Pönötystä

Ohessa kuva neidistä viikon takaa. Pirre kasvaa kuin juolavehnä (=rikkaruoho). Kaikki ulokkeet ovat pitkät. Korvatkin ylettyvät sen suuhun saakka.

Onneksi tämä helle vähän hillitsee sen riekkumisia ja ehkä hampaiden vaihtokin väsyttää.
Kuvaajana Maria Blomberg

Pirre 17 viikkoa

Somerolainen tapa perustaa lantapatteri: naapurin ikkunan alle

Pari vuotta sitten ihmettelin pellolla paskakasaa, joka osoittautui tonttiini rajoituvien vuokrapeltojen viljelijän perustamaksi lantapatteriksi. Ei ollut ihan pieni kasa.
Ryhdyin tutkimaan mitä tällainen paskan pelloille kasaaminen oikein vaatii lupien kannalta, laki löytyy täältä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141250 .
Ainakin pitäisi olla 20 cm turvematto kasan alla suodattimena ja päällekin pitäisi jokin kate levittää. Ei muuten näkynyt tuon patterin päällä eikä alla, ehkä sen sijainti oli sopivasti yksityistien varressa, joten ei joudu ihan heti valvojien silmiin.

Tänä keväänä samainen maanviljelijä/karjankasvattaja aumasi paskakasansa ihan tonttini rajaan, alle 50 metrin päähän asuintalosta. Lähetin oitis Someron kunnan ympäristöihmiselle kyselyn kuinka lähelle on luvallista tuollainen kasa perustaa. Vastauksena sain, ettei kuulemma ole rajoitetta, muihin kuin vesistöön (100m) ja ojaan (5m). Just näin. Ympäristöihminen oli sitä mieltä, ettei nyt ihan noin lähelle olisi suotavaa paskakasaa perustaa, mutta totesi lohduttvasti vielä, että eiköhän se siitä keväällä levitetä pellolle. Ei levitetty, vaan paskaa ajettiin kasaan yhä enemmän ja sama ralli jatkuu.

Mikähän viranomainen se tuota kunnan ympäristöihmistä valvoo, mikäli hän laiminlyö valvontatehtävänsä?

Ei ole ihme, että paskalakeja säädetään, kun meno on tuollaista. En usko että kysenen maajussi on ainoa, joka paskansa tuolla tavalla aumaa ilman alusturvetta ja katetta, mutta aika harva sentään toisten ikkunan alle paskansa kehtaa ajaa.

Pönde kaupungissa

Pirre oli tänään mukana töissä ja pääsi taas kaupunkikierroksellekin. Kuljeksimme samoissa maisemissa kuin aikanaan vanhempien jo koiratähdeksi siirtyneiden koirieni kanssa.
Ihmeteltiin ratikoita, busseja ja kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, jotka pennun mielestä ovat maailmassa olemassa vain sitä varten ja se itse heitä varten. Paras valloitusyritys esitettiin istuen, tassulla ilmaa huitoen ja vakaasti tulijaa silmiin tuijottaen. Vastaantulija ei voinut vastustaa, en olisi kyllä minäkään.

Lopuksi päädyimme Ukko-Munkin terassille odottelemaan entisiä työkaveritani. Pennun mielestä taas ihan paras paikka kerätä rapsutuksia.

Tasan 19-vuotta sitten syntyivät myös Rai sekä Annen ja Timon Laurus-veli.

Piri-Piri nimensä mukainen hottis

Seuraavan koiran nimeksi koetan keksiä, jotain vähemmän menevää, ehkä Ressu tjmsp.
Piri-Piri on ihan tavallinen meneväinen ja ehtiväinen pentu ja vähän päälle, mutta
puree perkules vaan ä-lyt-tö-män kovaa.
Täti-koirat ovat kaiketi jo luopuneet toivosta, että se häviäisi meidän huushollista, joten ovat päättäneet hyväksyä sen. Hurun leikit ovat hieman vauhdikkaita noin pienelle pennulle.
Onneksi on kesä ja ulkona voi jumpata pennun kera.
Ohessa pari kuvaa.

Pirre ja Bowwe, juuri heränneenä papparazzin häiritessä

Pirre ja Huru-täti

Pirre has landed

Piri-Piri des bergers noirs du Jedi eli kotoisammin Pirre, liittyi tai liitettiin meidän laumaamme viime lauantaina. Siitä lähtien elämä on ollut melkoista hurlumheitä. Kaikki, joilla on ollut pieni pentu huushollissaan, tietää millaista uteliaan ja ehtiväisen pennun kanssa elämä on. Vaatteiden pukeminenkin on aluksi työlästä pennun roikkuessa lahkeessa. Miten olinkin unohtanut kaiken tuon?

Kotimatkaan kuului reilun 3 tunnin ajomatka kentälle, yö hotellissa ja lento kotiin reilu 3 tuntia.
Ainoastaan yhdellä kertaa meinasi tulla liikenteessä hiksa, kun ajoin Toulousen lähellä iltapäiväruuhkassa yhdestä rampista liian aikaisin ulos ja harhaan, mutta onneksi oli navigaattori, joka ohjasi takaisin oikealle reitille.
Yksin ajellessa ei ihan hirveästi maisemia ennättänyt katsella, seuraavalla kerralla en ajele kyllä niin paljon motareita pitkin, vaan katselen maisemia pienemmillä teillä.
Matka meni kaikilta osin mainiosti. Bordeauxin lentokentällä oli huomattavan ystävällistä palvelua, verraten isompiin Pariisin deGaullen ja Geneven kentiin, joista olen aiemmin pennen kanssa lentänyt. Finnair/Norra hoiti taas homman lennolla täydellisesti, suositellaan!

Pirre ja kasvattaja, des bergers noirs du Jedi, valikoitui paimennusta silmällä pitäen. Mutta mikäli koirasta ei ole paimeneen, niin sitten tehdään jotain muuta, kotia se ei vaihda sen vuoksi.
Helene & Patrick! Merci beaucoup de ce merveilleux chiot.
Oikein mukavaa, että Pirren veli muuttaa Ruotsiin lähelle Tukholmaa, on ehkä helpompi tavata kuin Ranskaan jääviä ja Kanadalaan lentävää siskoa.

Isommat tytöt olivat Annella hoidossa (suuri kiitos siitä Annelle) ja Hurukin on alkushokin jälkeen sopeutunut pentuun hienosti. Bowwea ei shokeeraa mikään, joten se jatkoi normielämäänsä.
Ja Pirre on niin kuin olisi aina täälä asunut. Pennuthan on rakennettu niin, että ne sopeutuvat kaikkeen, aina sitä tulee kuitenkin ihmetelleeksi, miten nopeasti ne unohtavat entisen.

Pirre äitinsä Intin kanssa, joka taas on Hurun siskopuoli, sama isä.

Ja tässä neiti sitten reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen lentokenttähotellin parkkiksella.