Kyllä me olemme säännöllisesti Bowwen kanssa käyneet myös paimenessa, on vaan jäänyt kommentoimatta.
Stoppitreenien lomassa olemme palanneet hieman alkujuurille ja vaistokuljetuksiin sekä lauman nostoihin kauempaan. Itse asiassa palasimme vaistokuljetuksiin, koska huomasimme, ettei Bowwe enää lue/kata laumaa samalla tavalla kuin ennen. Pamautteli lauman läpi ja muutenkin huseerasi malttamattomasti. Käskytin sitä pysähtymään hakukaarelle pitkällä vislauksella sillä seuraamuksella, että Bowwe tuli aina tasapainosta yli kurkkimaan ja samalla pysäytti lampaat. Kiersi lauman eikä saanut koko laumaa enää kunnolla liikkeelle. Minä jatkoin vislaamista, jotta se olisi pysähtynyt ja koira tuli nätisti luokse... Niin käytänhän minä tuota pitkää vislausta arkielämässä myös luoksetuloon.
Nooh, tästä jatkoimme suuren lauman nostoilla ilman käskytystä. Jos koira ei malttanut kattaa laumaa kokonaan, se lähetettiin uudelleen hakuun. Lopulta se on oivaltanut, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Tänään oli meidän viimeinen vakitreeni tänä vuonna ja sen kunniaksi onneksi ehdimme ensimmäisen kierroksen ottaa pellolla. Matkaa oli ehkä 50-60 metriä, laumassa yli 20 lammasta. Lähetin koiran oikealta tietäen, että se leikkaa halukaaren kiertäen vasemmalle. No ei sitä vasrinaisesti kaareksi voi sanoa, muuten kuin siellä lopussa. Bowwe sai nostaa lauman omatoimisesti ja nostikin hyvin. Vauhtia oli tuonnnissa "inan" liikaa, mutta se malttoi tuoda koko lauman loppuun asti. Valtavan iloinen.
Kolikolla on tietenkin toinenkin puoli - Bowwea ei meinaa saada lampailta pois. Vielä muutama viikko sitten sen sai mukaansa lampailta uuteen lähetyspaikkaan. Ei enää. No ehkä sen saisi pysymään paikallaan jos toinen koira nostaa lauman ja vie omalle ohjaajalleen.
Kaiken kaikkiaan valtavan positiivinen loppusyksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti