Vuotuinen koiratätipesti Nummelassa ja tontilla häärä 9 boseroonia. Eivät tietenkään yhdellä kerralla lenkkeile: talon tessut kahdessa satsissa ja omat yhdessä. Hieman täytyy sovittaa lenkkikertoja innokkaiden hiihtäjien kanssa eritahtiin. Hämärissä siis kuljetaan, ettei tartte kenekään "eeromäntyrannan" tai "marjalisakirvesniemen" säikähtää mustia otuksia. Holik rakastaa hiihtäjiä, paremminkin ehkä niiden suksia: Elikko taantuu jonnekin pentuvaiheeseen ja yrittää ottaa suksien kantoja kiinni päästellen ilmoille kummallista pentumölinää täysin kuurona kutsuille. Ehkä hiihtäjien huumori ei riittäisi Holikin tervehdyksiin.
Hoitolan koiraväki on niin tottunut tähän järjestelyyn, etteivät yritä edes tulla lenkeiltään talolle. Pikkujalon "pienet pojat" ovat kyllä tosi hurmaavia sylikoiria, vaikka kävisivät kokonsa puolesta jo täysiskasvuisesta. Ei niitä tartte ko hetki katsella, niin ymmärtää, että pentujahan ne toki vielä ovat!!!
Mummon ruokalevot
1 kommentti:
Kiitos tuhannesti koiratädille, että mahdollistit tämän matkan. Täältä on tosi huono yhteys ulkomaailmaan, joten päästiin vasta tänään blogiisi.
Viihtykää!
t. Anne ja Timo
Lähetä kommentti