Illalla Bowwe tutustui raunoiden saloihin ekaa kertaa.
Olen luonut ensin metsässäkin pennulle mielikuvan etsimisen ideasta tuuli-ilmaisujen avulla. Samoin tehtiin raunioilla eli olimme kuin päiväkävelyllä kummallisessa "maastossa".
Raunoilla kävi ihan jumalaton puuskittainen ja pyörivä tuuli. Haasteellinen jo kokeneemmallekin koiralle.
Kaksi ensimmäistä maalimiestä meni kuin oli vähän ajatellutkin: pennu ei osannut vielä hajun napattuaan vahvassa tuulessa ja epätasaisessa maastossa paikallistaa hajun lähdettä. Siksi tein saalistusympyrää itse piiloa kiertäen, opettaen näin pennulle kuinka hajun lähdettä kannattaa lähestyä.
Ihanaa, että oli taas osaavat maalimiehet, jotka osasivat vaatia pennulta maltillista käyttäytymistä piilolla. Ensimmäinen asia mitä pennulle opetetaan: kaunis käytös ruuan edessä. Bowwe autoon miettimään ja treenasimme väillä aikuiset koirat, jonka jälkeen Bowwelle oli ajateltu kaksi maalimiestä taas tuulen avulla nostettavaksi.
Se pyörivä tuuli, mutta eka piilo oli sen verran hyvähaisuinen, että sen pentu pystyi bongaamaan jo kaukaa. Bowwesta näkee heti kun se on saanut hajun: korvat painuvat mielihyvästä taakse ja häntä heiluu iloisesti. Piilona oli vanha lasten liukumäki, jonka sisällä kadonnut oli. Jestas, että elukka joutuikin pähkimään mistä haisu tulee. Lopulta Marican löydettyään oli ilo vertaansa vailla. Tässä vaiheessa seuraava maalimies siirtyi piiloonsa: sama kaava toistui tuulen hajottamat hajut veivät pentua aikas pitkälle piilosta. Aikansa tuhtailtuaan oli palaamassa luokseni ja siinä matkalla nappasi senkin piilon.
Viimeinen piilo oli oikeastaan ylimääräinen, sillä lähdimme vain tutustumaan alustaan ja raunoihin, mutta kun elukan nenä kävi koko ajan päätimme piilottaa vielä yhden kadonneen.
Tässä kohtaa tulee se oho: en tiedä kuinka kuvailisin piiloa, mutta se on kuin talon katto, josta toinen puoli on pilarien päällä ja toinen on maata vasten. Koira voi siis halutessaan helposti kiivetä katolle. Maalimies oli katon alla ja Bowwe-pippuri kiersi piiloa, mutta päätti nousta katolle vahvimman hajun perässä. Siellä se keikkui katon reunalla kurkkien alas hajun suuntaan ymmärtämättä vielä miten katon alla olevaan hajun luokse pääsee. Lopulta hajua paikallistaessaan pääsi eka turhauma-piip-ääni. Tästä maalimies kehui koiraa välittömästi vahvistaen löydön/hajun oikeellisuuden. Aikansa asiaa pähkittyään pentu tajusi tulla katolta alas paikallistamaan hajua maasta päin. Näin se kauan etsitty ja ihana maalimieskin löytyi. Tämä löytö oli työvoitto!!! Uskomaton itiö.
