lauantai 18. elokuuta 2018

Lynn Leach'in paimennusklinikka, Sammatti

Paimennusklinikka Sanna Laine-Evansin farmilla Sammatissa, kouluttajana Lynn Leach, Downriver Farm
Saimme etukäteen kirjallisen materiaalin, jossa Lynn esittelee näkemyksensä pamennukseen ja  asioiden kouluttamiseen. Materiaali on mielestäni hyvin koostettu ja yllätys yllätys, perusperiaatteiltaan vastaa aikaisempia paimennusoppeja, joita bordercolliegurut, Jonas Gustafsson ja Derek Scrimgeourin ovat klinikoillaan jakaneet. Me beussilaiset emme ole tosin olleet kuin kuunteluooppilaina, sillä kyseiset herrat eivät kouluta ainakaan yleisillä klinikoillaan muita rotuja. Onni, että Lyn Leach jakaa viisauttaa meille muille. Propsit ja iso käsi siitä hänelle.
Oli muuten mahtava treeniryhmä, paljon eri rotuja -> mielenkiintoista!!!

Huru kehräsi itselleen juoksut juuri sopivasti, ja jätti jälkeensä tinder-kutsuja treeniaitaukseen, sorry kaverit.
Meidän treenit keskittyivät lampaiden päiden kääntämiseen ja poispäinajossa "silmän nappamiseen" (=koira etenee lammaslauman sivulla siihen pisteeseen,  että lauma hidastaa). Lisäksi pyrimme sulkemaan mun suun tuonnissa, jotta koira saisi itse hallita laumaa. Kaikessa muussa onnistuttiin paitsi mun suun sulkemisessa ;-). Ei tainnut olla minut tunteville mikään yllätys.
Huomenna jatketaan. Otan talouspaperia mukaan ja tungen sitä suun täyteen ennen kuin menen treeniaitaukseen. Sounds like a plan.

PS. Uuden oppiminen ja vanhan kertaaminen on kyllä mukavaa. Näissä paimennushommeloloissa, kun ei tule koskaan valmiiksi.

lauantai 4. elokuuta 2018

Hurun juhlapäivä!


Tänään on Hurun 6. syntymäpäivä! Tsiisus miten nämä vuodet oikein vain kuluvat, huomaamatta!

Korva-Heippa kaikille! Ikä on vain numero!

torstai 5. heinäkuuta 2018

Perinteiseen tyyliin, jokaisessa suhteessa vol. 2

Ei muuta kerrottavaa kuin tänään sentään saatiin Bowwen kanssa aikaa tuhlaantumaan 1:09 min ennen kuin lampaat hermostui. Näin meillä. En jaksa sepustaa pidempää analyysiä. Ainakin me yritimme ottaa lampaat 3-luokan tavalla ja näin kävi taas.
Ei mikään huippuvaikea rata etenkin jos luonto antaisi periksi tehdä häkistä ulosotot kuljettamalla. Fiksua olisi niin tehdä, sillä pisteitä on jaossa vain 10 ja jos kuljettelee ulos niin voi jatkaa ja jos jossa on 150 pistettä, niin se ei ole paljon menetystä.

60-luvulla poltettiin rintsikat minä taidan polttaa Bowwen kisakirjan, niin ei tule kiusausta enää yrittääkään kokeeseen sen kanssa. Siitä ainokaisesta ERI:stä olen kyllä valtavan ylpeä. Silloin ylitettiin oja/"joki", eroteltiin lampaita, pakattiin lampaita peräkärryyn (juu, se kuuluisa kerta kun perälauta putosi käsiini).

Ohessa 4 vuotta sitten Bowwen ainoa ERI:in rata. Oli hieman tehtäviä. Meidän suoritusaika oli 31:20 min ja me ollaan yleensä aika nopeita Bowwen kanssa. ;)


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Perinteiseen tyyliin, jokaisessa suhteessa

Hurun koe meni kaikin puolin perinteiseen tyyliin. Tasaisen "varma" EH, pistein 117/150,  tuomarina toimi Mari Morko.
Onhan se hienoa, että pääsee radan loppuun - tänään se ei ollut järin pitkäkään - saatiin tuhrattua 14 minuuttia ja siinäkin oli parin minuutin lampaan kiinniottoon mennyt aika. En tosin tiedä kaipaanko niitä alkuaikojen 45 minuutin ratoja, mutta ne päästyään loppuun tiesi tehneensä hommia. Bowwekin oli yleensä jo loppumetreillä suht rauhallinen. 
Huomenna on Bowwen vuoro ja jos perinteet säilyy, niin ei taida olla paljon kerrottavaa. Parhaamme teemme, sen lupaan.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Huru Trad Style paimennuskokeen 3-luokassa

Somerolla Trad Style Paimennuskokeet 3-luokka, samalla Belgianpaimenkoirien rotumestikset.
Tuomarina Eija Kansanaho-Palonen.

Tänään tyyli oli vapaa, suurinpiirtein kaikki esteet sai tehdä kuinka itse parhaakseen näki. Minun ja Hurun näkemys ei kai ollut ihan tuomarin mieleen. Virheitäkin meidän radalla toki oli, ilmeisesti meidän tekemät virheet oli vakavampia tuomarin mielestä. Kaikesta huolimatta rata loppuun  ja EH:n verran saatiin pisteitä kasaan 105/150 p.
Onnittelut kaikille tänään helteessä lyllertäneille!

Mutta on tämä merkillinen laji: missään muussa lajissa ei kyllä ole näin suurta heittelyä ratojen ja suoritusohjeiden välillä. Välillä lampaan ja koiran viiksikarvatkin pitää heilua yhteen tahtiin ja välillä saat ihan itse päättää kuinka radan suoritat.
Vaatimusten pitäisi kyllä olla edes jossakin linjassa eri tuomarien kesken, jotta tätä voitaisiin kutsua lajiksi. Onkohan tuomarit käyneet katsomassa toisten tumareiden ratoja/arvosteluja? Kannattaisi!
Varmasti kaikki tuomarit parhaansa yrittävät, mutta on tämä kyllä osallistujalle valtavan turhauttavaa.