Olimme hyvissä ajoin paikalla ja "pääsimme" Bowwen kanssa hakemaan harjoituslampaat. No huh huh, melkoisen onnetonta räpellystä. Minä huutelin käskyinä mitä sattuu ja koira teki mitä sattuu. Saimme lauman muutaman kerran jopa lähelle harjoitusaitausta, mutta taas hommeli levisi ja lambit lähtivät livohkaan. Ja minä karjahtelin taas mitä sattuu. Bowwe onneksi alkoi jo väsyä edes takaisin juoksemiseen ja päätti totella.
Lopulta pikkujoukko päätyi oikeaan paikkaan, josta sitten blokkasimme aikuiset lambit pois. Kaikesta räpellyksestä huolimatta mahdottoman opettavainen treeni molemmille: minun tuhannet käskyt pitää saada aisoihin, ehkä koirankin olisi helpompi ymmärtää, mitä siltä halutaan.
Toka kierros aitauksessa täsmällisillä ja yksiselitteisillä käskyillä ilman turhaa höpötystä. Jep, Bowwen oli helpompi totella, palkan vein aina paikallaan olevalle koiralle. Hakukaarelle pysäytyskäskyn täytyy tulla ennakoidusti, ettei elikko hölkkää yli.
Joskus aikoinaan opettelin seuraamiskaavion ilman koiraa, mitenkähän tuota käskyttämistä pitäisi itsekseen opetella... mielikuvaharjoitteillako??!!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti