Paimentamista vol.157

Tiistaisen treenin teema jatkui. Laajat kauniit hakukaaret ja täsmälliset stopit.

Bowwe jaksoi syödä pipanoita, että se osaa ärsyttää ohjaajaa. Irti-käsky on ihan paras noissa tilanteissa. Jotain se sentään tottelee. Totuuden nimissä, kyllä pompula on petrannut kovasti stopeissa ja muutenkin yhteistyössä.

Bo ei jaksa ylenmääräistä asioiden hinkkaamista. Ehketi olisi paras jatkossa tehdä yksi hyvä suoritus ja lopettaa siihen sen osion treenaaminen.

Klapisirkkeli soi ja maalaussuti heiluu

Kohta on talven puut sahattu ja halottu. Pällysmies eli Bowwe on tarkastanut työn tuloksen hyvin tarkkaan. Tai no, voiko sitä tehdä jos nukkuu liiiterissä sahanpuruun peittyneenä. Kai se on kuuro, tämä hyvin todennäköistä, sillä eihän se paimenessakaan aina kuule tai kuuntele ;-).

Sisälläkin meni sävyt olkkarissa uusiksi. UUnin muuri sai uuden tummemman sävyn, kun edellinen väri ei miellyttänyt.


Kuvassa sävy näyttää sinisemmältä kuin oikeasti on.

Paimentamista vol.156

Hallintatreenit. Hakukaaria ja täsmästoppeja lauman taakse.

Ihan aluksi jätin koiran portille mennessäni itse lähemmäs lauman luo. Mitä tekee Bowwe... karkaa hienolla kaarella laumalle. Perse. Kutsuin koiran pois laumalta ja vein takaisin portille kuuntelemaan käskyjä. Nyt löytyi korvatkin koiralle. Kaarien ja stoppien lomassa hieman vapauttavaa kuljetusta, mutta sekin paremmalla etäisyydellä kuin aiemmin. Lopuksi häkitin lambit, jonka jälkeen hallitusti ulos ja lauma haltuun.

Toka kierros samoilla sävelillä. Bowwe söi välillä lambien pipanoita oikein urakalla, mutta toisella kierroksella sekin jäi vähemmälle.

Itse luotan koiraan nyt enemmän, muutaman onnistuneen harjoituksen jälkeen. Kai koirakin sen aistii. Tuntuu hyvältä.

Tarttis nyt opetella vislaamaan pilliin muitakin käskyjä kuin seis. Bowwe nimittäin nousee aika tavalla, kun kotosalla yritän visertää pillin avulla muitakin ääniä kuin sen yhden. Ilmeisesti siihen liittyy sen mielestä jotain hyvinkin mukavaa.

Tänään Eikku oli Reiskan kanssa aksaamassa ja kävipä koirakko myös paimenessa. Tokalla kierroksella Reiskakin lämpeni ja vallan innostui. Kiva nähdä pitkästä aikaa!
.

Aitoon reissu

Ajeltiin Aitooseen Paulan rytmiryhmää tapaamaan. Otin itiön mukaan, se kun tykkää matkustella ja on muutenkin karavaanari-kaikkien-kaveri-tyyppiä. Tapasi Aitoon ryhmän aidan takaa, koska pihalla tepastelevat kanat olisivat saattaneet olla Bowwelle liian kiihottavia. Pikku-pätkä-koirat pitivät sen verran meteliä, ettei Bowwe aluksi edes uskaltanut mennä aidalle. Kelju teki niin näyttäviä kutsuliikkeitä, että Bowwekin ymmärsi, ettei haukku haavaa tee.

Paula oli pistänyt kystä kyllä, tarjoilut olivat nam nam. Ohessa ihasteltiin puutarhaa ja samalla etsimme yhtä emokanaa tipasineen, joka oli aiemmin aamulla nähty pihalla. Uskomaton maastoutuja on kanakin jälikasvuaan piilottellessaan. Minä, "Kotkansilmä-Kinnunen" (=oikeasti melko sokkopaarma), sen lopulta bongasin tupakkaa antaumuksella imuttaessani ;-).

Kivvaa kun Tuulakin pyrähti paikalle, mutta harmi, että VolksWagen-Minna ei töiltään ehtinyt Aitooseen. Noo, tulette sitten pentu-pentua lokakuussa katsomaan koko kööri ja Kleinbussilla, jooko!
.

Ranch-kisat Somerolla

Ihmeiden aika ei ole ohi tai sitten olen tehnyt jotain oikein viime treeneissä.
Saimme ajettua radan ja vielä 3. sija plakkarissa, vaikka kaksi "estettä" nollille. Pisteitä 54/100 ja ne menetetyt esteet olivat yhteensä 25 pisteen arvoiset.

Rata meni jotakuinkin näin:
Haku noin 20 metristä, tätä olemme treenanneet avolaitumella tasan kerran tolppakoiran ja -henkilön kanssa. Autoin Bowwea hieman etenemällä hakualueelle ja nätin kaaren tekikin, vaikka ei kaaren päähän pysähtynytkään.
Kuljetus "sillalle" ei ollut ihan linjassa, pari kiemuraa, mutta jokainen martta kipitti rauhassa sen ylitse.

Kuljetus häkitykseen suht suoraan. Pyöräytin koiran lauman ja häkin väliin. Pah, martat lähtivät valumaan vedon suuntaan, josta Bo teki omia päätelmiään, onneksi, kirmasin häkille ja sain portin auki. Lambit tulivat aika haipakalla Bo:n avustuksella hieman häkin ohi. Eivät sentään häkin ympäri ja sain elikot aika nätisti häkkiin. Plussaa koira kuunteli.

Jätin koiran parkkiin vedon puolelle ja lambit ulos häkistä. Tässä kohtaa on pieni musta-aukko muistissa: Kuljetimmeko lampaat laidunnukseen vai teimmekö kiemuroita, joka tapauksessa laidunnus jäi lyhyeksi. Yritimme poispäinajoa, jossa oli muutama tsikaani liikaa. Päädyimme mökille väärässä suunnassa ja lambit menivät ohi, tästä nolla pojoa. Lambit hajosivat kahdeksi laumaksi, joita koira koetti koota tyylillään. Taisin loikkia, niin paljon kuin lyhyillä töpöjaloilani pääsin koiran avuksi. Meinasi leuka losahtaa rinnuksille, kun koira totteli ja pysähtyi käskystä kiihkeässä tilanteessa. Em. seikan vuoksi martat yhdistyivät taas laumaksi.
Lähestyminen kujanteeseen meni mökin lailla plörinäksi ja ajauduimme kujanteen ohi. Sitä ei siis hinkattu uudelleen vaan pisteet nollille.

Tästä alkoi kuljetus vedon suuntaan ja koiran pitää silloin mieluusti kulkea tarpeeksi kaukana, jottei pelottaisi laumaa kamujensa luo. Eka portti melkein poispäin ajona, josta sähkötolpan kierto ja matka viimeiselle portille.

Tunnelma oli laumassa jo melko tiivis ja lambien päät suht korkealla, tutkailivat kehnot varikkoa. Viimeisen portin jälkeen rata oli suoritettu ja pisteen lasku loppui siihen. Otin koiran haltuun enkä päästänyt sitä varikolle kipittävän lauman perään. Elikot arpoivat kummalle varikolle olisivat menneet. Pönöttivät puolivälissä. Tsah, me otimme Bo:n kanssa pari sivuaskelta oikealla ja villakerät päättivät mennä oikeaan osoitteeseen eli palautusvarikolle.

Ihan super iloinen, miltei liikuttunut ;-). Treenikamuista, Cindy, the kelpie vei voiton ja Gimme, the tukkajumala partacollie oli toka.

Aaltoja kaikille ja Bowwelle teen voltin, kun jaksoi totella ajoittain, jopa täsmällisesti. Kovasti on vielä petrattavaa, mutta tänään olen vain iloinen onnistuneista osista. Tulevissa treeneissä pähkitään ne virheet.

Kiitokset Woollandian väelle järjestelyistä!