perjantai 21. lokakuuta 2022

Sutun menolippu 3-luokkaan

Muutamassa kokeessa kesän ja syksyn aikana olemme Sutun kanssa pyörähtäneet vaihtelevalla menestyksellä. Yhä edelleen koiran suurin into on hallita lammaslaumaa pään puolelta. Hieno taipumus onkin, kunhan tulevaisuudessa luottaisi minunkin hoitavan hommani lauman pääpuolella. Treeniähän se vaan kaipaa, so simple.

Viimeisin koeviikonloppu olikin tämän kauden mielenkiintoisin, ei yksin siksi, että olin sitä järkkäämässä, vaan myös siksi, että ne olivat ensimmäiset TS-kokeet Kivistön tilalla Forssan Matkussa.
Tilan lampaat ovat hyvin koirattuja eli kulkevat sinne minne koira ne ohjaa, mutta eivät ole erityisen ihmisvetoisia ja ihminenkin on niille paine. Olin jotenkin yllättynyt, ettei ainoatakaan TS-pamennusvaliota ollut kisaamassa uudessa paikassa. Toisaalta nykyään on lukuisia treeni- ja koepaikkoja ja päällekkäisiä toisissa kennelpiireissä järjestettäviä kokeitakin, on tietenkin helpompi kisata siellä missä myös treenaa, ymmärrettävästi.

Toinen koeviikonlopun tuomareista ennätti käydä oman koiransa kanssa kokeilemassa vedot ja lampaat, osasi sen vuoksi mielestäni mitoittaa ratansa vaikeuden sen mukaan. Vedot olivat haastavat jo itsessään ja ohjaajalle sellaista aivoakrobatiaa, että hiki pursusi pelkästä ajattelemisesta. Voimistelimme Sutun kanssa nippa nappa ERI:n eli 90/100p, mielestäni hienosti venyttiin.

Sunnuntainen tuomari ei ehkä välittänyt vedoista, esim.  2-luokan rata kulki kaksi kertaa varikon ohi, johon lamapailla suuri veto. Meillä loppui aika, sillä jouduin neuvottelemaan Sutun kanssa alkuradalla sen stoppihaluista aika pitkään. No, lampaat eivät karanneet, mutta emme ennättäneet saada rataa tehtyä ja haalittiin ennen ajan loppumista 41/100p kasaan.

Ennen koetta olin käynyt tilalla treenamassa muutaman kerran ja haastavinta oli omien aivojen ohjelmointi uuteen tilanteeseen. Sutulla on enemmän näkemystä ja taitoa kuin ohjaajalla, kiva ja luotettava työpari, joskin vaativa koulutettava.


 



Ei kommentteja: