Hakuilua kesälomatauon jälkeen

Bowwelle oli luvassa tänään mielikuvia uudella tapaa. Neiti näki kaksi maalimiestä lähtevän etuilinjaa pitkin metsään huudellen mielikuvasanaa "missä". Tämän jälkeen vein neidin pois, jotta lopullinen sijoituspaikka ei olisi ollut neidin tiedossa.

Eka maalimies meni tuulen puolelle kallion harjanteen päälle sivurajalle saakka. Mielikuvasanan kuullessaan Bowwe oli jo vahvasti menossa kohti etukulmaa. Maalimies palkkasi koira suoraan hitaasti, jotta ehdin paikalle. Sama maalimies siirtyi sivulinjaa pitkin 3. maalimieheksi.

Toinen maalimies oli tuulettomalla puolella ja noin 25 metrissä. Koira lähti hienosti suoraan bongaten vauhdissa matkalla olleen maalimiehen. Suorapalkka hitaasti syötellen, jotta ohjaaja ehti lyllertää paikalle ottaakseen koiran hallintaan. Matka keskilinjalle menikin ihan mallikkaasti nami nenässä, mutta sen jälkeen B. päätti tehdä omia koukeroitaan. Tulihan se sieltä hetken päästä huudeltuani.

Kolmas maalimies haettiin haisumielikuvalla tuulen puolelta. Lähetyksen jälkeen Bowwe etenee hyvin tuulen ja hajun alle paikallistakseen etsittävän. Eihän pistot loppupäästä mitään viivasuoria sen vuoksi ole, mutta mielestäni se ei ole suuri virhe. Korjaantuu pennun kerätessään kokemusta. Antoisa treeni.

Nenä maahan

Marica tuli hoffipoikiensa kanssa aamutuimaan tallomaan jälkeä pellolle. Hienosti Diesel jaksoi keskittyä, vaikka Raiputti oli merkkaillut seutua juoksupissoillaan, ei kuitenkaan onneksi jälkipeltoa. Nuoren herran meno oli rauhallista ja tasaista.
Bowwelle tein aika lyhyen jäljen, tällä kertaa askeleet enemmän peräjälkeen. Ollakseen vilkas tyttö, B. kykenee keskittymään hienosti hommaansa. Vauhti oli sopiva eikä Bowwea häirinnyt, vaikka Marica peesasi jäljenajoa.
Lopuksi D ja B pääsivät kaasuttelemaan metsään.

Jälkeä pennulle pellolla..

Väköstelin tänään ekan oikean jäljen Bowwelle. En voinut vastustaa, kun täällä Nummelan ranchilla noita jälkipeltoja löytyy. Pari makkararuutua neidille on aiemmin tehty ja siltä pohjalta uskalsin tampata jäljen pellolle.
Tuuli oli ihan hallistematon: jäljen tekohetkellä hieno myötäinen ja ajohetkellä tuuli pyöri kuin väkkärä. Olosuhteista huolimatta jälki ajettiin varsin intensiiviseti. Valjastin Bowwen kahdella taluttimella molempien etujalkojen alitse... helpompi hallita innokasta koiraa jäljellä.
Kyllä kyllä, haisut pomittiin myös maasta, pientä pyörimistä alussa, mutta kokonaisuudessaan varsin kelvolinen ensimmäinen jälki. Huomena uusiksi.

Nummelassa taas koiratätinä

IHANAA!
Voiko ihminen onnellisemmaksi tulla nähdssään koiriensa nauttivan avarasta peltomaisemasta täysin rinnoin. Ei voi.
Holik on ollut Raiputin juoksujen vuoksi täällä hoidossa jo viikon, siitä huolimatta lenkkien jäkeen suuntaa hoitolaan eikä edes yritä tulla talolle Raiputin hajujen perään. Herra osaa kyllä ulvoa tosi mallikkaasti, varsinkin kun joku muu hoitolasta pääsee lenkille.
Biitti on saanut toimia Holikin seuraneitinä lenkeillä. Muutoin täpäkkä neiti ei saa Holikista itselleen painikaveria, sillä Holik ei kertakaikkiaan halua riitaa... yrittää laiskanpulskeasti välillä ottaa Biittiä kiinni. Juu ei saa, ainakaan kiperissä kurveissa. Pitkällä matkalla H. saa koneeensa käyntiin ja saavuttaa saman matkavauhdin kuin B.
Iloisia koiria, vaikka B:llä ei olekaan leikkikaverian lempiurosta, Doylea. Doyle kisaa Virossa Baltian voittaja näytelmissä.

