Bowwe oli unohtanut jokaisen käskyn ja sillä oli valtavan hauskaa samalla, kun minä pyörin kuin väkkärä lauman keskellä. Ihan tuli alkuajat mieleen. Saatiin kuitenkin hyvät treenit, etenkin kun useamman lähetyksen ja puurtamisen jälkeen sain koiran korjaamaan ja menemään sinne minne halusinkin. Mukavaa, kun se ei mene rikki, vaikka komento on välillä aikas kova.
Hurunen, noh, sen tasainen kulkuvauhti on välillä huvittavan näköistä, mutta lambeja se ei pelästytä. Martat lähtivät aina tilaisuuden tullen tuloportille Katjan luo ja sieltä me niitä haimmekin useamman kerran. Huru menee nätisti ja rauhallisesti aidan ja lambien väliin aiheuttamatta suurempaa härdelliä, seuraavalla kerralla täytynee suunnitella treenit hieman tarkemmin, jotta itselläkin olisi joki punainen lanka tekemiseen.
Entäs ne Katjan paimennettavat, oi apua miten hauskoja tapauksia. Ohessa Korpijaakon Johannan aiemmin ottama kuva kahdesta uudesta tuttavuudesta. Sähköhella ja tyttärensä Pallogrilli.
 |
| Keskellä suuri samettinaama, Sähköhella ja sen vasemmalla puolella tyttärensä Pallogrilli. Kuva copyright Johanna Korpijaakko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti