Lopella, Orimattilassa ja raunioilla

Hurautettiin Bowwen kanssa Lopelle Sonjan laumaa tervehtimään. Lähdimme miltei saman tien perille päästyämme Orimattilaan heppasia katsomaan. Esko-paha pääsi Bowwen kanssa mukaan. Bemarin tavaratilaverkko ei ole tehty beauceronin pitäväksi, onneksi Bowwe noudatti kahden tassun sääntöä ja pysytteli ajon ajan takatilassa (myöhemmin kyllä luikeretli karkuun ja suoraan talliin meidän perässä). Esko-paha oli kevythäkissä takapenkillä. Perillä Bowwea kiinnosti hirmuisesti heposet, etenkin pieni paksu poni olisi ollut sen mielestä oiva leikkikaveri. Paksu poni halusi myös tehdä tuttavuutta Bowween, siinä tilanteessa B otti viisaasti pari taka-askelta.

Palattuamme Lopelle kuusi beussia kirmasi taloa ympäri vailla ällin häivää. Sonja yritti selitellä, että ei ne yleensä näin kauaa juokse, muka Bowwe villitsi ne... ;-) Niin justiinsa. Hienosti niillä meni ja kaikilla tuntui olevan mukavaa, etenkin kissanruokavarkailla (=Bowwe ja Friday).

Sonjan uusimmat lauman jäsenet, Da-daa ja Esko-paha, olivat vallan ihastuttavia tuttavuuksia. Onneksi Esko kiusasi vain harlekiinejä, sen verran napakasti se oli kintereissä ja poskissa kiinni!!! Esko muistuttaa todellakin Bowwea, siis totta kai IHANA! Da-daa on puolestaan todella selväpäinen neiti, ollakseen 9 kk ja uudessa kodissa. HIENO tyttö!


Esko-paha uimasilla

Lopelta riensimme raunioharkkoihin.
Loman ja treenitauon jälkeen Bowwelle oli ajatuksena piilottaa ukkelit ärsytysumppareihin. Meidän vuorolla sade yltyi, joten tuulet tyyntyvät. Ei sinällään haitannut, tarvittiin vaan tiukemmat lähestymiset piilolle.
Eka piilo oli keskustunneli (kahdella sisäänkäynnillä), joka yllättäen oli hieman vaikea. Tuulen alapuolen suuaukko oli peitetty, jota en valitettavasti huomannut ajoissa, jotta olisin saanut pressun poistettua hajujen edestä. Noo, neiti joutui tekemään paljon hommia tämän piilon kanssa. Meni sisään tunneliin tuulen yläpuolelta ja oli ollut vallan hämmästynyt törmätessään ihmiseen ilman hajua. Poistettuani pressun neiti upposi tunneliin ja maalimiehelle toisesta tunnelista. Tätä kautta se ei ollut läheskään niin kummallinen. Neiti merkkasi hajun myös pilon yläpuolelta, oikein hyvä!

Toinen piilo oli hiekkalaatiossa, jonka kansi oli kutsuvasti raollaan. Ohjeistin maalimiehiä kehumaan koiraa heti kun kuulivat sen nuuhkuttavan piilolla. Vahvisti hienosti haukkua.

Kolmas akkeli oli lentokoneen sisällä laatikossa. Haisun saatuaan Bowwe meni viime kertaiseen piiloon (=liukumäki) jatkaen kuitenkin tarkennusta päätyen oikeaan paikkaan. Koira kuulemma liikkuu niin hiljaa, ettei maalimies älynnyt kehua sitä tarkennuksesta. Loppujen lopuksi pentu omatoimisesti palasi hajun lähteelle ja viritteli haukun, josta kehu! Hyvä treeni, iloinen.