Laskeskelin, että Bowwe treenannut reilut 46 tuntia, kaavalla 20 minuutin treenit/kerta. Voi hyvinkin olla, ettei joka kerta olla 10 minuuttia ährätty per kierros, mutta näin laskien kohta täyttyy se maaginen 48 tunnin paimenen kouluttamiseen menevä aika. Kukaan ei ole kai laskenut kuinka kauan ohjaajalta menee ymmärtäää samat asiat, mitä koiralta vaaditaan. Minulla ainakin tuntuu olevan vähintäänkin yhtä kova pää kuin Bowwella. Mahtava pari ;-).
Totuuden nimissä, toki me olemme edistyneet molemmat. Yksi positiivimmista asioista on, ettei ohjaajan tarvitse joka hetkellä olla sydän kurkussa miettien koiran seuraavia venkoiluja. Välillä tuntuu jopa, että teemme yhteistyötä.
Tänään teimme perustreenejä hakukaarineen. Aitaus, jossa treenamme on lambien pihaton ulkoiluaitaus ja kakkaa on sitten aikas paljon tarjolla: Bowwen erityisherkkua. Tarttis varmaan kuskata lampolasta ne vanhat pahnat tänne pihamaalle koiran iloksi. Saisikohan se sitten tarpeeksi herkkua syödäkseen?!
Häkityksissä ei enää tapahdu niin paljon sähläämistä ja koirakin lukee tilanteet hyvin. Itselle tarttis antaa korvapuusti, kun annan koiran valua pysäytyksestä omin päin liikkeelle. Släp! Auts, sattui.
Bowwen poikaystävät eivät tänään enää oleet niin kiinnostuneita sen pyrstöstä, tärpit ovat siis jo ohi. Kyösti-Köpi-Kuutio-Kanelipulla-Kulmarauta jne. on Bowwen mielestä ihan ältsin ihana. Taitaa Köppäkin tykätä mustasta ystävästään. Kyösti-Kuutio on kyllä minunkin ihastus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti