Hurun kanssa olemme nyt parilla kerralla lirutelleet lampaita kahden aitauksen välillä, jotta neidille ei tulisi niin jumalaton kiire stoppaamaan lauman etujoukkoa. Lisäksi maanantaina olimme avolaitumella Hurun ongelmanratkaisua vahvistamassa. Napanuora venyy ja koiran oma kykykin on kehittynyt valtavasti. Olen malttanut olla käskyttämättä sitä ja antanut sen tehdä virheitä, jotka koira on saanut itse ratkoa ja korjata. Minä olen yrittänyt olla taka-alan apujoukkona.
Tänään oli Woollandiassa talkoolaisten treenipäivä. Hurun malttitreenit jatkuivat: jätimme portin auki ja kuljettelimme laumaan aitauksesta toiseen. Välittömästi, kun stoppasin koiran sille tulee tuo edellä mainittu hätä eikä sitä estä mikään ryntäämästä stoppaamaan laumaa. Treenien lopuksi sain tänään ilmeisesti luotua tarpeellisen paineen ja pikkuneiti malttoi odotella siihen saakka, kunnes lauma oli kokonaan toisessa aitauksessa. Hieman meinaa epätoivo välillä hiipiä mieleen koiran kekkuloidessa, onneksi Marika kertoi samaa malttamattomuuden vikaa häkillä olevan välillä myös heidän omissa koirissaan.
Kiitos kivasta päivästä ja maittavasta tarjoilusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti