lauantai 21. marraskuuta 2009

Leenan metsässä akat hukassa

Aivan uusi metsä minulle ja koiralle. Hitsi miten omakin mielenkiinto nousee, kun joutuu pähkimään rataa ja lähetyspaikkoja. Tallattiin oikein erikoisleveä rata. Ilma oli kostea ja aika ajoin myös sateinen. Tuulet kävivät vienosti oikealta keskilinjalle.
Tein Bowwelle kolme mielikuvaa, joista kaksi ensimmäistä vein peräjälkeen, kolmas umppariin suora mielikuva ja viimeinen valmiina tuulettomalle puolelle.

Kaksi ensimmäistä olivat siis tuplamielikuvina. Ensimmäinen tuulen puolelle ja toinen myötätuuleen. Saatot menivät kuin pitääkin. Myötätuulen puolelle tuli onneksi ihan vahingossa enemmän nostatusta.
Eka nostettiin siis vastatuulesta ja sinne koira upposikin tapansa mukaan lennokkaasti. Suora palkka, menin piilolle vastaan.
Toinen myötätuuleen. Lähetyksen kanssa pitikin hiemaan säätää ja vasta kolmannella neiti eteni suoraan piilolle. Suora palkka.
Kolmas suora mielikuva vietiin umppariin erityiskaukaa kiertäen, jottei koira menisi saattoreittiä piilolle. Umpparilla ärsytysilmaisu, sen tiesinkin, että Bowwe haukkuu sen omatoimisesti. Kehut ekasta äänestä plus palkka ja ovi kiinni. Neiti jaksoi paukuttaa siihen saakka kun tulin piilolle.
Neljäs lähipiilona ja valmiiniina myötätuuleen. Ajatuksena, että koira saa myötäisestä tuulesta haisun edettyään tarpeeksi syvälle. Lähetyksen kanssa säätämistä: Koira meinasi kaartaa tallausjäljeltä takaisin keskilinjalle. Pari uusintalähetystä ja uskoihan neiti lopulta, että tarkoitus on edetä suoraan. Oikein hyvä loppupeleissä, kun edetessään sinne minne ohjataan, koira sai tuulen alta haisun. Iloinen.
Hyvä treeni molemmille ja sadekin oli oikeastaan virkistävää.
Treenien jälkeen lähdin ystäväni Outin muuttomuuliksi.

Ei kommentteja: