Hurun juhlat

Huru täyttää tänään 11 vuotta.  Ei ole mummeli välttynyt vanhuuden vaivoilta, silti pelkkä vihje uimisesta saa sen singahtamaan rantaan.

Oli pentuna aika humoristisen näköinen ja usein, kun ei elämä muuten naurattais yhtään, palaan sen pentukuvaan, jossa se esittelee ihania harvoja maitohampaitaan.

Uudelleen ohjelmointia, Sutu 2.0

Miltei jokainen osaa osoitella koirien/ohjaajien virheet paimennuksessa, mutta harva osaa kaivella sen juurisyyn, miksi virheitä tapahtuu.
Koiran ollessa jo perimältään vilkas eikä hermorakenteestakaan ihan täysiä pisteitä voi antaa, lisäksi tähän yhdistettynä erinäisiä ehkä vähän liian vaativia paimennuskoulutuksia, tulos on Sutu nyt. Voi olla että uudelleen ohjelmointi ei tuota haluttua tulosta, mutta ainakin aion sitä yrttää.
Sutun haasteena on ollut mielestäni koko ajan sen hoslo mielentila, josta juontuu aika moni vireheellinen asia sen toiminnassa. Hermoja ei kouluttamalla lisää saa, mutta niiden hallintaan saattaa löytyä keinoja, jos epäkesko ohjaaja lisäksi onnistuisi itsensä ohjelmonnissa.

Osallistuttiin Sutun kanssa Kurton Kristiinan vetämään 2 päiväiseen paimennuskoulutukseen Mäntyharjulla, jonka aikana pyrimme pääsemään koiran pään sisään ja viemään paineen oikealla tavalla läpi. Aiemmin Sutu ei luopunut lampaista vaan juoksi painetta kauemmas flänkillä, sohotti ja kiihdytti samalla itseään. Nyt koira liinassa ja koko touhu pyöröaitauksessa. Hyvistä ohjeista huolimatta en itse oikein onnistunut aluksi tehtävässä, lopulta Kristiina näytti miten pienillä liikkeillä koiraa saa ohjattua.

Toisen päivän viimeisellä treenikerralla koiran olemuksessa tapahtui muutos ja se pystyi hetkittäin keskittymään sohlottamatta. Heikkoa valoa tunnelin päässä. Vaikeampi rasti on taas omien tapojen muuttaminen, ne heiluvat kädet...Huoh.

Itse päätin, etten treenaa mitään muuta ennen kuin tämä asia on neuvoteltu Sutun kanssa loppuun, treeneihin tarvitaan pyörö, hyvin liikkuvat lampaat ja rauhallinen ympäristö.

Josefin Aspin ohjauksessa Posiolla

 Olihan matka ajella paimennuskoulutukseen, mutta kyllä kannatti. Paikka (Harjulan tila) ihan super, treenikaverit myös mahtavat ja kouluttaja Josefin Asp todella mutkaton ja osaava ihminen. 

Keskityttiin Sutun mielentilaan, koluttaja seurasi meidän lauman lähestymistä ja hänenkin mielestä ne useat stopit, joita teen hallitakseni Sutua, vaan nostattavat koiraa. Sutu osaa olla rauhassa eläineten lähesyydessä, kunhan kukaan muu koira ei liikuttele eläimiä.

Saimme treenattua molempina päivinä ihan tarpeeksi ja aika ajoin saimme ihan säädyllistäkin toimintaa aikaan. Sutu tarvitsee vielä tukea eläinten lähellä eli päänkääntöjä ohjaajan läheisyydessä ja itseluottamusta ja kokemusta ajon aikaiseen asemaansa suhteessa eläimiin.

Yövyin vanhempieni mökillä ja tässä aamunäymät. Sutu kellui taa slaineilla kuin korkki konsanaan.

Kevätpaimen Sutu

 

Pakko palata eiliseen Paattisten tunnelmaan, joka oli osin melkeimpä maaginen.

Sutun kanssa treenattiin pidemmän matkan hakuja. Vasen on hyvin tukka, enemmän kai sen jarrupuoli, oikea sen sijaan oli kaunis ja jatkui lauman taakse asti. Pässipojat eivät liiemmin ryntäilleet ja nosto oikealta kaarelta asiallinen. Herrat kulkivat sen verran hitaammin, että Sutu sai luvan kanssa nyt työstää ja silti sain kulkea ilman pässien turvat hanurissa kiinni. Jään välillä pulisemaan koiralle etäisyydestä enkä itse pidä huolta omasta etäisyydestäni eläimiin, pitäisi muistaa samalla kulkea eikä pysähtyä jäkättämään.

Toinen treeni tehtiin hiehoilla. Lauman haltuunotto ja lähtö vedosta poispäin meni oikein rauhassa. Käännyttyämme vetoa kohden lauman vanhin hieho unohti minun minimalistisen auktoriteettini ja ajatteli kiihdytellä ohi.
Itse olen kyllä superköpö noiden isompienkin eläinten kanssa, mutta onneksi koira ei. Se hoiti homman ja pysäytti ja piti elikot (5 kpl), Sutun silmät sädehtivät ja korvat loimusivat.
Lopulta oli tosi haasteellista saada sitä eläimiltä pois. Koira oli kuitenkin saanut paimentaa tarpeekseen, koska meni omaehtoisesti aidan viereen lepäämään.

Treenien lopuksi  hiehot hengailivat siinä vieressä, lopulta ne päättivät lähteä portteja kohden, siinä vaiheessa Sutu lähti pitämään porukkaa kasassa kahden muun koiran kanssa, joiden kanssa se ei ole tehnyt aiemmin yhteistyötä. Kukin koira tiesi mitä tehdä, ilman käskyjä. Toinen ohjaaja otti lauman kuljetukseen, jonka jälkeen Sutu epäröi hieman, lupaa pyytäen katsoi minua ja lähti lopulta  pitämään eläimiä toiselle ohjaajalle, hienosti tehden oman osansa. Oli kyllä hieno naky.

Lomalla Kemijärvellä ja paimenessa Posiolla

Talvilomani yhteyteen yhdistetty paimennussessio Harjulan tilalle Posiolla osoittautui onnistuneeksi.

Teimme liinassa maltillista ajoa, jottei koira aina ajautuisi liian lähelle  laumaa ja eteen pysäyttämään. Toisella kierroksella Sutu esittikin väläyksiä omasta oivalluksesta. Iloinen. Kesäkuussa olisi tarkoitus osallistua parin päivän leirille samassa paikassa.

Ja kermana kakun päällä tapasin Titta Kuuselan samalla reissulla. Hän on käynyt Harjulan tilalla aiemminkin koirineen.

Kuvat Kemijoen jäältä ja rannasta.