Paimentamista vol.94

Jippii, jippii! Tänään onnistuttiin meidän tasolle oikein hyvin!

Treenit meni samalla kaavalla kuin edellinenkin, eli eka kierros poispäin ajoa pyöröaitauksessa. Edelliskerrasta poiketen eläin kuunteli paremmin, paitsi lauman jättäminen treenin jälkeen oli taas yhtä vaikeaa.

Toka kierroksella menimme avolaitumelle muina naisina tarpeeksi kaukana taas haettavasta laumasta. Ohjaaja hönö sekoitti suunnat ja ohjasi koiraa vasempaan, vaikka oikea olisi ollut se suunta. Huutelin liikkuvalle koiralle vasempaa ja niinpä se leikkasi linjan, kun oli menossa ensin oikealta ihan kuin oli ajatuskin. Tyhmä minä!!! Pari kertaa koira tuli laumalta luokseni ikään kuin kysyen, että mitä, saanko tosiaan mennä. Tänään koetin ennakoida pysäytyksessä tasapainoon. Koira pysähtyikin, mutta tuli kurkistelemaan lauman laidalle seuraavaa siirtoa. Kannustin koiraa vaan likuttamaan laumaa. Toi sitten villakeriä semmoisella haipakalla, että lauma katkesi ja osa jäi jälleen joukosta. Onneksi Bowwe kai jo ymmärtää, että kaikki on saatava mukaan. Ehkä se pian tajuaa myös sen, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Eikä tässä vielä kaikki, uskokaa tai älkää, saimme suoritettua poispäin ajoa myös avolaitumella. Nyt, kun koiralle on annettu vähän "löysiä" ts. se on joutunut pähkyröimaan itse tilanteita, se kuunteleekin paremmin ja ilmiselvästi yrittää parhaansa tehden yhteistyötä kanssani. Arvaatte, että oli mahtista kehua koiraa täydestä sydämestä.

Ettei olisi ollut ihan täydellistä, treenien lopuksi Bo suoritti omatoimimatkailua: Karkasi pyöröaitaukseen kasaamaan laumaa, eikä tullut kutsusta pois. Marikan neuvosta lähdin vaan lampsimaan pois. Parkkeerasin itseni auton taakse piiloon ja vislasin, totteli sentään. Tuolla elikolla on aina joku jekku takataskussa.