pisteitä siitä jäin kuitenkin 5. Niin no, pari lammasta meni tuubin ohi ;-)
Eni keis, rata läpi. Dina ja Johanna tekivät hienot radat ja sijoittuivat ennen meitä. Hurjasti onnea molemmille!
Huomenna startataan Bowwen kanssa ja meno voi olla hieman liukkaampaa. Täytyy nukkua peukut pystyssä.
Bowwe ja "lapsuuden" ystävä Wenja

Huru Traditional style paimennuskokeen 3-luokassa

Kyllä. Tulos tuli. Huru on muru, vaikka senkin tottis rapisee paimenessa kerta kerran jälkeen. Jonkin asian olen osannut koirilleni opettaa, nimittäin hiipuvan tottiksen.
Ajoittaisesta heikosta kuulostaan huolimatta Huru kiemurteli kokeen pistein 124/150, PAIM3 ERI arvoisesti.
Ainoatakaan kuvaa ei tainnut kukaan meistä ottaa, huomio oli luonnollisesti belgeissä, kun koekin oli heidän järjestämänsä. Hienosti olikin taas järjestetty.

Villars-Burquin, Sveitsi. FCI Traditional style kansainvälinen paimennuskoe

Kävin tämän kuun vaihteessa, Sveitsissä katsomassa kansainvälistä Traditional style paimennuskoetta ja tapaamassa paikallista paimennusväkeä. Ihana reissu!!!

Olisi ollut tällaiselle lyllerölle melkoisen haastava "maasto".

Osallistujia oli 8 eri maasta ja 16 eri rotua edustettuna - rotuihin oli ilmeisesti laskettu kaikki karva- ja värimuunnokset belgeistä ja holskuista.
Koe oli järjestetty todella hienosti (tulokset löytyvät täältä), samassa paikassa oli aikasempina viikonloppuina myös Ranskan Troupeau:n kokeita. Melkoinen urakka järjestäjiltä, Iso peukku Steve Janunin'in rytmiryhmälle puitteista.

Mahtava nähdä asiaansa omistautuneita ihmisiä sekä osaavia ja kokeneita ja ohjaajia sekä hyvin kokenut arvostettu tuomari Henry Cornier (FR). Kokeeseen osallistujista: Selkeästi tsekit ja hollantilaiset erottuivat joukosta pedantteina tottisohjaajina. He kertoivatkin treenaavansa asioita tottiksen kautta ja se näkyi myös tekemisessä. Ranskalaiset taas pohjaavat tekemisensä koiran kykyyn koota ja hakea lauma itsenäisesti, kyllä heidänkin koiransa tottelivat ja vieläpä ihailtavan hyvin, mutta se luottamus koiraan vaan näkyi tekemisessä eri tavalla.

Rata oli konstailematon ja Trad Style tehtäviin oikeasti perustuva rata. Jokainen voi mielessään verrata suomalaisia ratoja oheisen videokoosteen 3-luokan radasta (=4 koirakkoa).
Tässä vielä linkki tuloksiin, osa 3-luokan koirista löytyvät myös Juutuubin videokirjastosta. Valitettavasti jouduin rientämään paluulennolleni enkä saanut kaikkia koiria videolle.
Ensimmäinen koira koosetesessa on Steve Janunin ohjaama nollakoira, Reilua mielestäni jokaista osallistujaa ajatellen, meillähän nollakoiria ei yhden tuomarin mukaan tule hänen kokeisiinsa ikinä. Noh, ihan sama, en minäkään ko. tuomarin rusettiluisteluradoille meinaa enää osallistua.

Bowwe ja Huru paimennuksen Traditional style kokeessa

Partisten iltakokeessa tyttöjen kanssa ja hurmaavat tulokset mahtavat ruusukkeet. Huru oli jonossa ja sai peruutuspaikan.
Bowwelle tänään 99 pistettä arvosana H ja Hurulle 102 pistettä ja myös H. Ihan ansaitut pisteet luultavasti, en ole viitsinyt tuomarin kommentteja lukea, luen mielumminen dekkareita.

Nyt me sitten tyttöjen kanssa kisataan seuraavan kerran, kun näissä kokeissa on joku yhteneväisyys. Olen tällä viikolla osallistunut 3 eri kokeeseen eikä yhtäkään voi edes hyvällä mielikuvituksella verrata keskenään. Ei mene minun kaaliin tämä enää.

En tiedä kuinka kukaan kouluttaja voi antaa ratakursseilla suoritusohjeita tehtäviin, kun jokaisella tuomarilla tuntuu olevan täysin omat kuvionsa? Olisi muuten jännittävää käydä autokoulua ja suorittaa inssi, jos toimisi samoin kuin nämä kokeet. Eurot ainakin vaihtaisi samaa tahtia omistajaansa.

Ihanant ruusukkeet

Traditional style luokka 3

Tänään sitten lämmintä kättä molemmille koirille. Ei voi mitään kun ei vaan osaa. Rata oli tehtävissä taitavilla ja rauhallisilla koirakoilla. Me ei oltu tänään kumpaakaan.

Päivän päätteeksi kaksi uutta paimennusvaliota Minna ja Remu sekä Annika ja Baila. Kyllä belgit rulettaa.

Hurulle PAIM3 ja Bowwelle lämmintä kättä

Loma onkin kiva aloittaa paimennuksen merkeissä. RaPa:n järjestämissä kokeissa Somerolla Huru suoritti ERIhienon radan Traditional Style paimennuskokeessa. Tultiin tokana maaliin tuloksella PAIM3 ERI, pistein 136/150.
Bowwen kanssa saatiin TAAS lämmintä kättä eikä tulosta, koiran painaessa hieman liian kovaa laumaa aitaukseen ja yksi nuorikko otti Ritolat.

Hieno päivä muillekin: Koutsi Tuija koiransa Numben kanssa Paimennusvalioksi, samoin, uusi  tuomari, Anne Jaden kanssa. Parhautta.

Huomenna Anne Ojanen tuomaroi ja mielenkiinnolla odotellaan rataa molempien tyttöjen kanssa.