keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Huru-miina-iita tjmsp.

Pentu-pentunen on nyt asunut miltei 1,5 kuukautta tässä laumassa. Paino on tuplaantunut, pentukarva vaihdettu, mutta pennehampaat killuvat vielä suussa. Ihan penikka siis vielä.
Tänään käytiin vanhoilla kotikulmilla lenkillä ja Bowwe tunnisti tutut haisut ja pempulakin loikki riemuisaan pitkin Talin huippua. Lisäksi käytiin Histan metsissä kunnon lenkillä, ihanaa oli itsellekin samoilla tutuissa maisemissa!

Ja mitä sitten Huruun muuten tulee: Nooh, on käytännössä sisäsiisti, kiitos siitä kuuluu Bowwe-poliisille, joka ilmoittaa aina kun pentu näyttää kyykkäävän. Minä ehdin väliin viemään pennun ulos ja kehumaan hienosta pissasta/kakasta. Huru on myös mainio hiljainen matkustaja, aina valmis autokyytiin. Vieraille koirillekin lämmetään jo suht pian, onneksi on ollut niin mukavia koiria, aikuisia ja pentuja, Hurulle esitellä. Ihmisten kanssa sillä ei olekaan ollut ongelmaa.

Mielessäni olen pähkinyt ja mielenkiinnolla seurannut, miten Hurun paimentausta näkyy arkielämässä. Näkyyhän se: joka asiasta ei tarvitse vääntää, tosin muisti pennulla on vielä älyttömän lyhyt. Silti Huru on selkeästi ohjaaja pehmeämpi, kuin esim. Salka ja Bowwe. Minulla saattaa siis olla mahdollisuuksia kouluttaa tuo koira ilman suurempia vääntöjä. Taistelutahtoa/repimiseniloa tuntuu koirasta myös löytyvän, josta myöskään ei voi olla pahoillaan. Näyttäisi olevan samalla tavalla miellyttämishalua kuin Railla, mutta terävyytta ei onneksi ainakaan vielä. Huru on siis varsin mieluinen tapaus.
Bowwe on yhä edelleen ihan super-täti, Huru saa istua, vaikka sen pään päällä eikä Bo edes silmiään välttämättä avaa.

Mallan lahjoittama tv-tuoli on kaikkien suosikki, Hurunkin!

1 kommentti:

Maria kirjoitti...

Sulla on selkeesti uus kamera!