keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Remppaa ja rapsuttelua

Uusi koti saa nimekseen Koiramäki/Hundbacka.
Saatuani avaimet tänne tammikuun lopussa olen asustellut täällä ikään kuin mökkielämää, kokonaan en siis ole vielä muuttanut. Päivät teen duunia ja illat hinkkaan milloin mitäkin paikkaa. Viimeiset neljä iltaa olen kynsinyt tapetteja irti seinistä. Kaikki etenee tosi hitaasti, kun tätä remppaa tekee yksin - Babysteps eli pienin askelin tästä tulee pikkuhiljaa itseni näköinen huusholli. Olisi ihanteellista, että ehtisi tehdä maalaushommelit ennen kuin kamat on kannettu sisään.

Ei kai tarvinne mainita, että koissut nauttivat omasta pihasta. Itsellekin siitä on toki suuresti iloa, eikä vähiten siksi, että ikkunasta voi katsella koirien hömpöttelyä pihalla samalla kun väköstelee töitään etänä.

By the way, meitin huushollia vahtii kaikista tehokkaimmin Bowwe-hupakko. Yleensä, ainakin meillä, vahtihommat on hoitanut nuorimmainen, niin nytkin. Aamulla sähkömies jäi viisaasti tuulikaappiin kuullessaan pikkutirpun vahtihaukun. Edelliset omistajat saavat toki kulkea pihalla tyhjentämässä varastoja, mutta sisälle hekään eivät pääse huomaamatta/kuulematta.

Ikkunasta näkyy kirkkaasti loistava puolikuu ja taivas täynnä tähtiä. Elämä on aikas kohdillaan, vaikka yksi laumastamme puuttuukin. Holikin kohtalo palaa puristmaan sydäntäni iltaisin: Kattilapää olisi nauttinut omasta vahdittavasta pihastaan.
Elämä ei läheskään aina (jos koskaan) ole reilua. Että osaakin olla ikävä sitä röhnäkettä!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukavan nimen olet uudelle kodillesi antanut! Vaikuttaa muutenkin ihannepaikalta koiruuksia ajatellen. Kun olet asettunut taloksi, taidanpa jolloinkin ajella kyläilemään Jyksykän kanssa. Minäkin niin haaveilen isosta pihasta ja tilasta..

terkuin Merja ja Jykä

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Koiramäkeen!

Mukava on katsoa omaa pihaa ja varsinkin kun ei tarvitse välittää kenestäkään muusta, saa tehdä omalla pihalla mitä lystää. Se on koiranomistajalle tärkeää se.

Ja kohta lumet sulaa ja pääsee kuokkimaan pihaa. Siinä se hermo vasta lepää.
Anne

Anonyymi kirjoitti...

Hieno homma Jaana!!!! Sinä jos joku tarvitset tilaa tai sinun koirasi, hieno homma! Kestää vuosia ennenkuin voit ajatella Holikia tuntematta valtavaa surua, mutta sekin lievenee vuosien kuluessa.
Remppa on tosiaankin parasta terapiaa.
PaulaK

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä remppaan!
Se on koirille loistopaikka :-)
Ikävää, että Holik ei ehtinyt uutta paikkaa nähdä. Olisi sekin siellä viihtynyt mainiosti.

Tanja

Anonyymi kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin, kuulostaa loistopaikalta!!!

Maria ja lauma

Sonja Enlund kirjoitti...

Koiramäki on kyllä loistava nimi!

Uskon että saat kyllä nopeasti ihmeitä aikaan siellä vaikka yksinkin, sen verta tehokas olet ja varmaan olet jo saanutkin ;)

T.Sonja