Ajattelin tänään tehdä mielikuvan sivutuuleen, jotta koira edetessään suoraan törmäisi haisuun ja tekisi piston/laatikon hajun perässä. Noo, tuulet ei ihan menneet keskilinjan suuntaisesti, joten virittelin vähän viennin päädyn suuntaisesti. Ei se nyt mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, mutta ei se haittaa. Iloinen löytö joka tapauksessa.
Toinen (=uusi/vieras) maalimies vietiin mielikuvalla myös metsään, lähetin pennun vastatuuleen; eteni innokkaasti suoraan kohteeseen.
Viimeinen maalimies vietiin jo syvemmälle umpipiilon taakse. Samoin vastatuuleen ja hyvään alamäkeen. Hyvin upposi perille asti epäröimättä.
Seuraavissa treeneissä (raunioilla tai metsässä) jos vain tuulet suo, ajattelin tehdä jo haisumielikuvaa. Toivottavasti tuulee sopivasti.
Avoimelle pennulle ei näköjään ole väliä kuka siellä piilossa on, kunhan siellä on ihminen ja palkkaa plus kehuja riittää. Raunioilla tuntuu olevan sama juttu.
Loppukevenneys: Ihmettelin iltapäivällä pennun viihtymistä makkarissa. Ajattelin, että neiti meni ruokalevolle, kunnes kuulin kummallista tuhtaamisen ääntä. Kurkkasin makkariin ja siellähän se itiö piehtaroi mun sängyssä vessasta varastamansa pissamopin kanssa. Ihan kiva! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti