Ajoimme radan erisuuntaan kuin aiemmin eli keskilinjamme kulki aikaisemman radan halki. Tuulet lievästi vasemmalta vastaiset, joten etukulmien hajut tulivat jo pellolle, josta hyppäsimme radalle. Hieman Bowwe oli ihmeissään uudesta tulokulmasta eikä ehkä mieltänyt meidän olevan poimimassa hajuja, silti nenu oli auki.
Eka maalimes oikealla umpparissa, jonne koira irtosikin, mutta ei maalille saakka. Kutsuin elikon uudelleen lähetykseen ja sillä kertaa eteni tarpeeksi syvälle. Hännän pyörimisestä pystyi helposti päättelemään maalin löytyneen. Neiti viritteli taas myös haukkuaan.
Toinen ukkeli oli myös umpparissa lievässä vastatuulessa. Koira irtosi etsiytyen tuulen alle (ei siis ihan siinä suunnassa mihin lähetin) ja umppariin sisälle, viritellen taas haukkua piilolla. Menin piilolle vieden palkat mennessäni.
Kolmas haettiin haisumielikuvalla tuulen alta. Lennokas pisto haisumielikuva paikkaan, josta iloinen löytö ja ääni mukana. Maalimies oli sadeviitan alla piilossa, jota Bowwe olikin häirinnyt hyppien päällä. Hyi hyi. Vein palkat mennessäni.
Jatkossa täytyy muistaa ohjeistaa maalimiehiä komentamaan koira suoraan maahan jos se sikailee piilolla.
Mukava ja taas erilainen treeni. Koiralle tuntui olevan oikein virkistävää vaihtelua ajaa rata välillä toiseen suuntaankin.
Lopuksi koko karvahousukööri pääsi revittelemään metsään.
2 kommenttia:
Tiedä, että uskaltaako Bowwe ihan vieraan päälle hyppiä, mutta me ollaan niin tuttuja molareita. Ilo on moninkertainen tutun löytyessä:)
t.Anne
Tottahan tuo on, mutta kyllä se on huono tapa ja karsittava pois. Maahanmeno ei Bowwea haittaa, onpahan selkeä käsky vaihtoehtoiselle käyttäytymiselle.
Lähetä kommentti