Muutama otos koirien paratiisista!


Clematis-jackmanii kärhö Annen patiolla


Bowwe ja mummo taustalla


Salka vahtii Bowwen varastamaa hansikasta, B. pönöttää taustalla


Mummo-koira Rai

Lopella, Orimattilassa ja raunioilla

Hurautettiin Bowwen kanssa Lopelle Sonjan laumaa tervehtimään. Lähdimme miltei saman tien perille päästyämme Orimattilaan heppasia katsomaan. Esko-paha pääsi Bowwen kanssa mukaan. Bemarin tavaratilaverkko ei ole tehty beauceronin pitäväksi, onneksi Bowwe noudatti kahden tassun sääntöä ja pysytteli ajon ajan takatilassa (myöhemmin kyllä luikeretli karkuun ja suoraan talliin meidän perässä). Esko-paha oli kevythäkissä takapenkillä. Perillä Bowwea kiinnosti hirmuisesti heposet, etenkin pieni paksu poni olisi ollut sen mielestä oiva leikkikaveri. Paksu poni halusi myös tehdä tuttavuutta Bowween, siinä tilanteessa B otti viisaasti pari taka-askelta.

Palattuamme Lopelle kuusi beussia kirmasi taloa ympäri vailla ällin häivää. Sonja yritti selitellä, että ei ne yleensä näin kauaa juokse, muka Bowwe villitsi ne... ;-) Niin justiinsa. Hienosti niillä meni ja kaikilla tuntui olevan mukavaa, etenkin kissanruokavarkailla (=Bowwe ja Friday).

Sonjan uusimmat lauman jäsenet, Da-daa ja Esko-paha, olivat vallan ihastuttavia tuttavuuksia. Onneksi Esko kiusasi vain harlekiinejä, sen verran napakasti se oli kintereissä ja poskissa kiinni!!! Esko muistuttaa todellakin Bowwea, siis totta kai IHANA! Da-daa on puolestaan todella selväpäinen neiti, ollakseen 9 kk ja uudessa kodissa. HIENO tyttö!


Esko-paha uimasilla

Lopelta riensimme raunioharkkoihin.
Loman ja treenitauon jälkeen Bowwelle oli ajatuksena piilottaa ukkelit ärsytysumppareihin. Meidän vuorolla sade yltyi, joten tuulet tyyntyvät. Ei sinällään haitannut, tarvittiin vaan tiukemmat lähestymiset piilolle.
Eka piilo oli keskustunneli (kahdella sisäänkäynnillä), joka yllättäen oli hieman vaikea. Tuulen alapuolen suuaukko oli peitetty, jota en valitettavasti huomannut ajoissa, jotta olisin saanut pressun poistettua hajujen edestä. Noo, neiti joutui tekemään paljon hommia tämän piilon kanssa. Meni sisään tunneliin tuulen yläpuolelta ja oli ollut vallan hämmästynyt törmätessään ihmiseen ilman hajua. Poistettuani pressun neiti upposi tunneliin ja maalimiehelle toisesta tunnelista. Tätä kautta se ei ollut läheskään niin kummallinen. Neiti merkkasi hajun myös pilon yläpuolelta, oikein hyvä!

Toinen piilo oli hiekkalaatiossa, jonka kansi oli kutsuvasti raollaan. Ohjeistin maalimiehiä kehumaan koiraa heti kun kuulivat sen nuuhkuttavan piilolla. Vahvisti hienosti haukkua.

Kolmas akkeli oli lentokoneen sisällä laatikossa. Haisun saatuaan Bowwe meni viime kertaiseen piiloon (=liukumäki) jatkaen kuitenkin tarkennusta päätyen oikeaan paikkaan. Koira kuulemma liikkuu niin hiljaa, ettei maalimies älynnyt kehua sitä tarkennuksesta. Loppujen lopuksi pentu omatoimisesti palasi hajun lähteelle ja viritteli haukun, josta kehu! Hyvä treeni, iloinen.