Salka-muori terveystarkissa

Eilen lenkillämme Salka vingahti ja oli selkeästi kivuliaan näköinen käydessän varovasti maahan makaamaan. Olin huolissani, sillä Salka ei ole elämänsä aikana vinkunut muutoin kuin oikeasa kivussa. Odottelin hetken ja frouva jatkoi itse matkaansa kuitenkin ikään kuin niska jäykkänä. Kotiin päästyämme se söin ihan normaalisti, mutta mennessään maate sama vingahtelu jatkui. Sen silmistä näki, että sitä sattuu. Sydäntäni puristi ja ahdisti nähdä muorin kivun täyttämä katse.

Huushollissa ei tietenkään ollut kipulääkettä. Soittelin ystävälleni ja sain pari Norocarppia, jotta selviäisimme tähän päivään. Aamulla unien jälkeen Salka oli vieläkin jäykkä, joten päätin tilata lääkärille ajan.

Lekurissa muorille tehtiin perusterveystarkastus, jossa selvisi, että Salkan vasen puoli on huomattavasti heikommassa kunnossa ja jumissa. Muutoin frouva oli ikäisensä kunnossa ja sydän pamppaili vahvasti edelleen. Lisäksi lääkäri puhkaisi toivomuksestani Salkan kyljen rasvapatin. Odotin jotain valtavaa tali-möhnä-purkausta, mutta sieltä purskahtikin vähintään puolen desin verran kuusen vihreää litkua, jossa oli hivenen talikikkareita. Sanoisin, että jestas miten mahtavaa oli katsella sen patin tyhjentyvän (=halvat ja vinksahtaneet huvit minulla).

Salka sai vaivoihinsa kipulääkekuurin ja suosituksen jatkaa kipulääkettä ylläpitona niin kauan kuin koira elää. Samalla lääkäri varovasti totesi, että eihän Salkan aika tässä elämässä enää kovin pitkä ole. Niin-n kyllähän tuota asiaa tulee miettineeksi joka päivä, raskain mielin...