maanantai 15. heinäkuuta 2013

Koiranpentu sairastaa

Hurusen oikean takajalan ontuma ei mennyt tulehduskipulääkkeellä ohi. Tänään nivelet tukittiin uudestaan käsin koplaamalla sekä lisäksi kuvamaalla. Lääkärin sanoin " käsitutkimuksessa Huru oli hyvin energinen", siksi rauhoitusta peliin ja röntgeniin. Ekaksi lonkat, jotka olivat hyvin kauniit ja siistit. Polvien kuvista, jopa minä kykenenin näkemään oikean polven nivelnesteen määrän, vettä polvessa.

Ortopedi Tetti Joutsen suositteli tilaamaan polven tähystysajan Jan Räihälle Espoon eläinsairaalaan, sillä Kuninkaantien eläinklinikalla ei ole tähstykseen tarvittavia laitteita.

Soittelin heti Mallalle, joka työskentelee em. klinikalla kysellen onko Jan Räihä vielä lomallaan. Onneksi guru on palannut juuri lomaltaan, mutta ikävämpi uutinen oli se, että leikkausjono on kuukauden mittainen. Ytsävällinen ajanvaraus tiedusteli suoraan lääkäriltä mahdollista aikaa ja saimme sen onneksemme jo 26.7.2013. Ihan parhautta, lomasuunnitelmat eivät mene ihan uusiksi ja pääsemme mökille uimaan.

Summa summarum, ihan perseestä, jos Tettin epäilemä polvinivelen OCD on todella paha.
Tettin sanoin, kun kyseessä on kasvuhäiriö en olisi vaivaa voinut estää, liikunnalla ja liikkumisella ei ole ko.vaivan kanssa tekemistä vaan perimä ja nopeakasvuisuus. Googlettelin vielä aihetta ja kyllä useammassa maallikon artikkelissa vaivojen syyksi löytyi jos jonkin moista syytä.

Olen ruokkinut kaikki 5 koiraani ihan samalla tavalla pentuaikana eikä liikuntakaan ole poikennut. Jos ruokinnassa ja muussa ympäristössä olisi syy, niin kaikilla koirillani olisi pitänyt olla jossakin nivelessä OCD.

Jotain hyvääkin, lonkkia ei tarvitse ihan heti kuvailla ja koiraa rasittaa rauhoituksilla.

Nyt Hurunen on aikas huonovointinen rauhoituksesta ja istuksii portailla hengitellen raikasta ilmaa... Klinikalla se oli ennen rauhoitusta ihan oma Ran-tan-plan-itsensä: syöksyi kaikkien ihmisten jalkoihin ja tarjosi välittömästi napaansa rapsutettavaksi.

Ainnis, unohtus vallan mainita, ettei em. vaiva ole kyllä koiran puuhastelua haitannut, samalla tavalla se tekee ulkosalla tuhojaan kuin ennenkin: 15 metrin puutarhaletku on lyhennetty Hurun mielen mukaiseksi. Ei muuten naurata yhtään. ;-)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että saitte ajan nopsaan, koska muutenhan tuo ongelma vaan pahenee. Pikaista paranemista Huruselle :)
t.Anne

jaanakin kirjoitti...

Juu ja jossain netistä kaivamissani artikkeleissa, ko. polven OCD ei ole edes akuutti, vaan voi parantua kuulemma itsestään.
Jan Räihältä kyllä todella hyvää palvelua, monta isoa pusua sinne suuntaan!!!

Anonyymi kirjoitti...

Olipas täällä kurjia uutisia, mutta hyvä, kun pääsette nopeasti spesialistille. Pikaista paranemista Hurulle!
t. Merja, Jykä, Pimu ja Nino (maatiaskissa, ikä n 5v)

Eija kirjoitti...

Olipa harmillisia uutisia :( Toivottavasti Huru paranee pikaisesti, onneksi on joustavia eläinlääkäreitä!

Maria kirjoitti...

Ei todellakaan parane itsekseen. Vika on paha, jos olisi olkapäässä tai kyynäreessä ennuste olisi parempi. Polvessa huono ja kintereessä täysin toivoton.

Faktaa ell Kari Ventelän suusta. Mun pennuista yhdeltä juuri leikattiin polvi ja normaalia siitä ei tule ikinä mutta koira sai lisäaikaa ja voi elää perhekoiran elämää.

-Maria

jaanakin kirjoitti...

Eipä varmaan tule entisenlaista. Täytyy nyt vain odottaa se lopullinen diagnoosi ja Jan Räihän "tuomio" tähystyksen jälkeen. Olen kyllä useista enkunkielisistä artikkeleista antanut itseni ymmärtää, että polven OCD:takin on hyvin eri asteisia vakavuudeltaan.

Ikävä ja harmillinen kehityshäiriö silti.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan totta Jaana. Turha alkaa tehdä diagnoosia ennenkuin Räihä on tähystänyt polven. Kyllä vika ja ennuste paranemisesta selviää aikanaan. Onneksi Hurulla on paras mahdollinen lääkäri tässä sairaudessa.

On muuten sinulta todella vastuullista kirjoittaa julkisesti Hurun sairaudesta. Niin monet vain ovat hiljaa tai jopa salailevat näitä sairauksia.

Anne

Anonyymi kirjoitti...

Voi surku, nää takaiskut rakkaiden karvakuonojen kans on aina niin ikäviä. :( Mutta kovasti peukkuja ja paranemisia Huruselle!

Ja tosiaankin, tällanen avoimuus on aina hatunnoston arvonen juttu! Sitä sairauksien (ja muidenki ongelmien) salailua ja suoranaista valehtelua on aivan liikaa. :(

-Titta, Noita & Poppa-