Kevätpaimen Sutu

 

Pakko palata eiliseen Paattisten tunnelmaan, joka oli osin melkeimpä maaginen.

Sutun kanssa treenattiin pidemmän matkan hakuja. Vasen on hyvin tukka, enemmän kai sen jarrupuoli, oikea sen sijaan oli kaunis ja jatkui lauman taakse asti. Pässipojat eivät liiemmin ryntäilleet ja nosto oikealta kaarelta asiallinen. Herrat kulkivat sen verran hitaammin, että Sutu sai luvan kanssa nyt työstää ja silti sain kulkea ilman pässien turvat hanurissa kiinni. Jään välillä pulisemaan koiralle etäisyydestä enkä itse pidä huolta omasta etäisyydestäni eläimiin, pitäisi muistaa samalla kulkea eikä pysähtyä jäkättämään.

Toinen treeni tehtiin hiehoilla. Lauman haltuunotto ja lähtö vedosta poispäin meni oikein rauhassa. Käännyttyämme vetoa kohden lauman vanhin hieho unohti minun minimalistisen auktoriteettini ja ajatteli kiihdytellä ohi.
Itse olen kyllä superköpö noiden isompienkin eläinten kanssa, mutta onneksi koira ei. Se hoiti homman ja pysäytti ja piti elikot (5 kpl), Sutun silmät sädehtivät ja korvat loimusivat.
Lopulta oli tosi haasteellista saada sitä eläimiltä pois. Koira oli kuitenkin saanut paimentaa tarpeekseen, koska meni omaehtoisesti aidan viereen lepäämään.

Treenien lopuksi  hiehot hengailivat siinä vieressä, lopulta ne päättivät lähteä portteja kohden, siinä vaiheessa Sutu lähti pitämään porukkaa kasassa kahden muun koiran kanssa, joiden kanssa se ei ole tehnyt aiemmin yhteistyötä. Kukin koira tiesi mitä tehdä, ilman käskyjä. Toinen ohjaaja otti lauman kuljetukseen, jonka jälkeen Sutu epäröi hieman, lupaa pyytäen katsoi minua ja lähti lopulta  pitämään eläimiä toiselle ohjaajalle, hienosti tehden oman osansa. Oli kyllä hieno naky.